IRC-Galleria

Eric Cartman: "Hello, ma'am. I'm working to clean up the neighborhood from parasites. Do you mind if I take a quick look around your house? I'm afraid you may have hippies."
Elderly Woman: "Hippies?"
Eric Cartman: "Yeah, they've been poppin' up all over the neighborhood lately. Ms. Nelson next door had seven hippies in her basement; they usually live in colonies. Hm, I don't like the sound of that. Could I take a look in your attic?"


Miksi vittu aina minä? Miten mä aina ajaudun mestoihin, joissa nämä kamalan ärsyttävät ihmistyypit parveilevat akustistenkitaroidensa ympärillä kuin kärpäset kasassa paskaa?

Illan kohokohtia:

Poika: "Tykkään sun toisesta plugistas."
Minä: "Kiitti, hommasin sen täydentämään viime vuoden Halloween asuani. Olin verinen kauhu-hoitsu."
Poika: "Varmaan jos me tutkisimme tätä asiaa, niin voisimme löytää syvällistä metaforista ideologiaa täydentämään tota ajatusta."
Minä: "....? Justiinsa."

[poika sanoo jonkun nopean, lyhyesti ilmaistun mielipiteen johonkin asiaan]
Tyttö: "Mitä toi nyt meinasi?"
Poika: "Miten niin?"
Tyttö: "Toi tapa millä ilmaisit äskeisen argumenttisi ei ihan vastannut sinun normaalia artikulointitasoasi."

[känninen tyttö riitelee vielä kännisemmän tytön kanssa]
Minä: "Voi luoja, mitä draamaa."
Tyttö: "Ihan sinun informaatioksesi, elämä on draamaa."


Nyt oikeasti. Ei kukaan puhu noin. Kyllä, sivistyssanojen tietäminen on aina hyväksi, mutta Ne kuulostaa ihan vitun teennäisiltä työntäessään niitä joka paikkaan ja puhuessaan kirjakielellä. Ei kukaan puhu Porissa kirjakieltä - jumalauta, me lausutaan D-kirjain R-kirjaimena ja käytetään sanaa "hantuuki".

Ja auta armias kun Ne on saanut muutaman oluen kiskottua ja paikalle tulee tuntematonta porukkaa. Niitten teennäisyys kasvaa kolminkertaiseksi, aivan kuin Ne yrittäisi paskaa puhumalla tehdä jotenkin vaikutuksen suhun. Turhaan rasitatte aivosolujanne: te ärsytitte mua suunnattomasti jo ensi näkemältä, ja käytittepä te sanaa "argumentti" kuinka usein vain, niin se ei saa mua mitenkään lämpenemään teitä kohtaan.

Ja Niitten pukeutuminen. Tiivistettynä: Pojat - risaset farkut, Iggy Pop-paita, pikkutakki (koskaan ei saa unohtaa pikkutakkia). Tytöt - pörröinen tukka, äitiyspaidat, äitiysmekot, arabialaistyyliset housut, pillifarkut.

Koska olen kamalan vittumainen ihminen, niin tein kerran kokeen: Ilmaisin hienosti ja pitkästi muotoillun mielipiteen (anteeksi; argumentin) käyttäen lauseessani sanaa populaarikulttuuri. Halusin nähdä mihin tämä johtaa, koska populaarikulttuuri on pitkä, erikoisen kuuloinen sana, ja sellaisia Ne rakastaa.

Seuraavan vartin sain pidätellä nauruani, koska ainut mitä Ne oli mun sanomastani saanut irti oli toi yksi vitun sana, ja Ne päätyi hokemaan sitä jokasessa lauseessaan, yrittäen kuulostaa fiksuilta ja tietäviltä.

Eniten loukkaannuin siitä, että ne kuunteli R.E.M.iä. Mä en halua jakaa Michael Stipea teennäisten boheemi hippien kanssa.


Kyllä; tällä viikolla Melina vihaa jälleen kerran kaikkia ihmisiä tasapuolisesti, ja suunnittelee eristäytymistä vaatekaappiinsa.

Day 07 - A song that reminds you of a certain event

Day 06 - A song that reminds you of somewhere




Comment: Last summer, The House, connecting an mp3 player with the computer, listening music while drinking beer, and this would always randomly start playing. I didn't mind, it's a good, lighthearted song that somehow fits together with sunlight.

Mulla on yllä valkoinen t-paita jossa on mustalla printillä maapallo ja sen päällä nököttää puu. Mä en ole mitenkään pelastakaa-valaat-halailkaa-puita hippi-tyyppiä, mutta se on väljä ja näyttää kivalta päällä eikä maksanut kuin euron kirppiksellä, joten menkööt tällä kertaa.

Töissä käynti ja kesä ei toimi mulle lainkaan yhteen; yleensä kesän tulo tarkoittaa vapautta koulusta ja kahden kuukauden löhöilyä, aikaa jonka voi muun rakentavan tekemisen puutteessa käyttää pussikaljotteluun Kirvatsissa. Nyt tekee siis koko ajan mieli kylmää olutta, mutta aamuherätykset estää alkoholipitoisen nauttimisen nurmikolla maatessa samalla kun ketjupolttaa itseään hengiltä.

Saamaton olo, kun luen parhaillaan neljää kirjaa samaan aikaan enkä pääse yhtäkään loppuun. Ostan kirjoja nopeammin kuin mitä niitä luen, ja sitten en jaksa odottaa aikasemman päätökseen saamista vaan alotan aina sen uusimman, ja siitä seuraa hirveetä pallottelua niiden välillä.

Tutustuin tänään ensimmäiseen pikkulapseen, josta olen oikeasti pitänyt. Lähes kaikki muut kohtaamani mukulat ovat pilalle hemmoteltuja pikku kusipäitä, joista näkee etteivät ne siitä mihinkään muutu vanhetessaan. Tai sitten ne on sosiaalisesti vaikeita, ei moikkaa tai puhu muutenkaan mitään ja vaan tapittaa sua ja on kaikin puolin helvetin outoja ja pelottavia. Mutta tämä seitsemän vuotias tyttö on loistava tapaus, ja se pitää pelottavan näköisistä lohikäärmeistä ja vauva leijonista. Eikä sä osotellut mua järkyttyneenä sormellaan, mennyt ovenkarmin taakse piiloon tai jäänyt tuijottamaan perään kuin vajaaälyinen (kaikkia näitä tapahtuu yllättävän usein). Se käyttäytyi normaalisti. Lapsi, jolla oikeasti saattaa olla jotain toivoa.

Kahvia & tupakkaa. Kofeiini ei oikeastaan vaikuta muhun mitenkään erityisesti; se on se ja sama juonko viisi vai yhdeksän kuppia päivän aikana, ei se tee musta hyperaktiivista tai pidä väsymystä loitolla. Joten arvatkaa kuinka vitun yllättynyt olin, kun viime sunnuntaina iski yötä kohden jäätävät tärinät; en ollut syönyt mitään koko päivänä, polttanut vain tupakkaa ja kitannut kolme pannullista kahvia, ja tunsin kuinka kaikki lihakset harrasti hentoa vibraamista ihon alla (vähän häiritsi, kun yritin keskittyä Lazarus Heartin lukemiseen). Tätä siis vaaditaan, että kofeiini oikeasti tekee mulle jotain.

On kivaa olla vakkari paikallisessa levyliikkeessä; saa aina alennuksia ja keskustelut paikan myyjän kanssa on niin loistavia, että usein olen myöhästynyt töistä jos olen liikkeen kautta poikennut ennen sinne menoa, kun sen äijän kanssa jää aina suustaan kiinni. Jos paikkakunnallanne on yksityisyrittäjän levyliike, niin tuhlatkaa rahanne sinne. Tuette CD-/vinyylilevyteollisuutta, artisteja sekä pienyrittäjää, ja autatte pitämään elossa liikealaa, jonka tuhoamista edesauttavat kaikki ne, jotka ostavat musiikkinsa suoraan koneelle (Fuck you 21st cenruty computer kids).

Ja... No, eiköhän siinä tullut kaikki oleellinen jaariteltua.

Ainiin, käykää katsomassa cracked.com -sivuston pitämä kuvakilpailu jonka teemana oli The World of Tomorrow (If The Internet Disappeared Today). (Oma suosikki on nro 14).
Funny shit.

Day 05 - A song that reminds you of someone




Comment: This is not me taking the piss out of someone with the usage of pop-music. This is a light-hearted joke between me and the amazing person whom this song is so clearly about.
Don't worry hun, only three months and you'll be 24!

Day 04 - A song that makes you sad




Comment: I was an over empathic child, always crying is someone was sad, always sharing my candys if the other person didn't have any 'cause I didn't want them to feel bad or left out, always feeling gut wrenching sorrow for others over the tiniest of things. This video caused so much anguish in me, 'cause the boy in it was all alone and no matter how many times he'd climb over the wall he would still be alone, and there was nothing I could do to make him feel better.
One thing that hasn't changed over the years - me taking fiction over seriously.

Day 03 - A song that makes you happy

Day 02 - Your least favorite song




Comment: Pain and sorrow can be used to create great art. Apparently these guys missed the memo. Instead of writing their petty angsty heartbreak stories into their little black notebooks, these assholes actually went out and made a bad song about it. Note to everyone: You're going to start a band, grow some balls first so you don't end up making crap like this.

Day 01 - Your favorite song




Comment: This was fucking HARD to decide. How can anyone have just one song that's their favourite above all the other amazig music there is? But today, Placebo it is, 'cause Special Needs IS one of the best songs there is (and that music video belongs amongst my favourites too).