1.
En tainnu tajuu! et mitä kaikee sainkaa/
Kun oli onnekas, vaik kerroin mikä vaivaa/
Mul oli perhe! ystävät! Ja tyttö rinnalla/
Mutten tajunnu kuin uinkaa pinnalla/
Nyt istahdan yksin koton tartun vihkoseen/
Avaan sivun hyvästi kohan kohalta ja katon sen/
Luen tekstii eteen! Ja teksti alkaa liikkuu/
Mietin kaikkee, enkä voi pidätellä itkuu/
Ne vanhat iskut! Iskee mut taas alas/
Ei vittu! vanhat ajat on tulos taas takas/
Mis se ase on? Liipasin sormi herkillä/
Ase otsalle! ja koht en enää ehkä hengitä/
Viiraaks mun päässä? Vai oonko onneton/
Miten oikeesti! Taas jälleen voin potee ton/
Mist luulin päässeeni eroon! Se sattuu/
Viime kerral kun se oli lähel viedä mut arkkuu/
K.
Mul oli! Kaikki okei sillon joskus/
Mietin miettimäst, mist tää sit johtus/
Etten pysty saamaan elämääni raiteille/
Oonko antanu liikaa aikaa taiteelle?/
2.
En tiiä miten täst selvitä? Enään jälleen/
Kun viimeks oli paljon tukee, ja moni tärkee/
Nyt en tunne ketää! Eikä tukee oo oletettavissa/
Viimeks avusti moni! mut nyt niillekkin ilmaa/
En pysty psykiatreille puhuu! ei ne tajuu/
Miten must tuntuu! Ei niil oo tunteist hajuu/
Pillereitkään en syö! Ne on vittu sairaille/
Mutten voi itekään mitään tälle vitun vaivalle/
Varmaan helpompi luovuttaa, jo ennenku tuntuu/
Pahalta ja masennus pahemmaks viel täst muuttuu/
Jos siis tää nyt ees oli järkevää elää/
Niin eipäs taida sitä sit olla enää/
Täs sodas yks sotilas! Vastassa kaikki muut/
tiiän virheeni! ja kannan siks vastuun/
Etten oo ongelma! vaan pelkkä tuntematon poika/
Koskettanu rimaa, mut vastas silti pohja/
K.
Mul oli! Kaikki okei sillon joskus/
Mietin miettimäst, mist tää sit johtus/
Etten pysty saamaan elämääni raiteille/
Oonko antanu liikaa aikaa taiteelle?/