1.
Kirjotan säkeen, sen antanu valtaa mielen/
Yleisesti ottaen nää on kertonu siit mitä mul pieles/
Mut sit kun koittaa! Panostaa ja yrittää/
Ei tunnu silt, et kykenis esteitä ylittää/
Oon se sama poju! Mitä ollu kai aina/
Pienest kersast kohti kasvun vuosii! Vain/
Mukanani paperi ja kynä! Ja pari ystävää hyvää/
Mut nykysin holin avul, nekin ystävät lyttään/
Lyön sivulle! Ja en haluu kuulla niist mitään/
Mut kun samal, en haluu niitten iloo riistää/
Omat ongelmat on omii! Mä en valista muita/
Mä voin yksinkin surra! Ja näitä puida/
Ja mun ongelmat on muutenki pienii teiän rinnalla/
Mut nyt vajonnu! En pystyny pysyy teiän kaa pinnalla/
Osaks omista syistä! Enkä lähe teitä syyttelee/
Mut turha, täs tilantees musta apuu pyytelee/
K.
Joka hetki jokanen varjo raastaa/
Mä koitan! Mut mun ongelmat mua saattaa/
Reunalle! Mä oon siinä! Ja nyt hyppään!
Mä en enään riitä! Mä en oo hyvä!/
2.
Jokasella on rajansa! Mun rajaa piirretty pitkään/
Mä aina ylittäny sen pakosta! Ja en voi mitään/
Et se raja aina rikkoo! Ja tapattaa sisältä/
Kun kerran uskallat luottaa! Niin se riistää sisältä/
Just sen kaiken! sydämestä mukanaan kaiken/
Mä oon tyhmä! Kun luulin, tehneeni rakkaudest taidet/
Teinki ittestäni vaan narrin! Jost naurun aihe/
....