1.
Mä moikkaan ja mulle moikataan takas/
Oon tottunu tähän! Tää elämä on rakas/
Vaik raskast! Niin oon koittanu vakaan/
Elää kunnol, ja takas ajassa palaan/
Pelkästään tekstein, virheit tulee kyllä/
Mut musteina ne unohdan! Siihen yllän/
Mä oon kai siunattu! Kun onnistun tällee/
Mut kato mua! Oon menettäny järjen/
Sil järkee! Tää vaatii paljon muutakin/
Se rauhottaa, sil ennen helposti pulttasin/
Nyt relaan, kun pystyn tekstein kelaa/
Mun maailmaa, tekstit valistaa kun käy jo iltaa/
Päivä ja alkaa taas seuraava aamu sarastaa/
Taas mä valvoin koko yön! Tää arastaa/
Mut en voi lopettaa! Runo suoni sykkii/
Tiedän kyl, et tää menee kyl yli/
2.
Mä elän omal taval, sitä ei tulla määrää/
Oon kyl antanu erikois luvan, Lauran päättää/
Mitä tehdä velvoitan! Mut se siitä/
Mä oon oman elämäni kuningas! Ja kun kiidän/
Silti Kultaa kiitän! Et antanu mulle suuntaa/
Ja mä nyt tiedän et mihin mä suuntaan/
Vaivasta ja säälittävää, kyllä totta kai/
Mut mieti vaan! et mitä jos oltas vain/
Saavutettasko me mitään? Mistään mitään!/
Mä voin sanoo, et mun saavutuksist tuun pitää/
Kiinni ja pidän silti! Vaik kuin mua ittee sattus/
Niin kokemuksii silti mulle paljon karttus/
Mä en oo valmis menettää! En Kultaa ainakaan/
Vaik tiedän kyllä, et kaikki lähtee aikanaan/
Niin ei vittu enää! Ei mun läheisist ketään/
Liian moni mun piirist, menny jo lepää/