1.
Herään taas keskel yötä, alan rustaamaan/
En tiiä miks, mut mieles taas tuskaa vaan/
Pitäs ottaa niskasta kii, alottaa alusta/
Miettii jotain, mikä ei oliskaan niin karua/
Kai se oli oma vika, et sain kokee tällee/
Kaiken sen mitä, nää flasbäkkin jälleen/
Enkä ees sekoile paljoo, en liiku piireis enää/
Niin silti kuulen, et miks mun pitää näin elää/
Sekoileks mä oikeesti liikaa kadulla muka?/
Kun liian moni ihminen, on sanonu et eti turva/
Sun elämäs sekasin, ei oo oikeet raidetta sulle/
Mut en tiiä mitä sitten, kun en ketään ees tunne/
Moni tulee vastaan hymyille, mut ohi kulkee/
Selän taa pääsee, ja taas juorui must tulee/
En jaksa kuunnella paskaa, haluun silmäni sulkee/
En haluu olla tällänen, ja näin kaikkee tuntee/
K.
Puhumalla kaikki selvii, mut mitäs täs vaihees?/
Kun ei oo enää puhuttavaa, ja on sekin aikees/
Et pistäsin välit poikki, viimesiinki frendeihin/
Sanoo hyvästi niille, ja lähtee omiin teihin/