IRC-Galleria

Katselin tuossa edellisyönä elokuvan Toscanan auringon alla. Siinä elokuva, jollaista olen kaivannut. Hyväntuulisuus on aivan ihanaa, hymyilyttää vaan. Diane Lane kiinnitti huomion jo Kohtalokkaassa syrjähypyssä. Isoja maneereita, mutta silti aivan ihana. Elokuvakokemuksen jälkeen jaksoi vain hymyilyttää. Tuli taas näitä "nyt ois kiva tehdä jotain" -fiiliksiä. Sammuttelin valot talosta, panin Laurien soimaan, menin sänkyyn ja fiilistelin. Kun olisi aina yö ja hiljaisuus.




Viikonloppuna oltiin äitin, tädin, enon vaimon ja tädin ystävän kanssa hieman ja ehkä enemmänkin viihteellä. Ensin käytiin juomassa 2h + k -ravintolasta maidot loppuun valkovenäläisillä, sitten suunnattiin Klubille harrastamaan niin miellyttävää keikkailua. Surku, Kwanissa on tapahtunut jotain. Mariko keikisteli silmääni suhteellisen tyylittömässä ja paljastavassa mekossa sekä korkeissa koroissa lavalla, mutta tämä uusi naisellisempi diivalook ei tuntunut millään istuvan neidin olemukseen. Jammailu oli hävinnyt. Missä se kimppaesiintyminen, joka toimi täydellisesti Mobile Machinen aikaan? Vanhoja biisejä olisi ollut myös mukava kuulla enemmän. Uusi musiikki on kovin raskasta, vaikkakin tykkään silti. Noh, ainakin Tidjan on edelleen ylicute. Meitille tuli mieleen Six feet Underin kaheli Billy-veli. Ilmeisesti ei kenellekään muulle. Toinen bändi oli viihdyttämään tarkoitettu. Never before heard, mutta Eternal Erection oli nimi. Vanhemmista naisista 3/4 oli aivan innoissaan, saksofonisti kuulemma ruletti ja laulaja luotu esiintymään. Solisti oli tosiaan hyvä. Kuinka niin iso mies jaksaakin liikku niin paljon? Eihän tällainen laiskiainen edes pysynyt perässä. Rakas täti käytti ison läjän rahaa ja osti mulle etukäteissynttärilahjan, upean Eternal Erectio -paidan. Seinän takana harjoitettiin Musiikki ja media -tapahtumaa. Eno kävi sitten ystävällisesti visiteeraamassa meidän luona, mutta lähti ensimmäisen bändin aikoihin jatkamaan matkaa - "meillä on Wallun ja Villen kanssa kolmeen pekkaan kulutettavana 160 drinkkilippua". Nice, kelpais mullekin.

Lauantaina käytiin harrastamassa lisää live-esiintymsitä tamperelaisessa teatterissa. Pilkkuvirheellinen adoptio nimeltä Paavo 1,5 vuotta. Aivan mahtava. Hauska, muttei yliampuva. Valistava, muttei saarnaava. Vakava, muttei masentava.

Katseltiin vielä konkkaronkan voimin Viirun ja Pesosen joulupuuhia ja serkun kanssa sekä Lucky Number Slevin sekä pikkiriikkinen pätkä todellista laatupornoa. Keskimmäinen oli vähintään viihdyttävä. Willisin Bruce hieman ruvennut ärsyttämään yhdellä ilmeellään, mutta ainakin sillä oli sikanopea käsi. Päinvastoin tulin todenneksi, että Josh Hartnett on aika herkku - tai sitten se oli vain tuo rooli. Lucy Liukin oli oikeasti hyvä, poikkeava aikaisemmista rooleistaan.

--

"Luuleksä, et se oikeesti tota kasvia kastelee? Itseään se kastelee."

Ei, ei taas tätä biisiä! Pakko jäädä kuuntelemaan, kuitenkin. Esittäjä osaa vaan asiansa.
Oli kuulemma live-esiintyjä isolla L:llä. Helvetti.

--

"Jos odotat aikaa, parempaa aikaa,
odotat seuraavaan elämään.
Mä olen nyt tässä yllyttämässä
sinua leikkiini tärkeään."

Grey's Anatomy <3

--

"Minut ympäröin tyhjyydellä, jotta voisin nähdä,
jotta oppisin itse, mitä tunnen, ja tietäisin sen.
Nyt on mentävä yksin, kulkee, pitää ilman varjoo.
Osan jäätävä taakse, jotta toinen voi loppuun löytää.

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin."

On muuten aivan ihmeellisiä juttuja assosiaatiot ja niin kutsuttu nostalginen tunne. Ihmmeellisiä, mutta usein myös valloittavan ihania. Okei, kyl mä diggaan tän bändin musiikista, oli syy sitten mikä tahansa.

Katselin lainatun leffan A Series of Unfortunate Series. Jim Carrey, perkele. Noh, ei kai se sitä huonommaksi tehnyt, mutta ei ollut tosiaankaan mikään ihmeellinen.

Katselin lainatun elokuvan Unfaithful. Gere-miäs, hassu pikkupoika, naikkonen ja ranskalainen hurmuri. Sadattelikin niin kivasti kirjakauppias. Oli muuten yllättävä viettelevä elokuva. Kovin hiljanen, mutta silti sai aikaiseksi. Tästä pidin. Tunteilinkin.

Katselin lainatun leffan Oliver Stone's Alexnader. Juuh, se siitä Oliver Stonesta. Todella pettymys! Rahaa oli palanut, mutta ei se vakuuttanut näin kotitelevisiosta katsottuna. Leto oli todella imelä, ei se nyt sentään aina tuollainen. Farrelkin melkein häiritsi kokoaikaisen mutrunaamansa kanssa, mutta olihan se sentää silti sama valloittava irkkuäijä (ja näytti välillä aivan Crowelta...) Elefantit oli kyl hienoja.

Viikko sitten sain loppuun Nick Hornbyn Hyvät ihmiset. Not ihmeellinen. Oikein rimanalitus herralta. Nyt aloitettu Waltarin Sinuhe. Saas nähdä, onko pettymys Mikalien jälkeen.

--

"Is it more than you wanted?"

Ei oikeasti voi olla. Hevosen ostaminen on niin kymmenen kertaa helpompaa kuin satulan.

Nyt sen kuitenkin päätin. Kokeilen Wintecin 500 -mallia CAIR-paneeleilla, sitä saa Suomesta (toisin kuin koulupainotteista yleissatulaa). Jollei sovi, niin sitten käännyn niidne rungottomien puoleen takaisin.

--

"Ai niin, nyt oli taas yks kirkko..."

Hei oikeesti, mun vanhemmatkin kattoo sunnuntaisin saunan jälkeen Big Brotheria!

--

Oltiin sitten viime viikonloppuna hieman hippaamassa pääkaupungin suunnalla. Vantaalla on muuten perkeleen vaikeaa löytää autolle sopivia teitä tai yksiosaisia katuja. Perjantaina coscun ja kämppiksen tuparit. Vessapaperia, Dove-saippuaa ja relax-suitsukkeita Intiasta lahjaksi. Kämppä täynnä teinityttöjä, aika huisia. Kummallista porukkaa, kun ei saatu edes Koskenkorva-litraa tuhottua. Kokosku oli sitten seuraavana aamuna auttanut hieman ja kaatanut arvokkaat litkut viemäriin - "se haisi niin pahalle".

faery tarjosi ystävällisesti yöpaikan stadionin vierestä. Oopperatalon parkkipaikalta on sitten tappavan pitkä matka edellä mainitun henkilön kämpälle, saatika sitten keskustaan. Jep jep, kävelin välin kämppä-keskusta neljä kertaa. Isäntä vietti synttäreitä lauantaina, mutta aamulla pieni olotilan paraneminen näytti tarpeelliselta. Olutpullo kourassahan se palasi illalla seminaarista. Ruokailutilaan ei kuulemma voinut mennä.

Pieniä ongelmia käynnistymisessä. Ei jaksa enää putkia. Kovin miellyttävää seuraa kaikin puolin. Osa humalassa, osa vähemmän humalassa. j-uho todisti tarvitsevansa suuren suuret tissit käyttöönsä. Tapahtui sähkökatkoja ja juhlaporukan jakautumista sinne tänne. Ensimmäinen vierailu myös DTM:ssä. Siinäkö se sitten oli? Jukka Rasila esitti jotain järkyttäviä koreografioita, mutta kaipa niissä jokin ideakin sitten oli. Bongasin aivan ihanan niittikrakaisen keesipojan. Tiedän taas, miksi hinttibileet eivät ole minua varten. blokki olikin hieman huolissaan mun "kiva poika" -metsästyksen onnistumisesta viettäessäni kaiken aikani väärin suuntautuneiden kokoontumisissa. No hei, mä löysin taas monta uutta kivaa poikaa, kehuin synttärisankarillekin sen löydöstä.

--

Takana viikko Viiviä. Tuntuu kuin olisin päässyt superlomalle lauantaiaamuna.

--

"BB - se jokin mahtuu noihin kahteen kirjaimeen.
Ken yllättää? BB.
Ken ärsyttää? BB.
Ken villitsee? BB.
Ken viettelee? BB.
Tuo nimi kaikkialla kuuluu uudelleen ja uudelleen.
Tuon nimen taikavoimaa kuka vastustaa ei kukaan voi."

Mä en, v***u, ihan oikeasti jaksa...

Onneksi huomenna on tarjolla (toivottavasti) vähän viihdettä.

Pitänee muuttaa pahaan pahaan valtioon, jotta saisi oman Derek Shepherdin. Voi mua parkaa.
En kyl haluais.

--

"She had a dream, and boy it was a good one.
So she chased after her dream with much desire.
But when she got too close to her expectations,
well the dream burned up like paper in fire."

Aika ajoin pakko taas kuunnella. Vaikka ihmiset kitisevätkin, että Ylönen pilaa koko biisin kieunnallaan. Allekirjoitin minäkin tämän lausunnon ekojen kuuntelukertojen jälkeen. Uskallan kuitenkin kitistä vastaan. Koko biisi ei olisi mitään ilman tuota rosoista ja hieman keskenloppuvaakin ääntä, se korostaa villevalon äärettömän hienoa ääntä.

Lauri on se solisti ja villevalo on se soitin.

Vois muuten nyt se pariskunta villevalo-Nygren ruveta sitten hankkimaan niitä kakaroita, jotta koko kansa näkisi, kuinka kauniita on luvassa. Meillä kun ei ole tuota iki-ihanaa Conaniakaan.

--

"I won't give up, I'm possessed by him.
I'm bearing a cross; he's turned into my curse."

Ei nyt ihan oikeasti mennyt aivan nappiin. Jäi se nostalgia kokematta kokonaan. Ilta alkoi mukavan hyperaktiivisesti, mutta loppuilta jäi kokonaan kokematta. Veli sai kuskata Turusta kotiin kärsimään.

Taisin harrastaa puhelinhäiriköintiä ja olla aika äärettömän säälittävän näköinen.

--

"Destruction leads to a very rough road, but it also breeds creation."

Kuka käy ylikierroksilla? Bae käy ylikierroksilla! Kuka haluaa rellestämään ja tekemään tyhmyyksiä? Bae haluaa rellestämään ja tekemään tyhmyyksiä! Miksi kukaan ei hoida Baelle kyytiä Turkuun? Koska kukaan ei halua Baen pääsevän viihtelle. Kuka lupasi lähteä harrastamaan Baen kanssa lauantaina nostalgiaa Club Marilyniin? Ei luvannut veli, ei luvannut yksikään keskustelukumppani. Sardana xx -malliston omistaja lupasi lähteä. Yeah, yeah, yeah! Miksi Bae rangaistaan sillä, että ylisöpö poika olisi halunnut tänään eikä huomenna Baen viihteelle? Bae ei tiedä. Mahdollisesti syy on Baen tunnin kestävässä valmistautumisessa. Bae vihaa nykyaikaa. Tulevaisuudessa on varmasti kaunistautumiskoneita, jotka hoitavat hommansa viidessä minuutissa. Bae kärvistelee. Miten olisi ardenaliinia Jonesuussa huomenissa? Ehdokkaita mukaan? Bae nostaa käden ylös (Bae muuten ihan oikeasti nosti käden ylös).

--

"She had me feelin like she's ready to blow!
She was saying come get me, come get me.
So I got up and followed her to the floor.
She said baby let's go.

She's all up in my head now, got me thinking
that it might be a good idea to take her with me,
'cause she's ready to leave.
But I gotta keep it real now, 'cause on a one-to-ten
she's a certified twenty.
But that just ain't me.