Vain yks sana, ja siit lähti jotain niin suurta/
Kaunista ja tunteellista! Mut kun on jo turta/
Kaikelle kauneudelle, kaikki nää ihmiset/
Valittaa kaikesta! Jopa sit tiestä kivisest/
Nykymaailmas, on niin kaikki tehty helpoks/
Ei tarvi pelätä! Ja Unohtunu kauniit teot/
Yks ihminen, kohtalo toveri anto henkensä/
Jotta sä voisit olla sinä! Unohdit sen hetkessä/
Mä ainakin kiitän häntä, kaikesta hyvästä/
Ja pahastakin, on syynä joku jota näkee hyvänä/
Rakastan Jumalaa, ja pelkään kiiras tulta/
Niin kai pitäs! Mut kun tuntuu silti musta/
Ettei moni välitä! Ja monelle tää oon satuu/
Silti mä tiiän, et tätä ne tulee lopuks katuu/
Mä luotan raamattuun! Vaik se vaan kirja/
Se on pyhä! Ja siks monen eteen kiilaa/
''
En oon yksin! Oon osana suurta yhteiskuntaa/
Ja sit viel suurempaa uskontoa, sitä lupaa/
Luottaa ja rakastaa! Ja voin vaan turvaa/
Jumalaan, joka viel joskus taivaaseen mut saa/
Sen sit muistaa! Kuin uskoni sai aikaan/
Turvaa, ja siks voin jatkaa ilman vaivaa/
Ei mul oo huolii! Sillä oon jakanu ne Herran kanssa/
Vaik maailma verottaa! Ja välil on raskast/
Niin kauniisti, sen korvaa uskon avulla/
Ja saanu Jumalan armosta maallisen turvan/
Ja se on mun kulta! Joka täydellinen just mulle/
Siihen mä uskon! Ja näin mä sisält tunnen/
Sain Jumalalta naisen! Ja toivon et viel lapsen/
Kun sen aika on! Se antaa mulle kaikki haaveet/
Mitä tarvitsen, ja mikä on sen näkökantilta oikein/
Sen avulla matkaan, ja se mut tähänki vei/