IRC-Galleria

Eric Cartman: "Hello, ma'am. I'm working to clean up the neighborhood from parasites. Do you mind if I take a quick look around your house? I'm afraid you may have hippies."
Elderly Woman: "Hippies?"
Eric Cartman: "Yeah, they've been poppin' up all over the neighborhood lately. Ms. Nelson next door had seven hippies in her basement; they usually live in colonies. Hm, I don't like the sound of that. Could I take a look in your attic?"


Miksi vittu aina minä? Miten mä aina ajaudun mestoihin, joissa nämä kamalan ärsyttävät ihmistyypit parveilevat akustistenkitaroidensa ympärillä kuin kärpäset kasassa paskaa?

Illan kohokohtia:

Poika: "Tykkään sun toisesta plugistas."
Minä: "Kiitti, hommasin sen täydentämään viime vuoden Halloween asuani. Olin verinen kauhu-hoitsu."
Poika: "Varmaan jos me tutkisimme tätä asiaa, niin voisimme löytää syvällistä metaforista ideologiaa täydentämään tota ajatusta."
Minä: "....? Justiinsa."

[poika sanoo jonkun nopean, lyhyesti ilmaistun mielipiteen johonkin asiaan]
Tyttö: "Mitä toi nyt meinasi?"
Poika: "Miten niin?"
Tyttö: "Toi tapa millä ilmaisit äskeisen argumenttisi ei ihan vastannut sinun normaalia artikulointitasoasi."

[känninen tyttö riitelee vielä kännisemmän tytön kanssa]
Minä: "Voi luoja, mitä draamaa."
Tyttö: "Ihan sinun informaatioksesi, elämä on draamaa."


Nyt oikeasti. Ei kukaan puhu noin. Kyllä, sivistyssanojen tietäminen on aina hyväksi, mutta Ne kuulostaa ihan vitun teennäisiltä työntäessään niitä joka paikkaan ja puhuessaan kirjakielellä. Ei kukaan puhu Porissa kirjakieltä - jumalauta, me lausutaan D-kirjain R-kirjaimena ja käytetään sanaa "hantuuki".

Ja auta armias kun Ne on saanut muutaman oluen kiskottua ja paikalle tulee tuntematonta porukkaa. Niitten teennäisyys kasvaa kolminkertaiseksi, aivan kuin Ne yrittäisi paskaa puhumalla tehdä jotenkin vaikutuksen suhun. Turhaan rasitatte aivosolujanne: te ärsytitte mua suunnattomasti jo ensi näkemältä, ja käytittepä te sanaa "argumentti" kuinka usein vain, niin se ei saa mua mitenkään lämpenemään teitä kohtaan.

Ja Niitten pukeutuminen. Tiivistettynä: Pojat - risaset farkut, Iggy Pop-paita, pikkutakki (koskaan ei saa unohtaa pikkutakkia). Tytöt - pörröinen tukka, äitiyspaidat, äitiysmekot, arabialaistyyliset housut, pillifarkut.

Koska olen kamalan vittumainen ihminen, niin tein kerran kokeen: Ilmaisin hienosti ja pitkästi muotoillun mielipiteen (anteeksi; argumentin) käyttäen lauseessani sanaa populaarikulttuuri. Halusin nähdä mihin tämä johtaa, koska populaarikulttuuri on pitkä, erikoisen kuuloinen sana, ja sellaisia Ne rakastaa.

Seuraavan vartin sain pidätellä nauruani, koska ainut mitä Ne oli mun sanomastani saanut irti oli toi yksi vitun sana, ja Ne päätyi hokemaan sitä jokasessa lauseessaan, yrittäen kuulostaa fiksuilta ja tietäviltä.

Eniten loukkaannuin siitä, että ne kuunteli R.E.M.iä. Mä en halua jakaa Michael Stipea teennäisten boheemi hippien kanssa.


Kyllä; tällä viikolla Melina vihaa jälleen kerran kaikkia ihmisiä tasapuolisesti, ja suunnittelee eristäytymistä vaatekaappiinsa.