IRC-Galleria

1.
Näkeehän sitä, kuin raatanu taas tän eteen/
Menettäny paljon, pyytäny kavereit lähtee vekee/
Jaksotanu elämän, sillee et ehin tehä tätä/
Ja oon vihanen, jos en pystyy tekee tänää/

Menkää vaan ystävät vittuun! En kaipaa ketää/
Omisolois, ei ainakaan mitään unelmii herää/
Ehkä elän tääl, tai ehkä mä alan vihdoin lepää/
Mut kun kyllästyny tähän, en jaksa tätä enää/

hirveet paskaa, jauhetaan kadul mustakin/
Kuin oon leso, ja kuin taas jotain paskaa rustasin/
Missasin varmaan aivot, kun näin vitun tyhmä teistä/
Mut anna paperi ja kynä, niin lisää tätä veistän/

En haluu muuta! Enkä ikin kuuntele muita täs/
Ainaa mitäs sust kaipaan, on et muistat nää/
Sanat jota sulle nyt kerron, kun en jaksa kuunnella/
Kuin sä oot taas oikees, ei tarvii mulle sitä huudella/

2.
Onko mahollista, et nähtävästi oon aina väärässä/
Kerrot mitä tehään, mitä vittuu ai et päätät sä?/
Ei kiinnosta paskaakaan, mitä musta mietitään/
Mut kun jauhat paskaa, kaikki on mielissään/

Kerrot kuin mä taas tehny jotain hölmöö/
tiiät ihan hyvin, et mä muka tunnen mont hörhöö/
Oon kai siunattu täl, et must tehään feimii kadulla/
Puhutaan tarinoit musta, kun jossain sadussa/

Paskan jauhannalla, mustakin tulee viel kuulusa/
Joku kertoo musta, sitä mitä must ei tullukka/
Mut mun virheitten takii, en ees noit noteeraa/
Kuin joku on olevinaan, ja esittää komeempaa/

No en itestäni oleta mitään, en oo kaunis näky/
Mut niinku sanonu, haluun et mun elämästä häivyt/
En ala kattoo tollast enää, voitko vaieta tästä/
Osaatko pitää turpas kii, ja itelles nää jutut säästä/

3.
Kirpasee aina kuulla, kuin joku heittää musta huulta/
Vaikken ajattele, et kaikki aiheet pyörii mussa/
Mut ei se kaukan oo, et säkin avaat taas suus tästä/
Aihe ajaa sua eteenpäin, saat lisää puhtii tästä/

En tiiä, mut tuntuu et haet hyväksyntää juoruumalla/
Ja sä et tajuu, et moni tuntee olevansa mullan alla/
Kun sä avaat suus, ja dissaat kaikkii lähelläs/
Et tajuu sitä sitkään, vaik sun yli käveltäs/

Oot huomionhalunen, mä sen tiiän itekin oon välillä/
Mut meis on se ero, et mä sen jopa itekin jo käsitän/
Enkä oleta itestäni liikoi, vaan just sen mitä tarvii/
Itseluottamus silkkaa feikii, mil onnistunu muijii hankkii/

Ja siittäskö sä saanu lisää aihetta nauruun/
Mut kyhl se tost laantuu, kun mä vastaan taas tuun/
Viime kerral, itkit jo ennen kun olin ees kohallas/
Mut täl kertaa ehkä jo säkin kunnol kohahdat/

Olit eilen mun unissa, näin sut niin selvänä/
En ollu uskoo, et olit niin kauheen elävä/
Sit heräsin, enkä tienny mitä tehdä/
Pyydän anteeks sulta, et tän piti näin mennä/
Ja jos pystysin, olisin tehny kaiken toisin/
Kumpa vois mennä ajas taa, tekisin kaiken toisin/
Irti päästäny oisin, en olis pitäny niin kii/
Nyt huomaan kavereista, et ne on surullisii/
Syy oli mussa, enkä sitä ikin kiellä/
VAikee elää, vaikee kaikkee niellä/
Kumpa tietäsin, mutten tiedä/
Et nähääks me enää, ja ootko sä siellä/
Kuuletsä viellä, kun vuodatan kyyneleeni sulle/
JA jos kuulet, vuodatan pelkästään sun kuullen/

1.
Kulta vielkin haudalles, mä tuon lisää kukkia/
Surullisena kyynel vierähtää, itkies monta tuntia/
Kun näkee sutkin, mihin jamaa oot joutunu/
Ja mun virheet on sun kohtaloks kait koitunu/

Kun tuntuu, et mun takii säkin oot siel taivaassa/
Mut mun mielest, sun pitäs olla tilallani maailmassa/
Sul oli sentää enemmä elämässäs intoo elää/
Mut ite kokoajan mietin vaan suruissani, et miks mä herään/

Virheitten kautta tappioihin, ja lisää vihaa/
Sun lähtös jälkeen, oppinu vaan elämäni pilaa/
Menettäny otteen kaikesta, ihan kaikesta kulta/
Rukoilen vaan siks, et voisin pyytää apuu sulta/

Kun en saa edes unta, mietin vaan sua öisin/
herätä taas nyt väsyneenä ja surullisena töihin/
Ei piristä mua ees ystävien näkeminen ollenkaan/
Kun kaikki multa vaan iloo ja nauruu olettaa/

2.
Kulta nähään viel, näin oon nähnyt sen/
Ja anteeks hautajaisist, siel käyny en/
Mut tiiät et rakastan sua

1.
Täs tarinas on kaks henkilöö, täys kusipää jätkä/
Ja kaunis tyttö, ketä kukaan muu ei jätä/
Jannu sortu väärille teille, teki virheit turhan paljon/
Tyttö näki siin jotain, ja apuu pojalle tarjos/

Mut poika vaan arveli, et tää oli taas tällenen virhe/
Ei kukaan rakastas mua, tai sit se olis virhe/
No hetken kesti suhde, ja jätkä alko pelkää/
Mitä jos ei pystyskää, ja kääntäs tälle selän/

Tyttö oli liian kaunis, ei voinu uskoo mahdollisuutta/
Espanjalainen veri virtas siin, se oli jotain uutta/
Pojan elämä täysin sekasin, ei voinu elää tällee/
Kun ties, et pettys vaan uudestaan jälleen/

Poika kitu öisin, se mietti miks tyttö täst tykkää/
Ei ollu poika komee, eikä sil ollu mainet yhtään/
Pelkkä tavis, joka ei ansaitsis tän kaltast neitoo/
Kun ties et tää Espanjalainen tyttö kaikki muut peittoo/

K.
Uhrannu virheile aikaa, poika pelkää edelleen/
Tyttö sai pojan pelkää, ei uskaltanu astuu eteen/
Rakkaus oli mahottoman tuntusta, oliks se sitä/
Mut kun poika pelkäs, eikä siks täst paskast pidä/

2.
Poika miettii, ''Miks aina niin varma nyt järkky''/
Ei oo yhtä kaunist tyttöö tääl viel ennen nähty/
Se teki täst vaikeet, poika ei voinu uskoo tätä/
Vaik vanno kaikkee, ettei muka tätä ikin jätä/

Ei kestäny kauaa, kun poju alkaa pelkää liikaa/
Jätti suhteen pois, ja jäi kaipaa tätä likkaa/
KAtuu sitä mitä on tehny, mut ajas ei voi palaa/
Virheit ei oo helpol korjaa, kun menettäny rakkaan/

Toivoo nyt et tyttö ajattelis ees joskus poikaa/
Sil poika tietää, et poika hipoo kokoajan pohjaa/
Ei oo onnistunu kertaakaan, ei tuu ehkä ikinä onnistuu/
Kun menetti nytkin parhaan, ja siks pojalle ei onni tuu/

1.
Suljen silmäni, Kuvittelen sut vierelleni/
Oot tyttö kaunein, tyttö mieleiseni/
Istun illal terassil, anna tuulen virtaa kasvoilleni/
Tiedän ihan hyvin, etten voi tehä tavoilleni/

Mitään mikä auttas, sut saamaan rakastumaan/
Mut jos sä luottasit muhun, veisin sut turvaan/
Mun satamaan, Leijaillen aaltojen yläpuolel/
Kompassii tarkkeillen, ja seuraten tiet huolel/

Haluisin vaan kertoo sulle, kuin sua ihailen/
Ja nyt pitkii aikoi kaukaa hymyillen tsiigailen/
Leijun tunteiden takii, ja hymys saa mut nauramaan/
Sä sait mut jopa vihatkin hautaamaan/

Ja se yks ilta! ... Se ilta oli jotain tärkeetä/
Sun suudelmas sai mut tuntee, ettei oo muut järkeä/
Kun sä, oot mun elämäni tärkein päätös ikinä/
Ja täs meiän suhtees, on jokin ihme kipinä/

K.
Hej kulta tartu kii! nyt leijutaan pois täält/
Poistutaan Suomen heikoil jäält/

1.
Paljon vihaa sisäl, ne virtaa ulos musta/
Aivan liian heikko alku, lisäs mun tuskaa/
En pysty todistaa asioita, enkä pysty lupaa/
Mitään, kun en voi sitä pitää kummiskaa/

Pääs kuuluu jotain, mut se on vain huminaa/
En haluu kuunnella, en haluu ääniä tunnistaa/
Kun pelkään et se vie mut mukanaan/
Siks niin paljon vihaa, ja mul aina tukalaa/

Vaik kulkenu valtavirtaa, ja selvinny elossa/
Oon erillainen, ja se pitää mut nytkin elossa/

1.
Vannonu valan kautta oman henkeni/
Luvannu siinä, etten kohtaa Helvettii/
En ainakaan yksinäni, vaan teiän kanssa/
Sota taivaaseen, ja kuullut rauhat maassa/

Vanholliset ajatukset, mut mitä sitten?/
Haista paska, jos sä tästkin itket/
Oon kuulunu seurakunnan nuoriin pitkään/
Koulutukset lopussa, mutten ehkä lopeta sitkään/

Mut se ei oo mun elämä, ei oo tosiaankaan/
Luet nää sanotukset, ja samal todistat parhaan/
Joka ei kaadu, Ei tönimälläkään tipahda/
Jos lyöt mua, huomaat etten ees inahda/

Et pysty uskoo? Noh ei sille voi sit mitään/
Tapan näil sanoil, ja löylyy vaan lisään/
Kun oot kuollu, sanoil pistän viel perään/
Sinne Helvettiin, sä joudut sinne elään/

K.
En usko ees et pystyt sanoo mitään järkevää/
Ja jos saat ees lauseen ulos, se ei oo mitään pätevää/
Ei kykene järkevästi käyttäytyy, siks alat pätemään/
Siks mä teen tän, et sua alkas vihdoin hävettää/

1.
Katon ulos, siel roskast ja sataa räntää/
Kukaan ei enää kuljeksi tääl/ 2
Vaan koulu vie ajan, pakko lisää pänttää/
Opiskellaaks me elämää varten tätä?/ 4
Eihän me tarvita puoliikaan, siks koulun jätän/
Arvottomaan arvoonsa, en opiskele turhaa/ 6
Muutenki elämän opit, luo mut maahan kuraan/
Tää on niin kurjaa, kuulla kuin kaikki kaikkoo/ 8
Vaik kuulee, kuin kaverit korkeelle aikoo/
Tipahtaa paska duuniin, duunaa sitä paskaa/ 10
Nostellen lantaa, niin kauan kun sitä jaksaa/
Tappaa nyt sit itsensä, pelkästään toivottomina/ 12
Pelätään yrittää, eikä toivo oo kiva/
Kun sitä pelätään näyttää, miltä näyttää/ 14
Koton erillainen kun kadulla, sil ontot aukot täyttää/
Heikkona sit itkee, ettei nähny tätä näyssään/ 16

K.
Kirjotettuu sanaa, vaiko määrättyy tietoo/
Siit miten opitaan jotain mukamas niin hienoo/
Kertaakaan korjaamatta, virheitä vanhoja/
Mitä koululkaan enään on meille tarjota?/

2.
Kouluis huonosti palkattuja opettajii inisemässä/
Takapenkin poikii syrjitään, vaik puhumatta jätät/ 2
Niit ei kiinnosta opettaa sua yhtään sen enempää/
HAluu vaan rahat taskuun, ei sen enempää/ 4
Itse siis oot vastuussa, siittä miten pärjäät/
JA etupenkin nuoleskelijat, ihan hyvin pärjää/ 6
Kun katottaan mielistelyy hyväks, sil lisä pisteitä/
Kokeet helpompii niille, kun olettaa itestään ihmeitä/ 8
Leijuu nyt siit kuin talutushihnassa pääsee eteenpäin/
JA säälittäväähän sitä on nähä, monta säälittävää edessäin/ 10
Ketkä ketään mua yhtään parempi, mut osaa pitää turpansa tukossa/
Mut hei, ei tää elämä niin vaikeet voi olla/ 12
Vaik koulutus taso jääny heikoks en tykkää opiskella/
Mutten haluu ikin perset nuolla, siis opei kosiskella/ 14
On mullakin ylpeyteni, vaik vähän erikoiset/
Yhtä mahollista munkin selviytyy, kun perheen esikoinen/ 16

K.
Kirjotettuu sanaa, vaiko määrättyy tietoo/
Siit miten opitaan jotain mukamas niin hienoo/
Kertaakaan korjaamatta, virheitä vanhoja/
Mitä koululkaan enään on meille tarjota?/

1.
Muistaks sä, kun puhuttiin pitkään/
Keskusteltiin perheest, eikä lopetettu sitkään/
Kun alko sataa, ja kastuttiin kokonaan/
Sait mulle jotain, jota sit halusin odottaa/

Oli niit nimii keksitty, ja talokin suunniteltu/
Piha puut, josta riippumatto keinu/
Ilta alko viilenee, ja vanhempas soiti mulle/
Sano et saisin tuoda sut jo kotiin oven suulle/

Viimeinen suudelma siit täydellisestä päivästä/
Ja sillon totesin, etten susta kulta irti päästä/
Nyt aikaa kulunu, ja sä oot lähteny viereltä/
Uhosin et lähtisin peräsäs, mut täs viel elän/

Arvaa kuin tää sattuu, kun en kuule susta/
Eikä ketään tajuu, kuin paljon muhun mahtuu tuskaa/
Mut koitan elää päivä kerrallaan elämää/
Kun tiedän kumminki et huomen joudun herätä/

K.
Kauniin ajan mentyy, edes pelkkää synkkää/
En pysty nauttii, enkä tykkää täst nytkää/
Pelastasitko sä kulta mut? Pelastasitko sä?/
Tulisit takas, ja lopettasit tän/

2.
Mä saatan hymyillä! Kun mietin meitä kahta/
Mut tiiän ihan hyvin, ettei tää suhde mitään anna/
Kun oot poissa, ja mä surullinen kokoajan/
Niin nyt ja ikusesti, mä kaipaan sua takas/

Kaiken kauniin, piti antaa kadota pois täältä/
Kun sä veit ne pois, ja nyt oon pelkkää jäätä/
Oot mun tähti tyttö, nyt vaan kaunis sävelmä/

1.
Tietsä sen tunteen, Kun kaikki kaatuu päälle/
Et pysty tekee oikein, kun se vie sun järjen/
Niin sattuuks se suaki? Kun unohat metodin/
Tartut väärään lankaa, ja kohtaa pahimman pelkosi/

Se on sellasta, ettet pysty kumoo ristiriitasii näkemyksii/
Eli en nähny naista, mut silti sen käteen ylsin/
Ymmärräks? Et mitä vittua meinaan tällä?/
Tuntuu kun leijuisin, oman painajaisen päällä/

En oo peloton, mut tökin heikkoo jäätä/
Oon surullinen henkilö, mut ethä sä ees nää/
Haluisin et omisin siivet, ja lentäsin vapaasti/
Lentäsin kauas pois, pois jonnekki enkä tulis takasi/

Sellaseen paikkaan, Mun ei tarvis kärsii/
Olkoon sit Helvettii, jos mun ei tarvis kärsii/
Kato kun mun arvostus, tätä maailmaa kohtaan kadonnu/
Elämä silkkaa fiaskoo, enkä oo sitä ikin ees tahtonu/

K.
Matka lyhyt ja kuoppanen, jot joudun kulkee/
Pakko unhoittaa tie, ja silmät vaan sulkee/
Tää oon matkamiehen tie, kiertotie Helvettiin/
En turvaudu turhamaisuuksiin, en Enkeliin/

2.
Manipulaatio ja propaganda, Se kuuluu tähän aikaan/
Kärsin agitaatiota, kun ahdistun joka ikises paikas/
Oon painajaisen keskel, ja haluun pois täält/
En tiiä miten, mut usein miettiny miks ees jään/

Kärsivällisyys lakannu totellemasta, pakko saada nyt/
Mut niin kauan kun teen asiat väärin ne ei pysy/
Painajaiset vaan painostaa, ne pitää mut hereille/
Maailman meno sekava, ja sit sen kaiken keskel itken/

Yksin kun ei oo ketään joka lohduttas, tai tajuis/
Ei oo moni tilanteen tasal, ei oo olkapäät johon painautuis/
Aamulkin herään, täysin väsyneenä elämään/
Toisalt haluu nousta, toisalt ei haluis enää herätä/

Mut kuten tajuttu paris vuodes, mä en oo luovuttaja/
Mul on paljon tapahtunu, ja takan on silti hyvät ajat/
Niit muistelen ilolla, ja joskus pystyn jopa hymyilemään/
On se ihmeellistä, kun vanhat ystävät pysyy mielessään/

Kärsimysten lomas, on vaan niin helppo hengähtää/
Ja ajatella tulevaa, ja mitä sielt sit ees tähtää/
Onks järkee ees elää, no onhan sitä aina ollukki/
Ja miks kuolla nyt, kun kuollaan kumminki loppujen lopuksi/

K.
Matka lyhyt ja kuoppanen, jot joudun kulkee/
Pakko unhoittaa tie, ja silmät vaan sulkee/
Tää oon matkamiehen tie, kiertotie Helvettiin/
En turvaudu turhamaisuuksiin, en Enkeliin/