Yks on ollu mulle parempi! Kun kukaan koskaan/
Sit sitä sattu paremmin, eikä halunnu sitä kostaa/
Sai taakkaa harteille! Ennemmän kun tarpeeksi/
Mut se oli niin vahva! Et anto kaiken anteeks/
Nyt en puhu Jeesuksest! Puhun rakkaastani/
Se lähti virheettömänä silti! Ja kaipaan sitä takasi/
Kurkotin kaiteelta, koitin saada siihen yhteyttä/
Muttet osannu lisätä enää, yhteen yhtä/
Et meit olis kaks! Vaan äkkii kuljinki yksin/
Vaik sillon sä sanoit, et musta sä tyksit/
Niin meiän omalla kielellä, opeteltiin sanomii/
Naurettiin kahestaan! Ja se hämmästytti monii/
Et kuin yhteen sovittiin, ja sovittas vielkin/
Mut herättelen toiveajatteluu, et nähään siel sit/
Ristin kädetkin, silt varalt et kuuntelisit/
Ja tuulen vire, vielkin tuntuu, kun sä suutelisti/