Tuntus kun olisin keskel turhauttavaa satuu/
Ennen en ollu oletta tätä, et nyt alkaa jakaantuu/
Kaveri piiri ei oo enää sama, vaan menettäny otteen/
Köyhän pojan vaikee elämä, ja se oikeesti koskee/
Moni ei tätä joudu kokee, mut ne on onnekaita/
Ei tiiä milt tuntuu, aina löytää se matalin kohta aidast/
Ongelmii turhan paljon, ja niist ei päästä millään/
Ja sit niit setvimällä, se aika vaan kiitää/
Huomaa kuin vanhentuu, ja koht on jo aika kuolla/
Turha vapauttaa haavoja, kun niit helpompi yksin nuolla/
Ei oikeestaan oo ystävää kelle uskaltas kertoo murheista/
Kun kaikki vaan olettaa, et mun kaltaset on urheita/
Silti monet päivät miettiny eri tapoja tehä se/
Mut rohkeus ei riitä, sitä sit tehdäkseen/
Kai mä siinki onnistun, kun niin helpposti se kävis/
Kun ihme jos jengi ees mut kaupungil enää näkis/