1.
Täs veriset arvet! paikalle tarvetta/
Nuollut pitkään näit! Ja ihan aiheesta/
Harvemmin käsitin! miks se olin mä ketä kärsi/
Mut hei kato nyt mun näit käsii/
Ei tarvetta olla ilonen nyt tai koskaan/
koska voin lähtee täält tost vaan/
Ei enään tuskaa! ei enään kipuu/
En olis uskonu et tää kuolema olis hallittuu/
Mut pelon kourat! Ei en kestä sitä enään/
Mä haluun kuolla! Koska en jaksa elää/
Kaikel kunnioituksel muita kohtaan/
En oo ollu itsepäinen en sitten koskaan/
Ajatellu aina toisii! Ja ootte ollu edellä/
En ees käsitä! Mistä tullu tää juoru, ihan perseestä/
Okei itsepäinen teko vihdoin tuli/
Itsemurha! se mun omast tahost tuli/
K.
Mä en oo itsepäinen! Mä en rakasta itteeni/
Tekoja tyhmii! Nyt mä itken niit/
Tapahtu mitä tapahtu! Mä en enää havahdu/
Kiitti ja näkemiin! Anteeks etten skarpannu/
Mut kärsimys saa päättyy!/
Nyt voin hyvil mielin häipyy/
2.
Kai nyt vittu! Mul on oma tahtokin/
Ja nyt kerron, sen mitä mä tahtosin/
Tahdon kuolla! Tahdon jättää kaiken tän/
Ja ehkä siks mä en huomen oo tääl/
Koska koskettaa! Tää paskanen tilanne/
Mut kerran vaan tää tulee kirpasee/
Lähtö aina vaikeinta! Mut entäs sitten?/
Nyt vittu sanon! enään en itke/
Viimenen kyynel tipahtanu matolleni/
käsittäkää, en voinu mitään tavoilleni/
Siks kai pahoittelin, mitä teinkin/
Ettei mun tarvis kärsii enää hengis/
Ja noh ei onnistunu paremminkaa/
Kun kuolema tulee mut täält korjaa/
Ei elämä, vakavaa oo todellakaan/
Mut se ''elämä'' loksahtaa harvaan/