Se on kuulkaa sellanen juttu, että tämä tyttö on katkipoikki, ihan kokonaan. Se ei oikein tiedä, että miten päin se olisi, mihin suuntaan menisi ja miksi ylipäänsä pitäisi mennä. Paljon helpompi olisi vaan unohtua tähän ja antaa muiden mennä.
Se ei enää muista, mitä on unelmat. Se ei enää tiedä, miltä tuntuu, kun todella haluaa jotain. Se vaan kulkee kirja kainalossa ja hätkähtää, jos joku puhuu sille. Se järkyttyy joka kerta, kun se näkee jonkun, joka kävelee kahdella jalalla, eikä ole kovin karvainen. Se vaeltaa jossain valon ja varjon rajamailla, eikä kukaan tiedä, mitä sille pitäis tehdä.
Se on tosi väsynyt, mutta kun tulee aikamennä nukkumaan, se tekee kaikkensa, ettei sen tarvitsis sulkea silmiään. Sillä oli se sitten unessa tai valveilla, se näkee alati toistuvaa unta, joka sattuu liikaa.
Ja pakoon ei pääse.