IRC-Galleria

Bleak. Amorphis. Paikallinen. Paikallinen. Turmion Kätilöt. No joo, tuli seurattua jonkin verran makuupussin käärimisen yhteydessä. Eno raahattiin lavalle grillattavaksi viimeisen poppoon toimesta. Kysyin toisen paikallisen bändin nimeäkin vielä lauantai-illan loppupuolella...Blow, Bläy (jos noudatetaan basistin ääntämystä), ei voi muistaa.

Ei harmita edes Turun kemujen missaaminen, vaikkakin alkoholinkulutus olisi todennäköisesti ollut muutaman asteen hillitympää. Boolimaljoihin on helppo hukkua - varsinkin kun ne ovat suurtalouskeittiöiden soppapatoja. Kaksi päivää ilmaista juomista ja rokrokseuraa.

Nyt on sitten syöty myös vuoden 1994 parhaassa muikkuravintolassa.

Toista kertaa en Työnkulman parvella enää nuku, mutta eräs mustat silmälasit päässä kulkeva ÄITI-tatuoitu henkilö tuntui viihtyvän kylla rakennuksen sohvalla muutamaankin otteeseen. Kaipa se sitten oli oikeasti hyvä, kun siihen muutama muukin simahteli.

Kuopiolaiset ovat mukavia. Kehotan visiteeraamaan kaupungissa.


P.S. Laivamatka tarjolla torstaina lähtevälle Viking Isabella -risteilylle.

--

"Äiti, voisitko sammuttaa ton auringon?"

I need to do this much, I need to find my way.

--

"You were by my side, but you went away and there's nowhere left to hide."

Nowhere Left to Hide by Laurie.

Kuuntelen.

--

"It's not the voice that woke me up.
I don't even know where I sleep."

Laurie's beautiful song Nowhere Left to Hide. Beautiful.

Huokaus.

--

"Here is where I am.
Here is where I stay.
I don't want you to go away."

Perjantaina noin kello 13 strattasi yksi auto. Kyl on taas kierretty Tamperetta ja ympärysseutua.

Nuppu ei ole kasvanut mihinkään!

Tampereelta starttasi sunnuntaina taasen kolme autoa - yksi deeveedeelaitteistollinen - kello 19:n tienoilla. Muutama "vittu" sieltä taisi tulla Ottelun jälkeen, mutta tämänkin hopeamitalin värjäsi smiiu hienosti kultaiseksi loogisella "mehän ollaan oltu ruotsalaisia pitkään eli periaatteessa me voitettiin kuitenkin" -ajattelullaan.

Turku oli päätepiste raskaalle reissulle. Reissu ei vain siihen loppunut sitten. Meno jatkui ja jatkui. Porukka lisääntyi. Yhden sun toisen oli tarkoitus olla aamusta takaisin kotipaikkakunnalla, mutta suunnitelmiin tuli suurehkoja muutoksia. Päätin pudottautua kyydistä alkumatkasta nollakahden aikoihin - ennen kuin lauantaipäivän raskaan seuralaisen eleet ehtivät tuppautua pintaan. Ellu1984 voitti kisakestävyydessä ja jatkoi aina kauppojen aukeamiseen saakaa. Tosin tämä jälkeen ei sitten enää kahvikuppikaan kourassa pysynyt.

Fiilikset vaihtelivat laidasta laitaan reissun aikana. Saatana.

Näin nukkumaanmenoa odotellen. Toivottavasti en nukahda kesken Täydellisten naisten seuran.

--

"Oisinut voinut kuvitella sen mainitsevan ensimmäisenä isot rinnat."
"No, senhän sen sanoikin ensimmäisenä."
"Ei vittu, oikeesti?"
"Oikeesti."

Oikeasti! Vartti jo kulunut sähköpostista, yhä yritän tasaannutta hengitystä, estää käsieni heilumista ympäriinsä ja lopettaa niiden tärräämisen. Ja minulle sanottiin, että Suomessa on halpaa.

Nyt rupean olemaan tyytyväinen päätökseen jättää valkoisen unelman kaupat tekemättä.

Kun tästä nyt vielä tulisi. En nielaise, enkä edes nuolaise ennen kuin tipahtaa.

--

"Ja mitähän kuljetus mahtais maksaa?"

Helkkarin taulapää - onhan mulla varmuuskopio siitä cd-levyllä.

--

Huoh.

Enkä mennyt sitten poistamaan kuin vaan sen alkuperäisen kuvan. S*****a! Nyt on sitten jäljellä vain 488 x 650 pikselin kokoinen kuva. Ei ole totta.

--

Wups...

Kyllä se on hyvä asia.
kara-seta

--

"Rotat ei elä yleensä kuin pari, kolme vuottaa. Sit ne kuolee syöpään."
"Mut entä jos niitä ruokkii hyvin, kuoleeks ne sittenkin?"

Se siitä sitten. Klinikkareissu ja ostotarkastus ohi. Huokaus. Kinnerpattihan sieltä sitten löytyi.

Kyllähän sitä oltiin varauduttu johonkin, mutta ei sitten kuitenkaan. Eipä sille mitään voi.

--

"Onkohan tää fiksua innostua näin paljon vielä?"