Yli synkän virran, askel kohti väylää/
Mietin vaan, mil voisin kunnian himoni täyttää/
Nyt silt näyttää/ Etten onnistu missään/
Oppinu vaan itkee, ja katkeroituneena kieltää/
Miten elämä riistää/ Se syvältä viiltää/
Enkä mä oo se tähti, joka edessäs kiiltää/
En oppinu siirtää/ Virheitäni pois tieltä/
Vaan ne oli esteiden lailla mun tiellä/
Kyl mä jaksan viellä/ tällä tavalla siedän/
Yhen päivän lisää, muurieni sisäl sen vietän/
En avaudu, vaik siihen tarvetta edelleen/
Mut miks muuttuu, kun näin tää etenee/
Hyvii tuumii, parantaa mun elämää/
Jättää ajatukset, ja jatkaa elämää/
Mut en oo sen kaltanen, en ollenkaa/
Miten musta vois niin ees sit olettaa?/