Onko tuosta hetkestä nyt kuusi vuotta? Kaikki siitä eteenpäin staasissa. Kasvot ovat vahaa ja ympäristö liian kuoleva kirotakseen. En ole siitä katkera. Joistain pyyhkäistyistä piirteistä vain vähän harmistunut, mutten niin vahvasti että tyyneyteni säröytyisi.
Minä olen lampi ja sinä olet pakanaroihu.
Sinä olet kiviä ja minä olen sinulle pohjaton allas.
Tämä on aina ollut minun maailmani, sinut on siihen maalattu kauneimpana arpena.
Sinä ihmettelet olenko minä totta, etkä ymmärrä miten ajattelen sinusta samoin.
Ylemmin aistein me olemme yhtä, eikä meistä katoa kumpikaan yksin.
Uusimmat blogimerkinnät
- Peili, joka ei osannut hymyillä takaisin. 31.03.
- Selkokieltä 30.07.
- Numero 616 20.04.
- Velvollisuudesta 22.02.
- Päivätöntä päivää 19.09.
- Taiteesta maitopyörä 13.08.
- Savua sieraimista. 15.06.
- Vappuruuhkia 27.04.
- Kirkkaita ääniä ja näytelmä 22.01.
- Vapaapäivä 16.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
- ▶ 2008 (3)
-
▼
2007 (5)
- ▶ syyskuu 2007 (1)
- ▶ elokuu 2007 (1)
- ▶ kesäkuu 2007 (1)
- ▶ huhtikuu 2007 (1)
- ▶ tammikuu 2007 (1)
- ▶ 2006 (6)