On muuten aivan ihmeellisiä juttuja assosiaatiot ja niin kutsuttu nostalginen tunne. Ihmmeellisiä, mutta usein myös valloittavan ihania. Okei, kyl mä diggaan tän bändin musiikista, oli syy sitten mikä tahansa.
Katselin lainatun leffan A Series of Unfortunate Series. Jim Carrey, perkele. Noh, ei kai se sitä huonommaksi tehnyt, mutta ei ollut tosiaankaan mikään ihmeellinen.
Katselin lainatun elokuvan Unfaithful. Gere-miäs, hassu pikkupoika, naikkonen ja ranskalainen hurmuri. Sadattelikin niin kivasti kirjakauppias. Oli muuten yllättävä viettelevä elokuva. Kovin hiljanen, mutta silti sai aikaiseksi. Tästä pidin. Tunteilinkin.
Katselin lainatun leffan Oliver Stone's Alexnader. Juuh, se siitä Oliver Stonesta. Todella pettymys! Rahaa oli palanut, mutta ei se vakuuttanut näin kotitelevisiosta katsottuna. Leto oli todella imelä, ei se nyt sentään aina tuollainen. Farrelkin melkein häiritsi kokoaikaisen mutrunaamansa kanssa, mutta olihan se sentää silti sama valloittava irkkuäijä (ja näytti välillä aivan Crowelta...) Elefantit oli kyl hienoja.
Viikko sitten sain loppuun Nick Hornbyn Hyvät ihmiset. Not ihmeellinen. Oikein rimanalitus herralta. Nyt aloitettu Waltarin Sinuhe. Saas nähdä, onko pettymys Mikalien jälkeen.
--
"Is it more than you wanted?"