Oltiin lasten kanssa vähän tanssimassa ja happea haukkaamassa. Baarista kotiin ajellessa totesin, että on se kylmä talviyö sitten kovasti kaunis. Ja mikä on mukavampaa, kuin ajaa säkkipimeässä tyhjällä tiellä hyvää musiikkia kuunnellen? Ajan käyttöä ehdottomasti parhaimmillaan!
Kotitietä reunustava puukuja (vanhoja tammia ja riippakoivuja) oli kerrassaan upea näky: puut kimalsivat aivan kuin joku olisi sirotellut niille timanttipölystä peitteen. Eikä se vitivalkoinen hankikaan toki hassumman näköinen ollut!
Parasta oli kuitenkin tähdet. Jos olisi ollut hieman vähemmän pakkasta, tuskin olisin malttanut könytä sisälle laisinkaan. Kuvitelkaa se ihana yötaivas, joka on täynnä pienenpieniä valopilkkuja. Ympärillä syvääkin syvempi hiljaisuus, ei ketään lähellä. En muista, milloin viimeksi olisin tuntenut itseni niin levolliseksi.
Oi mikä ihana ilta :)