kurkiaura lentää metsän taa, vangitse ei niitä hyinen maa
kumpa muuttolintu olla vois, kylmyydestä lentää kauas pois
sillä kylmä olla on nyt mun, kun on poissa luotain lämpö sun
mut ei voi paeta muistojaan, niitä ei saa rinnastaan
mun sielussain on muuttolintu, se kaipaa sun luoksesi vain
se kylmyyden tahtoisi jättää taa, lentää taas aurinkoon
mun sielussain on muuttolintu, sen kylmä on maailmassain
se kertoa tahtoisi kaipuustain, kuinka mä yksin oon
yhä uudelleen ja uudelleen palaan rakkauteemme eiliseen
sinne missä kuljit vierelläin, missä kukkaisloiston kanssas näin
siellä muuttolinnut näin, saapuneia maahan lämpimään
mutta muisto vain on nyt tuo maa,sinne en sua luoksein saa
mun sielussain on muuttolintu, se kaipaa sun luoksesi vain