IRC-Galleria

Mettään menivät kisat.

80 cm: Hylätty.
90 cm: Hylätty.

--

"Maybe the diamonds are not for everyone."

Pahasti vaikuttanut jo hetken siltä, että tuo viime keväänä ostettu Cliff Barnsby on jäänyt ponille pieneksi. Saa nähdä, onko ammattilainen sitä mieltä, että pitäisi vaihtaa rungonleveyteen kuusi. Laukka ei oikein pyörinyt ja muutenkin oli aavistuksen nihkeänoloinen. Jouduin hevosenhoitajan hommiin, mutta onneksi tamma seisoskeli tällä kertaa oikein rauhassa.

80 cm: Kaksi kieltoa, toinen ihan perusokserilla ja toisessa oli lankku alimpana. Hylätty.
90 cm: Oli vähän etenemättömän näköinen, mutta paineella oli kuulemma mennyt yli. Sijoitus 25/67.

--

"It's a cruel cruel world to face on your own."

R.I.P. Michael Jackson 29.8.1958 - 25.6.2009

Vaikea oli uskoa. Murtunut, muuta en voinut todeta omista tunteistani, kun uutinen saapui tietoisuuteeni. Lapsuuteni artisti, jonka musiikista en ole koskaan luopunut. Ihminen, jonka elämää en toivoisi koskaan itselleni, mutta jonka tekoja arvostan suuresti. Minulle on aivan sama, mitä toinen tekee elämässään, jos se ei muita loukkaa. Kuinka moni pystyisi sellaisen lapsuuden jälkeen elämään kuin keskiverto kansalainen? Murheelliset syytökset eivät ole koskaan vaikuttaneet mielipiteisiini tämän henkilön suhteen. Syytön, kunnes toisin todistetaan. Miten julmasti ihmisen mieli toimiikaan? Sitä antaa maailmalle musiikkia, jonka suosiota on vaikea ymmärtää. Sitä jakaa omaansa pois sitä tarvitseville enemmän kuin suurin osa ihmisistä ikinä elämänsä aikana. Kaikesta huolimatta maailma muistaa vain oletetun pahuuden.

Nyt ei kenenkään tarvitse enää pelätä tätä kummajaista, kenelläkään ei ole enää mahdollisuutta yrittää polttaa jo loppuunpalanutta eikä murretun tarvitse enää taistella, ei muuta maailmaa eikä itseään vastaan. Minulle Michael Jackson on ikuisesti popin kunigas, kiistaatta yksi aikamme merkittävimpiä artisteja ja vaikuttava esiintyj, sekä tunnustuksen ansaitseva hyväntekijä. Hän oli ihminen, jonka tuhosi sama lahjakkuus, jonka avulla hän teki maailmasta hieman paremman monelle muulle ihmiselle.

--

"You have to show them that you're really not scared.
You're playin' with your life, this ain't no truth or dare.
They'll kick you, then they'll beat you.
Then they'll tell you it's fair."

R.I.P. Scariff Lass IRL "Fanny"

Niin paljon ongelmia, mutta kokonaisuus hienoakin hienompi. Luottotamma, jonka selässä uskalsin vaikka nukkua. Valkoinen unelma. Elämäni poni.

--

Stop-merkki ja oikealta tuleva auto, enkä yksinkertaisesti vain nähnyt sitä. Ihana Peugeotin 407 näytti vähemmän mukavalta ja joutui autojen hautausmaalle. Mulla kädessä hieman särkyä ja mustelmat säärissä. Toisen auton kuski ja takana irti olleet kaksi koiraa kunnossa ilmeisesti. En ilmeisesti ole kovin taipuvainen vaipumaan shokkiin, mutta sentään hieman verenpainen nousi ja kroppaa tutisutti.

--

Toinen auto käyttöön ja matkaa jatkamaan. Varissuolla joku molopää meinasi hypätä alle ja jouduin tekemään äkkijarrutuksen. Kaverinsa oli selvästi anteeksipyytelevän näköinen.

--

Humalainen tanskalainen yritti hukuttaa mun kännykän.

--

"Se alkaa naurattaa, kun oppii huomaamaan, et kaikki katoaa aikanaan."

21.5.2009 seuraestekisat @ K&K Talli, Huittinen

Poni oli kuulemma hyvä verkassa, mutta kentän pohja söi laukan olemattomiin.

80 cm: Yksi kielto normaalille okserille ja meinasi kieltää porttiesteelle. 4 vp.
90 cm: Yksi kielto edellisessä luokassa hypätylle porttiesteelle. 4 vp.

--

13.6.2009 seuraestekisat @ Kulta-Aho, Hajala

Ponin omistaminen on mukavaa ja helppoa. Poni oli hieno, käyttäytyi ja toimi oikein moitteettomasti. Veryttely ja rata samalla kentällä, mutta ei kyttäillyt missään vaiheessa oikeastaan mitään ja jätti kieltelemättä kokonaan. Kovin yritin masentaa vuokraajaa morkkaamalla voiton puutteesta - totesi siihen, että "perkeleen Minna, kun vetää kaikki mutkat suoriksi".

80 cm: 0/0, sijoitus 3/15.
90 cm: 0/0, sijoitus 2/12.

Huomatkaa erittäin pirteänoloinen poni palkintojenjaossa.

--

Onpas taas elämä ollut oikein rattoisaa viime aikoina. Suhteellisen rankasti olen käsitellyt kroppaani, vaikka alkoholinkäyttö ei olekaan karannut käsistä. Ainakin pari viikkoa hujahti kolmen tunnin yöunilla ja jos aikaa riittää -päivätorkuilla enkä muistanut enää, koska olisin viimeksi nukkunut edes kuutta tuntia putkeen. Ei kai sitä voi kuin itseään syyttää, jos vanhenee ennenaikaisesti. Olen syyttänyt tästä kaikesta liian aktiivista sosiaalista elämääni.

Nämä ovat taas näitä aikoja, joina voisin kiitellä ystäviä, kavereita ja tuttuja elämässäni olemisesta. Mitäköhän tekisin ilman kaikkia ihania ihmisiä, jotka yksinkertaisesti vain viettävät kanssani aikaa? Silloin tällöin huomaan jonkun jääneen matkalta pois, hissukseen tai rytinällä, ja useammin tuntuu tulevan uusia riemastuttajia mukaan. Joidenkin kanssa on tullut kompasteltua, mutta edes osan kanssa on yritetty kammeta toisiamme takaisin tietoisuuteen. Miksi ihmiset tähtäväät joka viikonloppu yökerhoihin (jos niitä edes sellaisiksi voi täällä Turun seudulla kutsua)? Toki välillä tekee mieli tanssimaan, mutta senkin olen todennut mukavammaksi, kun saa mennä yksinään miten haluaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei parempaa tekemistä voi olla, kuin heittää läppää ja välillä vaikka vakavoituakin eli yksinkertaisesti jauhaa paskaa kaveriporukassa. Hyvä seura, parempi mieli.

--

"Ei ruveta naputtamaan."

Ponit esiin @ Hessi-talli, Urjala

Amis ensimmäistä kertaa reissussa yksin ja ensimmäistä kertaa julkisessa tapahtumassa. Lastauksessa, matkustamisessa eikä paikanpäällä käyttäytymisessä ongelmia. Hieman oli tamma pörheä ja kärsimätön seisoskelemaan varsinkin ennen irtohypytystä, mutta eiköhän tuo tuosta. Arvostelualueen läpi taapertanutta koiraa hieman katseli ihmeissään, mutta siinäpä se mainitsemisen arvoinen. Kuulemma on tamma iso.

Kun muistaisi vielä, mitä niissä papereissa luki. Irtohypytyksestä sai oikein positiivista palautetta. Eteenpäinpyrkimystä oli riittämiin ja parilla viimeisellä kierroksella lähti oikein imemään, rykimättä kuitenkaan mihinkään suuntaan. Selän käyttö ja etujalkatekniikka ovat hyvät, takaa saisi avata enemmän ja terävyyttää kaivattaisiin aavistus enemmän, mutta tasapainoa kehuttiin. Esitetty hyvässä kunnossa ja hyvin kehittynyt. Kuulemma mukavat suoritusnäkymät edessä. Estekapasiteetista sai 7,75 ja luonteesta sekä yhteistyökyvystä 9. Askellajituomarilta sai käynnistä erinomaisen: hyvä yliastunta, ponteva takapää, oikea liikemekaniikka. Ravista sai tyydyttävän: lavan toiminta hyvä, mutta takapää vielä voimaton. Kaiffari suhtautui tuomarin mukaan asiallisesti annettuun tehtävään. Molemmista loppuarvostelukohdista (toinen oli luonne ja yleisvaikutelma) askellajituomarilta tuli muistaakseni 7,5.

--

Alue-estekilpailut @ Salon Ratsastusseura, Salo

80 cm: Seuraluokka. Yksi kielto lankkuesteellä.
90 cm: Tuplanolla! Kyl se sit hyppää, kun hyppää. 0-0. Sijoitus 17/59.

--

"Tuntuukin tosiaan siltä, että olisi kaksivuotiaan kanssa liikenteessä."

Tamma on uuden vuokraajan kanssa nyt osallistunut muutamiin karkeloihin ja tekipä ensimmäisen koulustarttinsakin. Järjestäen on tainnut itse suoritus mennä paremmin kuin veryttely, mutta parempi näin. Ensimmäisistä estekisoista tuli jopa sijoitus ja poni oli ollut oikein tasainen Kuusiston maneesissa. Keiramolla oli tullut yksi kielto.

26.4.2009 Merjan Talli, Koski TL
He C:1 2000: Verkassa meni todella hienosti ja rentona. Itse suoritus oli kuitenkin maneesissa, joten arvostelupapereistakin löytyi seitsemän kertaa sana "jännittynyt". Eipä mitään, hevosta kehuttiin hienoksi ja harmiteltiin, että pelkäsi niin paljon. Letti repsotti, mutta ainakin meillä oli muhkein ja kiiltävin ratsu. 54,25 % ja sijoitus 18/18.

3.5.2009 Salon Ratsastusseura Ry., Salo, seuraestekisat
Poni oli oikein hienona uuden lyhyemmän kesätukkansa kanssa ja suortti hienosti, vaikka täyttikin odotuksemme ja kielsi molemmissa luokissa kerran. Oli kuitenkin oikein rauhallinen molemmilla radoilla ja hyppäsi muuten täysin puhtaasti. Sain myös todeta, että on se Liliankin toisaalta melko helppo, vaikkei aina esteistä yli menekään. Lihotusprojekti toiminut melkein hyvin, sehän näyttää nykyään kisoissa melkein lihavalta moniin verrattuna. Connemarat olivat monin kappalein ja hienosti edustettuna kisoissa.

80 cm: Yksi harmillinen kielto tuli viimeiselle esteelle, ratsastaja sanoi luottaneensa taas liika ja kutsui turhaksi mokaksi. Sijoitus 15/22, 4 vp.
90 cm: Yksi kielto normiokserilla, mutta toisaalta siihen kielsi hyvin moni muukin. Sijoitus 9/13, 4 vp.

R.I.P. Veronica

Kahden aikaan iltapäivällä löi viimeisen iskunsa Veeran sydän. Sitkeästi tamman keho yritti taistella vastaan, mutta ihmisen myrkyt veivät voiton ja samalla kivun lopullisesti pois. Niin arka ja epäluuloinen, mutta sitäkin lemeämpi ja rauhallisempi. En voi väittää tuskan kumpuavan hevosen menetyksestä, se tulee ystävän surun näkemisestä.

--

19.4.2009 syntyi vaaleanrautias tammavarsa Hyrskynmyrsky "Hymy" (e. Sirman Pysty i. Säkkärän Sälli). Kaunis ja rohkea tamma, joka toivottavasti pysyy yhtä vaaleana kuin on.

--

"You were by my side."

Poni oli uuden vuokraajan kanssa hyppäämässä ensimmäiset yhteiset kisat. En ollut paikalla itse, koska huinin road tripillä akselilla Ypäjä - Eura.

50 cm: Toisella esteellä kielto syystä tuntematon. Sijoitus 6/6, 4 vp.

70 cm: Puhdas rata eikä mitään kyttäilyä. Sijoitus 3/9.

--

"Hyvä luotto ratsukkoon, olin varma, että poni kieltää ulos."

Mikä hemmetti ihmisiä vaivaa tänä vuonna? Musta tuntuu, että jotkut ovat lyhyellä aikavälillä tajuneet olevansa mun kanssa aivan eri aaltopituudella ja toiset sitten vain lopulta kyllästyneet tiettyihin luonteenpiirteisiin. No jaa, uusien tuttavuuksien kanssa voi aina varautua vaikka minkälaisiin yllättäviin käyttäytymismalleihin, joten ne pitäisi pystyä sivuttamaan melko helposti ihan yleisen tason ihmettelelyllä. Miten sitten ne ihmiset, jotka ovat lähipiirissä pyörineet enemmän tai vähemmän vuosikausia ja yhtäkkiä kaikki menee nurinkurin? Kaipa sitä on pakko todeta, että olisihan tuo pitänyt arvata, kyllähän tuollaisia vivahteita on esiintynyt ennenkin. Mä en vaan tajua.

Elämä jatkuu ja niin edelleen. Onneksi mulla on monta hyvää ystävää, jotka saattavat silloin tällöin olla niitä maailman raivostuttavimpia kanssaeläjiä, mutta kokonaisuudessaan ovat esittäneet erittäin onnistuneesti järkeviä ja loogisia ihmisiä, joiden reaktioihin pystyn samaistumaan. Empatiakykyni on toki melko hyvä ja railakkaalla mielikuvituksellani pystyn räätälöimään jos jonkinlaisia vaihtoehtoja toiminnoille, mutta silti mukavinta olisi kuulla se selitys. Alkaa oikeasti sietokyky loppua ja stressikynnys ylittyä. Puhukaa ihmiset, puhukaa!

Viime aikoina mä olen ruvennut miettimään, että tämä reilut pari vuosikymmentä kestänyt elämäni etenee tietynlaisena sosiaalisena syklinä. Siinä on ehkä se vapaalla kädellä muotoiltu perusmalli, joka on rakennettu niistä suhteellisen vakaista ihmissuhteista, mutta suurimmaksi osaksi mennään eteenpäin aina vain uusilla tuttavuuksilla. Tietyissä kohdissa voidaan havaita pientä läpinäkyvyyttä ja suurta epävakautta jäljessä, nämä syntyvät niistä hetken suhteista, joista olisi voinut kuvitella kehittyvän jotain ihan mukavaa. Sitten on teräviä, mutta erittäin lyhyitä pätkiä, joihin ovat olleet vaikuttamassa ne äärettömän viihdyttävät henkilöt, jotka ovat irroittaneet arkielämästä ja tehneet jostain ajanjaksosta todella mieleenpainuvan. Tätä sykliteoriaa olen miettinyt joskus ennenkin ja potenut useaan otteeseen huonosta omastatunnosta, kun olen epäillyt hylänneeni ne tärkeimmät ja luotettavimmat ihmiset. Löydän niitä ja näitä ihmisiä, viihdyn seurassa ja kiinnittäydyn tilanteeseen. Ystävät hyvät, jääkää te odottamaan, kyllä mä taas kyllästyn ja palaan teidän luokse. Todella reilua. Ei ole tainnut tosin kukaan vielä valittaa mulle henkilökohtaisesti, että olisin harrastanut niin sanottua feidaamista. Kuten jo aikaisemmin toivoin: puhukaa, jos jokin vaivaa.

Näin sitä siirrytään vähitelleen työelämään - tai sitten ei. Joo, olen mä parin viikon aikana mennyt suhteellisen aikaisin nukkumaan monta kertaa, mutta piikitellyt ihmisiä myös vain parin tunnin yöunien tukemana. Leppoisaa on puolipäiväisen homma. Koska viimeiset puoli vuotta olen saanut nauttia päätösvallasta vuorokausirytmin suhteen, janosin jotain repäisevää ja yöihmisen rytmiä hyödyntävää tekemistä viimeiseksi arkiyöksi. Meinasi jo kaikki kaatua maailman tylsyyteen, kun olohuone oli tyhjänä tutuista seurueista ja koti kutsui jo puolenyön jälkeen. Pakko oli sitten edes elokuva katsoa ja netissä roikkua aamuyöstä. Sattumaa ja ei sattumaa. Kun olisin puhelimeni ääressä ollut, niin ei olisi ollut sattumaa. Koska kuitenkin päätin käyttää vain tietokonetta, osuin sattumalta olohuonekaveriin, joka pienen rupattelun jälkeen ehdotti liittymistä mökkiseuraan. Noin kello viisi perjantaiaamuna starttasin auton ja lähdin ajelemaan kohti Säkylää. Meikä rakastaa ekstemporea, niin toiminnanmuotona kuin sananakin. Eivät meinanneet kuulemma uskoa, kiittelivätkin saapumistani, ruokkivat, juottivat hyvään pieneen ranskalaiseen nousuhumalaan (oluen avulla), saunottivat, naurattivat, kierrättivät Euran paikallisissa kaupat mukaan lukien ja aiheuttivat suuren luokan väsymystilan (sinänsä piristävää pitkästä aikaa olla oikeasti väsynyt). Long-time-no-see -kaveri ja Rennon Heinekeniä hanasta -bileet odottivat Turun illassa, joten kuuden aikoihin auto starttasi kohti kotia. Cosmicissa kävin pelastamassa yhden tutun koomailulta ja harrastamassa nauruterapiaa. Neljän aikaan kotona mietin, että voisin vielä elokuvankin katsoa, mutta totesin järkevänä ihmisenä 37 valvotun tunnin tarkoittavan nukkumaanmenoaikaa. Aamulla ylös, tallille ja Taavi-vaavia hakemaan. Auton nokka kohti Säkylää ja hauva riehumaan. Leppoisaa mökkielämää ja turkulaisten juhlaa jääkiekossa. Niin vain illalla taas takaisin Turkuun, hauva yöpymään Natinan luo ja allekirejoittanut poukkoilemaan eri seurueiden välille Rentoon. Aamulla taas tallille, hauva kyytiin, kaveri kyytiin ja kohti Säkylää. Pieni kierros Eurassa ja mökkeilemään. Rupesin jo hieman väsyttämään, mutta oli se nautinnollista vierailla maalla leppoisassa mökkielämässä. Halitkin saatiin kiitokseksi käymisestä. Illalla kotiin ja nukkumaan.

Mites sitten se seuraava torstai? Taisin olla tavalliseen tapaan siellä torin kulmalla istuskelemassa, taisi olla Natinakin hetken seurassa ja toisen hetken sitten rakastunut paimiolainen seurueineen. No, nukkuminenhan toki on yliarvostettua, joten kaipa sitä voi käydä katsastamassa firman tilat ja vielä poiketa kotimatkalla nauttimassa kaakaokupillisen kolmannen Käsityöläiskadulla asuvan rentolaisen luona.

Pacifique oli ja meni. Elämä oli taas normaalia eli hauskaa ja viihdyttävää. Wii aiheutti suurta kipua seuraavina päivinä, mutta onneksi en kärsi krapulasta. Musiikkielämys jäi aavistuksen pieneksi, ja lämpimällä vesialueella temmeltäminen synnytti suuren suuren kaipuun aurinkomaihin. Jep, siinäpä se oli, mitä mä tajusin.

--

"Mä synkän maailmasi kolkkia kaluan.
Tulen, otan, teen mitä haluan.
Mä olen pakanoiden manttelinperijä.
Sukuni nuorin, viimeinen äpärä.
Mä käytän mustaa, musta on muotia.
Sitä on päällä aristokraateilla.
Mä käytän silkkiä ja samettitakkia.
Oon kultivoitunut salonkileijona.
Hengitän kapinan henkeen.
Mä tunnen kaikki sun paheesi, syntisi.
Oon pimeän puolen suojelusenkeli.
Mä näytän mitä on tulviva paheellisuus,
turhuuksien turhuus.

Kylmät väreet koristaa sun selkää.
Pyhä puku ota päältäni pois ja kätemme yhteen liitä.
Vaikka nimeni on kadotettu, älä pelkää.
Jos solmit liiton mun kanssa, ei tämä yö riitä.

Kysy, missä mä meen, en kerro kuitenkaan,
kerettiläinen on tottunut valehtelemaan.
Asiaan kuuluu olla pahatapainen.
Paholaisen poika kieltää kaiken.
Sä luulet, että voit hajuvedellä näännyttää,
muu maailma ilmaan häviää.
Mä muka unohtaisin, mistä oon kotoisin.
Vähän mustaa, kaikki on toisin.
Äärimmäinen, kohtuuton, ylenpalttinen, arvaamaton."