IRC-Galleria

1.
On hirveet ajattella, et joskus teiän tiet erois/
Ootte kaunis näky, ei löydy suhdet teiän veroist/
Gigis ja marina, teitä kahta ei voi erottaa toisista/
Ja ehkä viellä joskus, sormukset teiän sormianne koristaa/

Muistan kuin suhteenne alko, olin ite todistamassa/
Gigis kerto, kuin se oli ensisilmäyksel rakastumassa/
Nyt vuos menny, eikä viel näy loppuu teiän onnee/
Te ootte täydellinen pari, voitte turvautuu toinen toisee/

Kertoo huolistanne, ja jakaa kaikki huolet yhessä/
Täydellinen pari kaksin, kun te kaks ootte kyseessä/
Ja se on totta, en muuten tätä näin ilmasis/
Voitte olla ylpeit, ei oo ketään joka ei teit ihailis/

Gigis mahtava ja luotettava, Marina kaunis ja viisas/
Ja tääl mä rukoilen, et teil pysyy rakkaus ikusesti ilmas/
Viel vanhan muistelette, toistenne hyvii puolii/
Vieri vieres, rakkaudessa ei tuu enempää huolii/

K.
Gigis pidä kii Marinasta, älä päästä sitä karkuu/
Lupaatte viel, kulkee yhes käsi kädessä arkkuu/
Pitäkää kii, ja oppikaa toisiinne lisää vaan tarttuu/

2.
Gigis kertonu monesti mulle, kuin rakastaa sua sydämestään/
Kertonu illoist vieretyste, ja ettei mikään tuu teit estää/
Murheet hälvenny mielest, ja surukin pois pestään/
Kuhan vaan jaksatte toisiinne, ikusesti rakkaudella/

Marina muista aina, et oot Gigiksen oma unelma/
Sussa on sen voima, ja joskus altaril voitte viel suudella/
Viettää aikaa matkustellen, maailmaa eteenpäin/
Kulkee tunne rinnas, vaeltaa pidemmälle käsikkäin/

Ja jos te kaks eroisitte, niin katois tosi rakkaus maailmasta/
Ja jos joku pari, niin te kaks ootte lähimpänä taivasta/
Toiset ei voi kun haaveilla, yht hyvästä suhteest kun teillä/
Enkä usko et tekään sitä ikin pystytte pois heittää/

Rakkaus kukoistaa silmist, sen näkee kadulla/
Kun näkee teiät kaks yhes, näkee ettei teit mikään satuta/
Onni on kirkas teiän vieres, ja kädet vakaat/
Tätä kaikkee toivottaa teille ystävät rakkaat/

ONNITTELUT ENSIVUOSIPÄIVÄST! <3333

1.
Herään taas keskel yötä, alan rustaamaan/
En tiiä miks, mut mieles taas tuskaa vaan/
Pitäs ottaa niskasta kii, alottaa alusta/
Miettii jotain, mikä ei oliskaan niin karua/

Kai se oli oma vika, et sain kokee tällee/
Kaiken sen mitä, nää flasbäkkin jälleen/
Enkä ees sekoile paljoo, en liiku piireis enää/
Niin silti kuulen, et miks mun pitää näin elää/

Sekoileks mä oikeesti liikaa kadulla muka?/
Kun liian moni ihminen, on sanonu et eti turva/
Sun elämäs sekasin, ei oo oikeet raidetta sulle/
Mut en tiiä mitä sitten, kun en ketään ees tunne/

Moni tulee vastaan hymyille, mut ohi kulkee/
Selän taa pääsee, ja taas juorui must tulee/
En jaksa kuunnella paskaa, haluun silmäni sulkee/
En haluu olla tällänen, ja näin kaikkee tuntee/

K.
Puhumalla kaikki selvii, mut mitäs täs vaihees?/
Kun ei oo enää puhuttavaa, ja on sekin aikees/
Et pistäsin välit poikki, viimesiinki frendeihin/
Sanoo hyvästi niille, ja lähtee omiin teihin/

1.
Kirjoitin nimes tähtiin, eikä sekään auttanu/
En saanu siit lohtuu, tunteet on jo haudattu/
Mietin vaan miks ja millon kaikki kaikkos/
Vaik kuin pyrin tekee kaikein parhaal taidol/

Purkasin sulle sanani, kerroin kuin rakastan/
Tiiän kyl, etten sua ikin takas saa/
Mut jatkan mä elämää, rakkautta tulee lisää/
Kuhan vaan jaksan, niin löydän toisen jost pitää/

En voi tällee mitään, et oon surullinen persoona/
Ja mietin miks mun ennen oli parempi yksin olla/

1.
Olis pitäny tajuta, etten oo parempi kun kukaan muukaa/
Mut taas löysin itteni, kadun soittamas suuta/
Mutten kai ikin saanu tarpeeks, enkä pyydelly sit anteeksi/
Vähän kaduttaa, mut nyt riittää ihan hyvin kynä ja paperi/
Johon mä sit skriivaan, ja purkaan omat tunteeni/
Vihko on täyn unelmii, ja toisinaan taas niit mist murehdin/
Siihen ei kuulu sen kummempii, asioita jotka hetkauttas/
Välil näkee ilosii tekstei, välil taas sitä et olin hauras/
Tää on varmaan yleistä näis piireis, et mieliala vaihtelee/
Sekavii ajatuksii paljon, mut se on taitoo mitä siit taiteilee/
Moni uskaltaa lukee näitä, osa kai mun taito haaveilee/
Kateellisii löytyy joka junaan, osa onnistuu vaikenee/
Mut näitten heikot puolet, on saada ajatukse oikeille raiteille/
Osa vaan pukeutuu taakse isojen vaatteiden/
Ei siin mitään vikaa, ettei kehtaa näyttäytyy muutenkaa/
Itekin teen usein sitä, ja mietin usein sit uudestaan/

K.
Onks tää tän arvosta! Rustaa päiväkirjaan jälleen/
Mut oon päiväkirjaholisti! muuten alkaa särkee/
Täs kun vaan ei oo mitään järkee/
Mut ei oo elämässäkään sen enempää!/

2.
Jälleen kun otan kynän käteen, nää tyhjän paperin, sit/
Haluun skriivaa uuden lyrikan, muitten sanojen kaveriksi/
Monta vihkoo jo täynnä, eikä loppuu viel ees nääkkää/
Kun vielkin hyvält näyttää, skriivaa tekstii tänään/
Varmaan olis ihan hyvä rauhottuu, kun nää vie mukana/
Ja tunteit vaikee hallita, ja osittain tää siks on tukalaa/
Kertoo vihkolle sitä! mitä taas on tullu tehtyy/
Monta rikostakin takan, ja salaisuuksii vihkoon kertyy/
Varmaan jos vihkol olis tunteet, se ei tätä kestäs hetkeekään/
Mut vihko on mun elämä! ja jaetaan salaisuudet keskenään/
Ei kai siin vikaa, et mun elämään kuuluu ohuen ohuet sivut/
Ja jos on tarvet aukoo mulle, niin haistatan vaan vitut/
Kerron päiväkirjalle, sen mitä taas tullu vastaan/
Kun se ei juoruu musta, eikä puhu ikin mullekaan paskaa/
Vaan kuuntelee, mitä mul on vuodatettavaa sille/
Ja jos joku on ihme, niin tää vihkonen on ihme/

1.
Muistelen sitä sillon luvattiin et mentäs viel naimisiin/
Nyt hetkii näit menny, ja vielkin lisää tarviin niit/
Hirvee ajattella, ettet näy enää kun mun unissa/
Sytytän kynttilän, ja elät ikusesti niis kauniis kuvissa/

Rukoilen apuu tähän kaikeen, silmäni ummistan/
Eiks tää riitä jo? Kun jo ihan hyvin tuskan tunnistan/
Ei tarvi Jumala koetella mua enää/
Otit vierelt jo rakkaani, mikä et anna mun elää?/

Onks näist testeis, jotain järkee satuttaa mua/
miks et anna mun kokeilla, jos viel voisin rakastua/
Ilman et tappasit jonkun jälleen/
Ei siin oikeesti oo mitään järkee, et mua taas särkee/

Mitä sä yrität kertoo, et pitäskö mun kuolla?/
Kun oot vieny vierelt, niin monta tärkeet nuorta/
Laittanu ne vihaa mua! Hyljeksii kaikkee mitä teen/
Kerro edes mulle! Et mikäs nyt sit eteen?/

K.
Kertositko! Mikä mussa on vikana/
Menetän kaiken, ja kaipaan kaikkee sikana/
Eikä ketään kerro, miks mua vihataan/
Mitä mä oon tehny, maineeni pilaamaan/

2.
Siintää virheet edessäni, vaik jätin ne taakse/
Eks mä tarpeeks paljoo pyydelly sillon jo anteeks/
En voinu mitään sille, et oon erillainen nuori/
Ja et nyt kun oon eläny, niin moni jo kuoli/

Syvät haavat hirvittää, ketään ei sitä tajuu/
Kuin mua sattuu, ja en pysty muuta kun katuu/
Sitä kaikkee, mitä oon tehny tääl maan päällä/
Ooks tyytyväinen? Ettet saanu mua jäämään/

Kiitän nyt kummiski, et annoit mulle sentää elämä/
Minkä sit tuhosit, enkä haluu enää tulla heräämään/
Kai se on ihan oikein, oon ansainnu kaiken tän/
Oon virhe, ja hävinny kaikes täs/

Virhe kai kertoo muille, etten osaa elää enää/
Vaan tarvitsisin apuu, mut ei oo ees ketää/
Ketä mua auttas, kun liian paljon kussu asiota/
Ja kadul liikkuu, turhan paljon pahoja tarinoita/

1.
Uni ei tuu taaskaa! Painajaiset painaa/
Kumpa tää ei olis totta, kumpa olisin vainaa/
Mä tosissaan kaipaan, takas siihen aikaan/
Kumpa saisin istuu vierelläs, ja pääni olkapäälles painaa/

Nyt joudun joka päivä raivaa, tietä eteenpäin/
Enkä oo varma kuin pitkään nään aikaa edessäin/
Onhan niit hirveit hetkii muutenki tullu/
Mut tää on se mikä jää mieleen, ja ei hyvält tunnu/

Kun pelkään et menetän viel lisää ystävii/
Joutusin taas sanoo jollekkin toiselle hyvästi/
Mut ei mun pitäs varmaan kertoo kuin mua särkee/
Eihän mul siihen lupaa, eikä täs oo ees järkee/

Kertoo nyt muille mistä musta tuntuu/
Kuin virheet sattuu, ja elämäni tummuu/
Enkä oikeestaan usko, et moni ikin uskoo tätä/
Mut sanonu niin monesti, et tän kaiken jätän/

K.
Muistot susta pysyy aina...
Muistot niistä ajoista, kun pääni tyynyyn painan/
Muistot susta pysyy aina...
En päästäny irti, mut päästinki silti/

Tuntus kun olisin keskel turhauttavaa satuu/
Ennen en ollu oletta tätä, et nyt alkaa jakaantuu/
Kaveri piiri ei oo enää sama, vaan menettäny otteen/
Köyhän pojan vaikee elämä, ja se oikeesti koskee/
Moni ei tätä joudu kokee, mut ne on onnekaita/
Ei tiiä milt tuntuu, aina löytää se matalin kohta aidast/
Ongelmii turhan paljon, ja niist ei päästä millään/
Ja sit niit setvimällä, se aika vaan kiitää/
Huomaa kuin vanhentuu, ja koht on jo aika kuolla/
Turha vapauttaa haavoja, kun niit helpompi yksin nuolla/
Ei oikeestaan oo ystävää kelle uskaltas kertoo murheista/
Kun kaikki vaan olettaa, et mun kaltaset on urheita/
Silti monet päivät miettiny eri tapoja tehä se/
Mut rohkeus ei riitä, sitä sit tehdäkseen/
Kai mä siinki onnistun, kun niin helpposti se kävis/
Kun ihme jos jengi ees mut kaupungil enää näkis/

1.
Myrskyn lailla, pistän uuden vaihteen päälle/
Pakko ottaa riskei, vaik joutuiski heikoille jäille/
Mut jälkee aikojen näitte, oon valmis pelaa/
Uuden pelin, en jaksa enää angstaa ja relaa/

Tartun kii, kii siittä mistä saanki sitten kiinni/
Ja jos en saa kiinni, niin tartun kyl silti/
Jatkan matkaani, vaik tulis mitä vaan ilmi/
Katotaan vaik, katon kaikken uusin silmi/

Katse pilvis! Mut jalat pidän maas aina/
Mut silti itsevarma, ja en päätä alas paina/
Näytän miltä näytän, silti oon huippu luokkaa/
Kun hohdan itsevarmuut, ja sen kyl huomaa/

Tuli sit vastaan kadul tai jossain muualla/
Oon onnistuja! eikä sitä voi muuten turvatakka/
Kun et huonot ajat takan, ei oo enää harmaat/
Vaik vasta alus jällee, ja kavereit täl hetke harvas/

K.
Uus alto iskee rantaa! Mä isken samalla!/
Teen jotain uutta, jota ei ees saa rahalla/
Jätän tän elämän uuteen, ei pahalla/
Et kuulu toiseen mahikseen, et enää

2.
Kyrsiintyny istuu turhaan, ja odottaa vastausta/
Nyt mä oon pääl, ja sul tulee olee vastas usva/
unohan kaiken paskan, unohan kaiken tuskan/
Et tajuu, et mikä musta enää on mua/

Ja kun joku uus tutustuu muhun, ei arvaa mua enää/
Et mitä mä olin enne, vaan mun uudes elämäs elää/
Vaik kauan olin pois oikeesta elämästä tän takii/
Ja unohtanu tavat, alan uutta elämää haalii/

Siihen ei kuulu menneet kaverit ei naisetkaan vanhat/
Vaan ystävist lähimmät, ja naiset parhaat/
Oon kai jotenki itserakas, mut silti oikeessa/
Kyllästyttää kyttää, ja samaan aikaan esittää sokeeta/

Eläminen unohtu, ja odotin ihmettä taloon/
Mut tajusin et pitää sitä sit ite ihmeitä taikoo/
Ja sitä sit tajuu mitä aikoo, kun jatkaa matkaa/
Tähän asti kun oon oppinu vasta tekee safkaa/

K.
Uus alto iskee rantaa! Mä isken samalla!/
Teen jotain uutta, jota ei ees saa rahalla/
Jätän tän elämän uuteen, ei pahalla/
Et kuulu toiseen mahikseen, et enää

1.
Mä istun mun huonees, ja katon seinään/
Taas joku kyyneleet mun silmiin heittää/
En kuule sun ääntäs, en kuule kuin naurat/
Mietin vaan, kuin sun on olla siel haudas?/

En voi uskoo, kuin julma tää maailma voi olla/
Tuntuu kun vasta eilen, sä olisit ollu tossa/
Nyt aikaa kulu, ja menetin kaiken elämästä/
Nyt istun yksin, enkä pääse irti ikin tästä/

Et oon pilannu kaiken, jopa ystävät lähteny/
Ne ei kestäny, kun en enää mitään hävenny/
Olin aikaan saamaton, mut samal turhan huoleton/
En miettiny mitään, tai ketä mun puolel on/

Otin vaan etäisyyt, en avannu itteeni kellekään/
Mut nyt vikaa kertaa täs, ja en kerro sen enempää/
Hyvästi, anteeks ja näkemiin, tavataan viellä/
Kuhan mäkin täst tuun, me nähään siellä/

K.
Kuulen taas sisältä, jotain hentoa ja viatonta/
Mietin mielessä, ettei se voi pahaakaan olla/
Vaik pahat mielessä, se kutsuu niin kiltisti/
Se sanoo, et nyt on aikas päästää irti/

2.
Uhrauksii tehty elämän eteen, ja mä hävisin/
Korttitalo sortu, kun oma pelini hävisin/
Sijoitin kait väärin, kaikki mun kortit torniin/
Mut luulin, et Janina Ssalo yhdistelmä toimii/

Nyt vikaa kertaa tän ääres, mietin viimesii hetkii/
Kuin onnellinen mä olin, kun tehtiin yhes retkii/
Siel laiturin nokallakin, suudeltiin pitkään/
Rakastin sua tosissaan, ja halusin sust ikusesti pitää/

Kai mä sit olin turhan sinisilmänen ja päästin irti/
Sä sanoit et kestät, vaik mutsis ittensä hirtti/
Mut ei täst tullu mitään, enkä voinu auttaa/
Tai en onnistunu, vaan lähit liian aikasin hautaan/

Nyt pelottaa ajatuski, et nään sut vaan unissani/
Mut oot yht kaunis, kun mitä mä muistasin/
Me varmaan toises elämäs nähää, toivottavasti/
Mä sut viel tunnistasin, ja elettäs elämä loppuun asti/

Oh this lonly planet,
Who could have planned it?
Life's plane, who will land it?
I search but never find,
The secrets that bind,
The melancholy mind,
Never lose what you have,
Grasp for the whole, not the half,
Live, learn and fake a laugh,
Society wants it, so stay on path,
Keep it clear, Its basic math,
The answers are fiction, but love is fact.

Tuli tollanen vastaan ny!
HUH!