IRC-Galleria

Diipadaapa... Löysinpäs tuollaisen hassun jutun tuolta :) Ei tarvitse lukea... Se on aika vanha!

Viilto

Katseesi poltti minua. Se tuntui terävinä viiltoina ihollani. Katseesi sai minut lähes heittäytymään maahan, matelemaan edessäsi, pyytämään armoa, älä katso minuun. Mutta minä kestin katseesi aiheuttaman tuskan, minä kestin sen pystypäin. En arvannut, että katseesi aiheuttama kipu oli vain alkusoittoa kaikelle tuskalle, mitä joutuisin kokemaan.

Äänesi särki korvani, tuntui viiltoina tärykalvossa. Sinä puhuit minulle, puhuit hellästi kauniita lauseita. Mutta äänesi sai minut kuulemaan pääni sisällä hirvittävää kuminaa. Sinä tarkoitit sanoillasi pelkkää hyvää, mutta vääntelehdin äänesi voimasta, tunsin sisäistä tuskaa. Satutit minua enemmän kuin saatoit arvatakaan.

Kosketuksesi teki kipeää. Miksi lupasit, ettet kosketa? Et kuitenkaan pysynyt lupauksessasi. Kosketuksesi poltti ihoani, jätti jälkeensä pistävän kirvelyn. Halusin nauttia siitä, että silitit hellästi hiuksiani, siitä, että pidit lähelläsi. Mutta kärsin heti kovasta tuskasta, kun kätesi kosketti ihoani. Sinä satutit minua tarkoittamattasi.

Ajatuksesi tulivat täytenä yllätyksenä. Olin sanonut sinulle, ettei saa rakastaa, rakkaus vain satuttaa. Sinä olit katsonut silmiini ja vannonut, ei rakkautta. Mutta kuten arvelinkin, et pysynyt valassasi. Ajattelit minua rakastavasti. Nuo ajatukset korventavat sydäntäni jättäen jälkeensä paloarpia. Arpia, jotka heikentävät sydäntä. Ajatuksesi saivat minut vääntelehtimään tuskasta. Ajatuksesi viilsivät sydäntäni.

Viilto, jonka jätit jälkeesi, on erilainen kuin ne, joita epätoivoiset lapset veitsineen viiltävät ranteisiinsa. Sitä ei ihmislapsen silmä voi nähdä. Sen voi vain tuntea. Viiltosi osui suoraan rintaani, ajatuksesi tikari lävisti heikon sydämeni säälimättömästi. Nyt kannan sydämessäni viiltoa, joka vuotaa vielä tuskallisesti. Viiltoa, jonka vain aika voi parantaa. Viiltoa, joka alkaa vuotaa vuolaammin pienimmästäkin ärsykkeestä. Viiltoa, joka ei koskaan parane täysin ja joka tulee uuvuttamaan sydämeni lopullisesti, joskus.

Minä en kyennyt kertomaan sinulle, etten kestä rakkautta. Kaikkia ihmisen lapsia ei ole luotu kestämään. Minä kuuluin niihin, mutta olisin niin kovasti halunnut rakastaa sinua. Niin minä rakastinkin, salaa syvällä sisimmässäni. Se, että vastasit rakkauteeni, mursi minut lopullisesti. Älä syytä itseäsi. Jatka elämääsi, elä se täysillä. Me tapaamme vielä, kun sen aika koittaa.

Tuo haudalleni rakkautesi merkiksi verenpunaiseksi kuivunut ruusu. Minä en ole sinulle vihainen. Elä elämäsi kunnolla, minä odotan sinua täällä. Odotan sinua ja kun aikasi koittaa, juoksen sinua vastaan. Minä kapsahdan kaulaasi ja kerron rakastavani. Silloin minullakin on lupa siihen. Minä kanna viiltoasi sydämessäni, kunnes tapaamme taas. Ja kun rakkautemme vihdoin kohtaavat, vaellamme yhdessä kuoleman tuskattomilla mailla ikuisuuden. Aina maailman viimeiseen tuomiopäivään asti.