1.
Tälläst hirvee kertoo! Mut ei ehkä nähä enää/
Lähen kauemmas taka-allalle, en kestäny elää/
Tän kaiken ruuhkan ja kiireen keskellä sekunttiikaa/
Mut sillee kai se rohkeuskin loppujen lopuks punnitaan/
Ei mitään niinku illallisii Manulle! Jotain vaikeempaa/
Jotain niin vaikeet, et se saa sut jopa halkeemaa/
Virheitten kaut pitäs oppii! Mut jääräpäänä en opi ollenkaa/
Vaik silt näyttäs, ja moni varmaan jo olettaa/
Oon vaan taitava suustani! Puhu paskalla itteni irti/
Mut kusen asioit sitä mukaa! Ja rakastun uudestaan silti/
Mun elämää! tai siihen mitä sitä sit sattuu olemaa/
Elämä sattuu lyömää vastaa, mut mä lyön sit kovempaa/
Et selviin yli! siit mist aita onki sit korkeimmillaan/
Sillon palkinto tuntuu hyvält! eikä katoo heti iltaan/
et pienel huikal! unohtuu vastamäen koettelemukset tosta vaa/
Siin on sit herkil suru, kun pitää ryhtyy kostamaan/