1.
Mun piti olla se mies, joka ei koskaan kaadu
Sodas kun sodas! Mä olisin arvostusta saanu
Se musta odotettiin! Sitä musta haluttiin
Mut ne haaveet tajuttiin! Olevan valuvii
Käsist lattiaan, ja sitä kautta viemärist alas
Tuntus, kun odotusten mukan meni jokin pala
Musta pois enkä kai koskaan löydä sitä takas
Kerran kun alko ylämäki ja oli liian raskast
Kaikki kaikkos viereltä! Kukaan ei kuullu avun huutoo
Kukaan ei edes huomannu, kun aloin putoo
Olin menettäny kaiken, menettäny ikusesti
Onnen ja ilon elämään! Ja vaik vannoit tukesi
Niin mihin se katosi? Kaiken matkan jälkeen?
Mihin sä katosit? Vaik vannoit että oon tärkee
Eihän se oo mun asia, miten elämäs rakennat
Mut luulin et välität! Ja niin luulin vaan kerran
2.
Kädet on sua kohti, pyydän apuu sulta
Mutta en enää tiedä yhtään mitään susta
Oon sulle vaan turha, ja tarpeeton tuttavuus
En vaan muista, et koska olisin pyytäny apuus
Väitit et imin sut kuiviin, mut missä vaiheessa?
En ikinä oo ketään käyttäny apunani aiheetta
Aina halunnu selvitä ite omista ongelmistani
Tukee en edes oo ikin saanu keltään en sitä siis tarvi
Oon ehkä heikko ja tarpeeton elämään
Ja jos kuolen, niin mitä sitten elättää
Mitään toiveitakaan, hyvästä elämästäkin
Kun ei oo ollu hetkeekään elämässäni
Et olisin pidempään ollu onnellinen ja rauhallinen
Et saisin toiveen perheest, ja olisin urallinen
Mut paskat! Murskattuu toivetta se vaan
Aina vaan tätä samaa paskaa kertaan
3.
hukkasin reitin! Kortinaatit seuraavaan määränpäähän
Siks useesti mietin, mitä jos itteni jättäsin tähän?
Olisinko luovuttaja? Vai sittenki saavuttaja?
Kokemusten summasta? Ollu oikee uurtaja
Saanu elämääni kasaan kun se on ollu ihan rikki
Tipahtanu kyl uudestaan! mut kummiski
Ollu ihan ihan ylpee siit mitä tullu saavutettuu
Omilla teoilla ei välii! Jos ei sais saavutettuu
Omii tavotteita, mun tavotteet oli elää täys ikäseksi
Nyt yli ja rutkasti! Ja onhan tavote sekin
Mä en enää muuta keksi! Syytä jatkaa turhaan
Mä en silti oo ajatellu tehä täs mitään itsemurhaa
Vaan reippaasti rientoihin jatkaa, ja vetää yli
Niin et tuntuu! Ja kun sit loput tulee vedettyy yli
Niin et sitä ei ruumis kestä, se on ohi sitten
Mut sillon mä tiedän! etten enää ikinä itke