Ei tutkielma velvollisuuksista, vaan tekstiä välttämättömyyden vuoksi. Jo useita päiviä tarve kirjoittaa mitä tahansa, lähes minne tahansa. Taustalla sykkii pelonomainen aavistus ajatusten ja itseilmaisukyvyn rappeutumisesta. Sisällöstä viis. Täytyy laittaa sanoja jonoon. Leikitellä niillä ja merkityksillään. Rikkoa rakennetta ja sääntöjä. Täytyisi nousta konventionaalisen ymmärryksen yläpuolelle, muodostaa näennäisistä mielettömyyksistä tarkoituksen voittava strategia, kuin monikerroksisella shakkilaudalla.
Tästä se lähtee. Käynnistyy. Täytyy puskea itseään eteenpäin, ylöspäin, käsitteellisen riman ylitse. Kohta jään vain seisomaan ja tuijottamaan sineä riman takana. Henki tuntuu voimattomalta jatkuvasti heikentyen. Penis ei ole lihas. Mieli on. Hyppää. Tee siitä rutiini. Lyöt ajattelematta ensimmäiset tahdit. Kohta ajatus seuraa, alkaa ohjaamaan itseään. Pala kirkkaammin, jotta voit sytyttää. Syty, jotta voit räjähtää. Pala, jottet huomaa sammumistasi niin kipeästi.
Musiikki laskeutuu huipultaan. Hukkuu väkisinmaattuna neitsyenä öiseen metsälampeen.
Uusimmat blogimerkinnät
- Peili, joka ei osannut hymyillä takaisin. 31.03.
- Selkokieltä 30.07.
- Numero 616 20.04.
- Velvollisuudesta 22.02.
- Päivätöntä päivää 19.09.
- Taiteesta maitopyörä 13.08.
- Savua sieraimista. 15.06.
- Vappuruuhkia 27.04.
- Kirkkaita ääniä ja näytelmä 22.01.
- Vapaapäivä 16.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
-
▼
2008 (3)
- ▶ heinäkuu 2008 (1)
- ▶ huhtikuu 2008 (1)
- ▶ helmikuu 2008 (1)
- ▶ 2007 (5)
- ▶ 2006 (6)