1.
Muistelen sitä sillon luvattiin et mentäs viel naimisiin/
Nyt hetkii näit menny, ja vielkin lisää tarviin niit/
Hirvee ajattella, ettet näy enää kun mun unissa/
Sytytän kynttilän, ja elät ikusesti niis kauniis kuvissa/
Rukoilen apuu tähän kaikeen, silmäni ummistan/
Eiks tää riitä jo? Kun jo ihan hyvin tuskan tunnistan/
Ei tarvi Jumala koetella mua enää/
Otit vierelt jo rakkaani, mikä et anna mun elää?/
Onks näist testeis, jotain järkee satuttaa mua/
miks et anna mun kokeilla, jos viel voisin rakastua/
Ilman et tappasit jonkun jälleen/
Ei siin oikeesti oo mitään järkee, et mua taas särkee/
Mitä sä yrität kertoo, et pitäskö mun kuolla?/
Kun oot vieny vierelt, niin monta tärkeet nuorta/
Laittanu ne vihaa mua! Hyljeksii kaikkee mitä teen/
Kerro edes mulle! Et mikäs nyt sit eteen?/
K.
Kertositko! Mikä mussa on vikana/
Menetän kaiken, ja kaipaan kaikkee sikana/
Eikä ketään kerro, miks mua vihataan/
Mitä mä oon tehny, maineeni pilaamaan/
2.
Siintää virheet edessäni, vaik jätin ne taakse/
Eks mä tarpeeks paljoo pyydelly sillon jo anteeks/
En voinu mitään sille, et oon erillainen nuori/
Ja et nyt kun oon eläny, niin moni jo kuoli/
Syvät haavat hirvittää, ketään ei sitä tajuu/
Kuin mua sattuu, ja en pysty muuta kun katuu/
Sitä kaikkee, mitä oon tehny tääl maan päällä/
Ooks tyytyväinen? Ettet saanu mua jäämään/
Kiitän nyt kummiski, et annoit mulle sentää elämä/
Minkä sit tuhosit, enkä haluu enää tulla heräämään/
Kai se on ihan oikein, oon ansainnu kaiken tän/
Oon virhe, ja hävinny kaikes täs/
Virhe kai kertoo muille, etten osaa elää enää/
Vaan tarvitsisin apuu, mut ei oo ees ketää/
Ketä mua auttas, kun liian paljon kussu asiota/
Ja kadul liikkuu, turhan paljon pahoja tarinoita/