Kerran ystävä kysy, mikä tekee musta vahvan?/
Pelkäsin vastata, koska en ollu yhtään varma/
Koska vaan harva, tiesi mitä tunsin oikeasti/
Nyt aikuinen, vaik vast ikää olin pieni lapsi/
Ja ne iskut, niitähän oli jo ennen vanhaaki/
Ja vitulliset tunteet, mut jo ennenki valtasi/
Silti nyt tuntuu, et mä oon alkanu murtuu/
En pysty puhuu! Enkä pukee tätä suruu/
Teiän näkyville, mut kärsin jatkuvasti/
Ja vaik joku väittää toisin, taitaa tää tarttuakin/
Koska mun lähellä, kukaan ei kestä pitkään/
Enkä tuu saamaan, kai otetta mistään/
En haluu pysähtyy! Haluun siihen hyvän syyn/
Ennen kun sieluni pirulle myyn/
Ystäville, mä en oo tätä vielläkään/
Ei ne usko! Sitä mitä nei ei must nää/