K.
On hyvä jälkikäteen, ottaa järkikäteen/
Lohdutonta elämää, pyrkii lisää hävitäkseen/
1.
Nuoren pojan, nuorta iloo/
Nähä sen silmin, mitä olikaan sillon/
Ei vanhaan varaa, eikä uutta kustantamaan/
Elämä! Onku olis juossut julmaa rataa/
Vanhan miehen, kirkaskatse niinkuin kiilto silmis/
On hetkiä näitä, kuluneita kuvia piilo linssis/
Hyvii, mut menneitä hetkii/
Kuuskyt luvun, paljon tehneitä retkii/
Muistella nyt, toisten pois nukkumisen myötä/
Itkuu pidätellen, vaikkei sitä millään myönnä/
Et hauras sisältä, niinku ennen vanhaa/
Kanssas, vierellä, sen tyttö rakkaan/
Lapset lentäny pesäst, ja vaimokin kuollu/
Tuopin tomuseen, viimeisenki tipan nuollu/
Pelkän murheen tähden, luistuu alas/
Muistellen aikaa, mikä oli hälle parast/
K.
On hyvä jälkikäteen, ottaa järkikäteen/
Lohdutonta elämää, pyrkii lisää hävitäkseen/
2.
Siis tää elämä, Just niinku muillakin/
Voi mennä pois, jos vaan ei muistasi/
Miten kärsi ennen, mut silti kelaa ilosii hetkii/
Pitäs jatkaa, ja ja pitää kaikkee kerkii/
Niinku se vanha mies, jol paljon tapahtunu/
Se oli se elämä! Ja se oli onneks rakastunu/
Nyt sydän haavoilla, naisen mentyy/
Niin ymmärrätsä, rakkaan seuraan se ilo ehtyy/
Ja mä sen tajuun! Kun tiiän sen ihan hyvin/
Kun menettää sen rakkaan ja turvallisen sylin/
Ja usko kokematta, Et kaikki ei tuu säilyy/
Joskus tulee se hetki, kun aika on häipyy/
Läheinen, tai jopa sinä ekana/
Päämäärä on sinetöity, ei siit mikään pelasta/
Mut sitä ei oo pakko murehtii, koska se tulee/
Kaikki kun ei jaksa sit sua masennuksen takii tukee/
K.
On hyvä jälkikäteen, ottaa järkikäteen/
Lohdutonta elämää, pyrkii lisää hävitäkseen/