IRC-Galleria

Tuntus kun olisin keskel turhauttavaa satuu/
Ennen en ollu oletta tätä, et nyt alkaa jakaantuu/
Kaveri piiri ei oo enää sama, vaan menettäny otteen/
Köyhän pojan vaikee elämä, ja se oikeesti koskee/
Moni ei tätä joudu kokee, mut ne on onnekaita/
Ei tiiä milt tuntuu, aina löytää se matalin kohta aidast/
Ongelmii turhan paljon, ja niist ei päästä millään/
Ja sit niit setvimällä, se aika vaan kiitää/
Huomaa kuin vanhentuu, ja koht on jo aika kuolla/
Turha vapauttaa haavoja, kun niit helpompi yksin nuolla/
Ei oikeestaan oo ystävää kelle uskaltas kertoo murheista/
Kun kaikki vaan olettaa, et mun kaltaset on urheita/
Silti monet päivät miettiny eri tapoja tehä se/
Mut rohkeus ei riitä, sitä sit tehdäkseen/
Kai mä siinki onnistun, kun niin helpposti se kävis/
Kun ihme jos jengi ees mut kaupungil enää näkis/

1.
Myrskyn lailla, pistän uuden vaihteen päälle/
Pakko ottaa riskei, vaik joutuiski heikoille jäille/
Mut jälkee aikojen näitte, oon valmis pelaa/
Uuden pelin, en jaksa enää angstaa ja relaa/

Tartun kii, kii siittä mistä saanki sitten kiinni/
Ja jos en saa kiinni, niin tartun kyl silti/
Jatkan matkaani, vaik tulis mitä vaan ilmi/
Katotaan vaik, katon kaikken uusin silmi/

Katse pilvis! Mut jalat pidän maas aina/
Mut silti itsevarma, ja en päätä alas paina/
Näytän miltä näytän, silti oon huippu luokkaa/
Kun hohdan itsevarmuut, ja sen kyl huomaa/

Tuli sit vastaan kadul tai jossain muualla/
Oon onnistuja! eikä sitä voi muuten turvatakka/
Kun et huonot ajat takan, ei oo enää harmaat/
Vaik vasta alus jällee, ja kavereit täl hetke harvas/

K.
Uus alto iskee rantaa! Mä isken samalla!/
Teen jotain uutta, jota ei ees saa rahalla/
Jätän tän elämän uuteen, ei pahalla/
Et kuulu toiseen mahikseen, et enää

2.
Kyrsiintyny istuu turhaan, ja odottaa vastausta/
Nyt mä oon pääl, ja sul tulee olee vastas usva/
unohan kaiken paskan, unohan kaiken tuskan/
Et tajuu, et mikä musta enää on mua/

Ja kun joku uus tutustuu muhun, ei arvaa mua enää/
Et mitä mä olin enne, vaan mun uudes elämäs elää/
Vaik kauan olin pois oikeesta elämästä tän takii/
Ja unohtanu tavat, alan uutta elämää haalii/

Siihen ei kuulu menneet kaverit ei naisetkaan vanhat/
Vaan ystävist lähimmät, ja naiset parhaat/
Oon kai jotenki itserakas, mut silti oikeessa/
Kyllästyttää kyttää, ja samaan aikaan esittää sokeeta/

Eläminen unohtu, ja odotin ihmettä taloon/
Mut tajusin et pitää sitä sit ite ihmeitä taikoo/
Ja sitä sit tajuu mitä aikoo, kun jatkaa matkaa/
Tähän asti kun oon oppinu vasta tekee safkaa/

K.
Uus alto iskee rantaa! Mä isken samalla!/
Teen jotain uutta, jota ei ees saa rahalla/
Jätän tän elämän uuteen, ei pahalla/
Et kuulu toiseen mahikseen, et enää

1.
Mä istun mun huonees, ja katon seinään/
Taas joku kyyneleet mun silmiin heittää/
En kuule sun ääntäs, en kuule kuin naurat/
Mietin vaan, kuin sun on olla siel haudas?/

En voi uskoo, kuin julma tää maailma voi olla/
Tuntuu kun vasta eilen, sä olisit ollu tossa/
Nyt aikaa kulu, ja menetin kaiken elämästä/
Nyt istun yksin, enkä pääse irti ikin tästä/

Et oon pilannu kaiken, jopa ystävät lähteny/
Ne ei kestäny, kun en enää mitään hävenny/
Olin aikaan saamaton, mut samal turhan huoleton/
En miettiny mitään, tai ketä mun puolel on/

Otin vaan etäisyyt, en avannu itteeni kellekään/
Mut nyt vikaa kertaa täs, ja en kerro sen enempää/
Hyvästi, anteeks ja näkemiin, tavataan viellä/
Kuhan mäkin täst tuun, me nähään siellä/

K.
Kuulen taas sisältä, jotain hentoa ja viatonta/
Mietin mielessä, ettei se voi pahaakaan olla/
Vaik pahat mielessä, se kutsuu niin kiltisti/
Se sanoo, et nyt on aikas päästää irti/

2.
Uhrauksii tehty elämän eteen, ja mä hävisin/
Korttitalo sortu, kun oma pelini hävisin/
Sijoitin kait väärin, kaikki mun kortit torniin/
Mut luulin, et Janina Ssalo yhdistelmä toimii/

Nyt vikaa kertaa tän ääres, mietin viimesii hetkii/
Kuin onnellinen mä olin, kun tehtiin yhes retkii/
Siel laiturin nokallakin, suudeltiin pitkään/
Rakastin sua tosissaan, ja halusin sust ikusesti pitää/

Kai mä sit olin turhan sinisilmänen ja päästin irti/
Sä sanoit et kestät, vaik mutsis ittensä hirtti/
Mut ei täst tullu mitään, enkä voinu auttaa/
Tai en onnistunu, vaan lähit liian aikasin hautaan/

Nyt pelottaa ajatuski, et nään sut vaan unissani/
Mut oot yht kaunis, kun mitä mä muistasin/
Me varmaan toises elämäs nähää, toivottavasti/
Mä sut viel tunnistasin, ja elettäs elämä loppuun asti/

Oh this lonly planet,
Who could have planned it?
Life's plane, who will land it?
I search but never find,
The secrets that bind,
The melancholy mind,
Never lose what you have,
Grasp for the whole, not the half,
Live, learn and fake a laugh,
Society wants it, so stay on path,
Keep it clear, Its basic math,
The answers are fiction, but love is fact.

Tuli tollanen vastaan ny!
HUH!

1.
Näkeehän sitä, kuin raatanu taas tän eteen/
Menettäny paljon, pyytäny kavereit lähtee vekee/
Jaksotanu elämän, sillee et ehin tehä tätä/
Ja oon vihanen, jos en pystyy tekee tänää/

Menkää vaan ystävät vittuun! En kaipaa ketää/
Omisolois, ei ainakaan mitään unelmii herää/
Ehkä elän tääl, tai ehkä mä alan vihdoin lepää/
Mut kun kyllästyny tähän, en jaksa tätä enää/

hirveet paskaa, jauhetaan kadul mustakin/
Kuin oon leso, ja kuin taas jotain paskaa rustasin/
Missasin varmaan aivot, kun näin vitun tyhmä teistä/
Mut anna paperi ja kynä, niin lisää tätä veistän/

En haluu muuta! Enkä ikin kuuntele muita täs/
Ainaa mitäs sust kaipaan, on et muistat nää/
Sanat jota sulle nyt kerron, kun en jaksa kuunnella/
Kuin sä oot taas oikees, ei tarvii mulle sitä huudella/

2.
Onko mahollista, et nähtävästi oon aina väärässä/
Kerrot mitä tehään, mitä vittuu ai et päätät sä?/
Ei kiinnosta paskaakaan, mitä musta mietitään/
Mut kun jauhat paskaa, kaikki on mielissään/

Kerrot kuin mä taas tehny jotain hölmöö/
tiiät ihan hyvin, et mä muka tunnen mont hörhöö/
Oon kai siunattu täl, et must tehään feimii kadulla/
Puhutaan tarinoit musta, kun jossain sadussa/

Paskan jauhannalla, mustakin tulee viel kuulusa/
Joku kertoo musta, sitä mitä must ei tullukka/
Mut mun virheitten takii, en ees noit noteeraa/
Kuin joku on olevinaan, ja esittää komeempaa/

No en itestäni oleta mitään, en oo kaunis näky/
Mut niinku sanonu, haluun et mun elämästä häivyt/
En ala kattoo tollast enää, voitko vaieta tästä/
Osaatko pitää turpas kii, ja itelles nää jutut säästä/

3.
Kirpasee aina kuulla, kuin joku heittää musta huulta/
Vaikken ajattele, et kaikki aiheet pyörii mussa/
Mut ei se kaukan oo, et säkin avaat taas suus tästä/
Aihe ajaa sua eteenpäin, saat lisää puhtii tästä/

En tiiä, mut tuntuu et haet hyväksyntää juoruumalla/
Ja sä et tajuu, et moni tuntee olevansa mullan alla/
Kun sä avaat suus, ja dissaat kaikkii lähelläs/
Et tajuu sitä sitkään, vaik sun yli käveltäs/

Oot huomionhalunen, mä sen tiiän itekin oon välillä/
Mut meis on se ero, et mä sen jopa itekin jo käsitän/
Enkä oleta itestäni liikoi, vaan just sen mitä tarvii/
Itseluottamus silkkaa feikii, mil onnistunu muijii hankkii/

Ja siittäskö sä saanu lisää aihetta nauruun/
Mut kyhl se tost laantuu, kun mä vastaan taas tuun/
Viime kerral, itkit jo ennen kun olin ees kohallas/
Mut täl kertaa ehkä jo säkin kunnol kohahdat/

Olit eilen mun unissa, näin sut niin selvänä/
En ollu uskoo, et olit niin kauheen elävä/
Sit heräsin, enkä tienny mitä tehdä/
Pyydän anteeks sulta, et tän piti näin mennä/
Ja jos pystysin, olisin tehny kaiken toisin/
Kumpa vois mennä ajas taa, tekisin kaiken toisin/
Irti päästäny oisin, en olis pitäny niin kii/
Nyt huomaan kavereista, et ne on surullisii/
Syy oli mussa, enkä sitä ikin kiellä/
VAikee elää, vaikee kaikkee niellä/
Kumpa tietäsin, mutten tiedä/
Et nähääks me enää, ja ootko sä siellä/
Kuuletsä viellä, kun vuodatan kyyneleeni sulle/
JA jos kuulet, vuodatan pelkästään sun kuullen/

1.
Kulta vielkin haudalles, mä tuon lisää kukkia/
Surullisena kyynel vierähtää, itkies monta tuntia/
Kun näkee sutkin, mihin jamaa oot joutunu/
Ja mun virheet on sun kohtaloks kait koitunu/

Kun tuntuu, et mun takii säkin oot siel taivaassa/
Mut mun mielest, sun pitäs olla tilallani maailmassa/
Sul oli sentää enemmä elämässäs intoo elää/
Mut ite kokoajan mietin vaan suruissani, et miks mä herään/

Virheitten kautta tappioihin, ja lisää vihaa/
Sun lähtös jälkeen, oppinu vaan elämäni pilaa/
Menettäny otteen kaikesta, ihan kaikesta kulta/
Rukoilen vaan siks, et voisin pyytää apuu sulta/

Kun en saa edes unta, mietin vaan sua öisin/
herätä taas nyt väsyneenä ja surullisena töihin/
Ei piristä mua ees ystävien näkeminen ollenkaan/
Kun kaikki multa vaan iloo ja nauruu olettaa/

2.
Kulta nähään viel, näin oon nähnyt sen/
Ja anteeks hautajaisist, siel käyny en/
Mut tiiät et rakastan sua

1.
Täs tarinas on kaks henkilöö, täys kusipää jätkä/
Ja kaunis tyttö, ketä kukaan muu ei jätä/
Jannu sortu väärille teille, teki virheit turhan paljon/
Tyttö näki siin jotain, ja apuu pojalle tarjos/

Mut poika vaan arveli, et tää oli taas tällenen virhe/
Ei kukaan rakastas mua, tai sit se olis virhe/
No hetken kesti suhde, ja jätkä alko pelkää/
Mitä jos ei pystyskää, ja kääntäs tälle selän/

Tyttö oli liian kaunis, ei voinu uskoo mahdollisuutta/
Espanjalainen veri virtas siin, se oli jotain uutta/
Pojan elämä täysin sekasin, ei voinu elää tällee/
Kun ties, et pettys vaan uudestaan jälleen/

Poika kitu öisin, se mietti miks tyttö täst tykkää/
Ei ollu poika komee, eikä sil ollu mainet yhtään/
Pelkkä tavis, joka ei ansaitsis tän kaltast neitoo/
Kun ties et tää Espanjalainen tyttö kaikki muut peittoo/

K.
Uhrannu virheile aikaa, poika pelkää edelleen/
Tyttö sai pojan pelkää, ei uskaltanu astuu eteen/
Rakkaus oli mahottoman tuntusta, oliks se sitä/
Mut kun poika pelkäs, eikä siks täst paskast pidä/

2.
Poika miettii, ''Miks aina niin varma nyt järkky''/
Ei oo yhtä kaunist tyttöö tääl viel ennen nähty/
Se teki täst vaikeet, poika ei voinu uskoo tätä/
Vaik vanno kaikkee, ettei muka tätä ikin jätä/

Ei kestäny kauaa, kun poju alkaa pelkää liikaa/
Jätti suhteen pois, ja jäi kaipaa tätä likkaa/
KAtuu sitä mitä on tehny, mut ajas ei voi palaa/
Virheit ei oo helpol korjaa, kun menettäny rakkaan/

Toivoo nyt et tyttö ajattelis ees joskus poikaa/
Sil poika tietää, et poika hipoo kokoajan pohjaa/
Ei oo onnistunu kertaakaan, ei tuu ehkä ikinä onnistuu/
Kun menetti nytkin parhaan, ja siks pojalle ei onni tuu/

1.
Suljen silmäni, Kuvittelen sut vierelleni/
Oot tyttö kaunein, tyttö mieleiseni/
Istun illal terassil, anna tuulen virtaa kasvoilleni/
Tiedän ihan hyvin, etten voi tehä tavoilleni/

Mitään mikä auttas, sut saamaan rakastumaan/
Mut jos sä luottasit muhun, veisin sut turvaan/
Mun satamaan, Leijaillen aaltojen yläpuolel/
Kompassii tarkkeillen, ja seuraten tiet huolel/

Haluisin vaan kertoo sulle, kuin sua ihailen/
Ja nyt pitkii aikoi kaukaa hymyillen tsiigailen/
Leijun tunteiden takii, ja hymys saa mut nauramaan/
Sä sait mut jopa vihatkin hautaamaan/

Ja se yks ilta! ... Se ilta oli jotain tärkeetä/
Sun suudelmas sai mut tuntee, ettei oo muut järkeä/
Kun sä, oot mun elämäni tärkein päätös ikinä/
Ja täs meiän suhtees, on jokin ihme kipinä/

K.
Hej kulta tartu kii! nyt leijutaan pois täält/
Poistutaan Suomen heikoil jäält/

1.
Paljon vihaa sisäl, ne virtaa ulos musta/
Aivan liian heikko alku, lisäs mun tuskaa/
En pysty todistaa asioita, enkä pysty lupaa/
Mitään, kun en voi sitä pitää kummiskaa/

Pääs kuuluu jotain, mut se on vain huminaa/
En haluu kuunnella, en haluu ääniä tunnistaa/
Kun pelkään et se vie mut mukanaan/
Siks niin paljon vihaa, ja mul aina tukalaa/

Vaik kulkenu valtavirtaa, ja selvinny elossa/
Oon erillainen, ja se pitää mut nytkin elossa/