IRC-Galleria

"Hevosurheilu itkettää ja naurattaa" kirjoitti tässä taannoin yksi mullekin tuttu ihminen. Olen pohdiskellut itsekseni, mahtoiko tuo tietääkään, oikeaan osui.

Edellinen vuosi oli harvinaisen huono hevosvuosi ja kyyneliä mahtui matkanvarrelle enemmän kuin on luvallista. Moneen kertaan tuli mietittyä, että onko tässä hommassa mitään tolkkua. Ei ole, oli vastaus lähes aina ja silti sitä huomaa jatkavansa. Jos on luupää, sitä on luupää eikä muuksi muutu.

Alkaneella vuodella on ollut tarjota vähän valoakin, mä löysin uuden nelijalkaisen rakkaan (Se on mun <3 Leevin <3 sukulaistyttö [tosin kaikkihan ne on]) ja Aasinkin kanssa on ollut hetkensä. Tosin meistä on edelleen kiva hakata päitä yhteen, mutta silti.

Riemua ei toki riittänyt turhan kauaa (ei ihan tottumaan ehtinyt), kun noi jo taas murtaa mun maailmaan. Ja vaan siksi, etteivät voi antaa mulle sitä ainoaa, mitä pyysin; tietoa.
Mutta onneksi tykkään lukea mun elämään vaikuttavista asioista suoraan netistä.
On se niin helppoa näin nykyaikana!