Harva ymmärtää, harvalle voi puhuu/
Harvat tuntee, ja harvat käsittää suruu/
Koenko liikaa? Vai oonko liian heikko sittenki?/
Mut parin illan jälkeen, lamppu vaan himmeni/
Holi maistuu, dippei napsii liiakseen/
Vannottelen kuntoani, mut siit anteeks/
Lehti kostuu! Se sauhuu muitten ohella/
Enkä mä mun settei koskaan mihinkään ohenna/
Jos mulle jotain ojennat, on vaikee kieltäytyy/
On liian syväl pohjas tullu käytyy/
Nyt se vaikutus näkyy, ei ystävii vierel/
Ei ketään ketä, vois pysyy hetkeen mieles/
Mä haravoin omaa elämää, täyn virheitä/
Savustettui reissui, ja naapureitten paheksuvii virneitä/
Lystiikin ollu, mut muistot vähän vähäsii/
Oma tapansa kullakin, me vaan ittemme häpästiin/
''
Haali kokemuksii! Koe mitä koettava on/
Lopeta kun sen aika sitten on/
Mulle liika on liikaa! Mä en kestä paskaa/
Oon liian heikko! Ja tää on liian raskast/
''
Hyvästei on monenlaisii, jotkut kestää ikusesti/
Jotkut hetket vaan päättyy niin vitullisesti/
Ystävii tulee ja menee, niit murehdin usein/
Mut sit ku en voi enää rajoittaa mun tunteit/
Mä oon liian sekasin! Käytän koska en hallitse/
Omaa tahtooni! Jotain unohtamiseks tarvitsen/
Ja löytäny siihen hyvän tavan, joka auttaa/
Vaik tiiän, et se on tapa jolla ajaudun hautaan/
Monet halveksii, monet tekee mulle pahaa siitä/
Mut kun oon tajunnu, etten kellekään enää riitä/
Musta löytyy vikoja, oon liian sitä sun tätä/
Ikin en tasapainonen! Ja aina jotain kertomatta jätän/
Lievästi sanottuna, oon paskamainen kusipää/
Nään unelmis et paranen, mut se uniin jää/
Oon mulkku, joka vaan vänkkää ja vittuilee/
Mä nään jo toisten halveksimat ilmeet/