IRC-Galleria

1.
Herään taas keskel yötä, alan rustaamaan/
En tiiä miks, mut mieles taas tuskaa vaan/
Pitäs ottaa niskasta kii, alottaa alusta/
Miettii jotain, mikä ei oliskaan niin karua/

Kai se oli oma vika, et sain kokee tällee/
Kaiken sen mitä, nää flasbäkkin jälleen/
Enkä ees sekoile paljoo, en liiku piireis enää/
Niin silti kuulen, et miks mun pitää näin elää/

Sekoileks mä oikeesti liikaa kadulla muka?/
Kun liian moni ihminen, on sanonu et eti turva/
Sun elämäs sekasin, ei oo oikeet raidetta sulle/
Mut en tiiä mitä sitten, kun en ketään ees tunne/

Moni tulee vastaan hymyille, mut ohi kulkee/
Selän taa pääsee, ja taas juorui must tulee/
En jaksa kuunnella paskaa, haluun silmäni sulkee/
En haluu olla tällänen, ja näin kaikkee tuntee/

K.
Puhumalla kaikki selvii, mut mitäs täs vaihees?/
Kun ei oo enää puhuttavaa, ja on sekin aikees/
Et pistäsin välit poikki, viimesiinki frendeihin/
Sanoo hyvästi niille, ja lähtee omiin teihin/

1.
Kirjoitin nimes tähtiin, eikä sekään auttanu/
En saanu siit lohtuu, tunteet on jo haudattu/
Mietin vaan miks ja millon kaikki kaikkos/
Vaik kuin pyrin tekee kaikein parhaal taidol/

Purkasin sulle sanani, kerroin kuin rakastan/
Tiiän kyl, etten sua ikin takas saa/
Mut jatkan mä elämää, rakkautta tulee lisää/
Kuhan vaan jaksan, niin löydän toisen jost pitää/

En voi tällee mitään, et oon surullinen persoona/
Ja mietin miks mun ennen oli parempi yksin olla/

1.
Olis pitäny tajuta, etten oo parempi kun kukaan muukaa/
Mut taas löysin itteni, kadun soittamas suuta/
Mutten kai ikin saanu tarpeeks, enkä pyydelly sit anteeksi/
Vähän kaduttaa, mut nyt riittää ihan hyvin kynä ja paperi/
Johon mä sit skriivaan, ja purkaan omat tunteeni/
Vihko on täyn unelmii, ja toisinaan taas niit mist murehdin/
Siihen ei kuulu sen kummempii, asioita jotka hetkauttas/
Välil näkee ilosii tekstei, välil taas sitä et olin hauras/
Tää on varmaan yleistä näis piireis, et mieliala vaihtelee/
Sekavii ajatuksii paljon, mut se on taitoo mitä siit taiteilee/
Moni uskaltaa lukee näitä, osa kai mun taito haaveilee/
Kateellisii löytyy joka junaan, osa onnistuu vaikenee/
Mut näitten heikot puolet, on saada ajatukse oikeille raiteille/
Osa vaan pukeutuu taakse isojen vaatteiden/
Ei siin mitään vikaa, ettei kehtaa näyttäytyy muutenkaa/
Itekin teen usein sitä, ja mietin usein sit uudestaan/

K.
Onks tää tän arvosta! Rustaa päiväkirjaan jälleen/
Mut oon päiväkirjaholisti! muuten alkaa särkee/
Täs kun vaan ei oo mitään järkee/
Mut ei oo elämässäkään sen enempää!/

2.
Jälleen kun otan kynän käteen, nää tyhjän paperin, sit/
Haluun skriivaa uuden lyrikan, muitten sanojen kaveriksi/
Monta vihkoo jo täynnä, eikä loppuu viel ees nääkkää/
Kun vielkin hyvält näyttää, skriivaa tekstii tänään/
Varmaan olis ihan hyvä rauhottuu, kun nää vie mukana/
Ja tunteit vaikee hallita, ja osittain tää siks on tukalaa/
Kertoo vihkolle sitä! mitä taas on tullu tehtyy/
Monta rikostakin takan, ja salaisuuksii vihkoon kertyy/
Varmaan jos vihkol olis tunteet, se ei tätä kestäs hetkeekään/
Mut vihko on mun elämä! ja jaetaan salaisuudet keskenään/
Ei kai siin vikaa, et mun elämään kuuluu ohuen ohuet sivut/
Ja jos on tarvet aukoo mulle, niin haistatan vaan vitut/
Kerron päiväkirjalle, sen mitä taas tullu vastaan/
Kun se ei juoruu musta, eikä puhu ikin mullekaan paskaa/
Vaan kuuntelee, mitä mul on vuodatettavaa sille/
Ja jos joku on ihme, niin tää vihkonen on ihme/

1.
Muistelen sitä sillon luvattiin et mentäs viel naimisiin/
Nyt hetkii näit menny, ja vielkin lisää tarviin niit/
Hirvee ajattella, ettet näy enää kun mun unissa/
Sytytän kynttilän, ja elät ikusesti niis kauniis kuvissa/

Rukoilen apuu tähän kaikeen, silmäni ummistan/
Eiks tää riitä jo? Kun jo ihan hyvin tuskan tunnistan/
Ei tarvi Jumala koetella mua enää/
Otit vierelt jo rakkaani, mikä et anna mun elää?/

Onks näist testeis, jotain järkee satuttaa mua/
miks et anna mun kokeilla, jos viel voisin rakastua/
Ilman et tappasit jonkun jälleen/
Ei siin oikeesti oo mitään järkee, et mua taas särkee/

Mitä sä yrität kertoo, et pitäskö mun kuolla?/
Kun oot vieny vierelt, niin monta tärkeet nuorta/
Laittanu ne vihaa mua! Hyljeksii kaikkee mitä teen/
Kerro edes mulle! Et mikäs nyt sit eteen?/

K.
Kertositko! Mikä mussa on vikana/
Menetän kaiken, ja kaipaan kaikkee sikana/
Eikä ketään kerro, miks mua vihataan/
Mitä mä oon tehny, maineeni pilaamaan/

2.
Siintää virheet edessäni, vaik jätin ne taakse/
Eks mä tarpeeks paljoo pyydelly sillon jo anteeks/
En voinu mitään sille, et oon erillainen nuori/
Ja et nyt kun oon eläny, niin moni jo kuoli/

Syvät haavat hirvittää, ketään ei sitä tajuu/
Kuin mua sattuu, ja en pysty muuta kun katuu/
Sitä kaikkee, mitä oon tehny tääl maan päällä/
Ooks tyytyväinen? Ettet saanu mua jäämään/

Kiitän nyt kummiski, et annoit mulle sentää elämä/
Minkä sit tuhosit, enkä haluu enää tulla heräämään/
Kai se on ihan oikein, oon ansainnu kaiken tän/
Oon virhe, ja hävinny kaikes täs/

Virhe kai kertoo muille, etten osaa elää enää/
Vaan tarvitsisin apuu, mut ei oo ees ketää/
Ketä mua auttas, kun liian paljon kussu asiota/
Ja kadul liikkuu, turhan paljon pahoja tarinoita/

1.
Uni ei tuu taaskaa! Painajaiset painaa/
Kumpa tää ei olis totta, kumpa olisin vainaa/
Mä tosissaan kaipaan, takas siihen aikaan/
Kumpa saisin istuu vierelläs, ja pääni olkapäälles painaa/

Nyt joudun joka päivä raivaa, tietä eteenpäin/
Enkä oo varma kuin pitkään nään aikaa edessäin/
Onhan niit hirveit hetkii muutenki tullu/
Mut tää on se mikä jää mieleen, ja ei hyvält tunnu/

Kun pelkään et menetän viel lisää ystävii/
Joutusin taas sanoo jollekkin toiselle hyvästi/
Mut ei mun pitäs varmaan kertoo kuin mua särkee/
Eihän mul siihen lupaa, eikä täs oo ees järkee/

Kertoo nyt muille mistä musta tuntuu/
Kuin virheet sattuu, ja elämäni tummuu/
Enkä oikeestaan usko, et moni ikin uskoo tätä/
Mut sanonu niin monesti, et tän kaiken jätän/

K.
Muistot susta pysyy aina...
Muistot niistä ajoista, kun pääni tyynyyn painan/
Muistot susta pysyy aina...
En päästäny irti, mut päästinki silti/

Tuntus kun olisin keskel turhauttavaa satuu/
Ennen en ollu oletta tätä, et nyt alkaa jakaantuu/
Kaveri piiri ei oo enää sama, vaan menettäny otteen/
Köyhän pojan vaikee elämä, ja se oikeesti koskee/
Moni ei tätä joudu kokee, mut ne on onnekaita/
Ei tiiä milt tuntuu, aina löytää se matalin kohta aidast/
Ongelmii turhan paljon, ja niist ei päästä millään/
Ja sit niit setvimällä, se aika vaan kiitää/
Huomaa kuin vanhentuu, ja koht on jo aika kuolla/
Turha vapauttaa haavoja, kun niit helpompi yksin nuolla/
Ei oikeestaan oo ystävää kelle uskaltas kertoo murheista/
Kun kaikki vaan olettaa, et mun kaltaset on urheita/
Silti monet päivät miettiny eri tapoja tehä se/
Mut rohkeus ei riitä, sitä sit tehdäkseen/
Kai mä siinki onnistun, kun niin helpposti se kävis/
Kun ihme jos jengi ees mut kaupungil enää näkis/

1.
Myrskyn lailla, pistän uuden vaihteen päälle/
Pakko ottaa riskei, vaik joutuiski heikoille jäille/
Mut jälkee aikojen näitte, oon valmis pelaa/
Uuden pelin, en jaksa enää angstaa ja relaa/

Tartun kii, kii siittä mistä saanki sitten kiinni/
Ja jos en saa kiinni, niin tartun kyl silti/
Jatkan matkaani, vaik tulis mitä vaan ilmi/
Katotaan vaik, katon kaikken uusin silmi/

Katse pilvis! Mut jalat pidän maas aina/
Mut silti itsevarma, ja en päätä alas paina/
Näytän miltä näytän, silti oon huippu luokkaa/
Kun hohdan itsevarmuut, ja sen kyl huomaa/

Tuli sit vastaan kadul tai jossain muualla/
Oon onnistuja! eikä sitä voi muuten turvatakka/
Kun et huonot ajat takan, ei oo enää harmaat/
Vaik vasta alus jällee, ja kavereit täl hetke harvas/

K.
Uus alto iskee rantaa! Mä isken samalla!/
Teen jotain uutta, jota ei ees saa rahalla/
Jätän tän elämän uuteen, ei pahalla/
Et kuulu toiseen mahikseen, et enää

2.
Kyrsiintyny istuu turhaan, ja odottaa vastausta/
Nyt mä oon pääl, ja sul tulee olee vastas usva/
unohan kaiken paskan, unohan kaiken tuskan/
Et tajuu, et mikä musta enää on mua/

Ja kun joku uus tutustuu muhun, ei arvaa mua enää/
Et mitä mä olin enne, vaan mun uudes elämäs elää/
Vaik kauan olin pois oikeesta elämästä tän takii/
Ja unohtanu tavat, alan uutta elämää haalii/

Siihen ei kuulu menneet kaverit ei naisetkaan vanhat/
Vaan ystävist lähimmät, ja naiset parhaat/
Oon kai jotenki itserakas, mut silti oikeessa/
Kyllästyttää kyttää, ja samaan aikaan esittää sokeeta/

Eläminen unohtu, ja odotin ihmettä taloon/
Mut tajusin et pitää sitä sit ite ihmeitä taikoo/
Ja sitä sit tajuu mitä aikoo, kun jatkaa matkaa/
Tähän asti kun oon oppinu vasta tekee safkaa/

K.
Uus alto iskee rantaa! Mä isken samalla!/
Teen jotain uutta, jota ei ees saa rahalla/
Jätän tän elämän uuteen, ei pahalla/
Et kuulu toiseen mahikseen, et enää

1.
Mä istun mun huonees, ja katon seinään/
Taas joku kyyneleet mun silmiin heittää/
En kuule sun ääntäs, en kuule kuin naurat/
Mietin vaan, kuin sun on olla siel haudas?/

En voi uskoo, kuin julma tää maailma voi olla/
Tuntuu kun vasta eilen, sä olisit ollu tossa/
Nyt aikaa kulu, ja menetin kaiken elämästä/
Nyt istun yksin, enkä pääse irti ikin tästä/

Et oon pilannu kaiken, jopa ystävät lähteny/
Ne ei kestäny, kun en enää mitään hävenny/
Olin aikaan saamaton, mut samal turhan huoleton/
En miettiny mitään, tai ketä mun puolel on/

Otin vaan etäisyyt, en avannu itteeni kellekään/
Mut nyt vikaa kertaa täs, ja en kerro sen enempää/
Hyvästi, anteeks ja näkemiin, tavataan viellä/
Kuhan mäkin täst tuun, me nähään siellä/

K.
Kuulen taas sisältä, jotain hentoa ja viatonta/
Mietin mielessä, ettei se voi pahaakaan olla/
Vaik pahat mielessä, se kutsuu niin kiltisti/
Se sanoo, et nyt on aikas päästää irti/

2.
Uhrauksii tehty elämän eteen, ja mä hävisin/
Korttitalo sortu, kun oma pelini hävisin/
Sijoitin kait väärin, kaikki mun kortit torniin/
Mut luulin, et Janina Ssalo yhdistelmä toimii/

Nyt vikaa kertaa tän ääres, mietin viimesii hetkii/
Kuin onnellinen mä olin, kun tehtiin yhes retkii/
Siel laiturin nokallakin, suudeltiin pitkään/
Rakastin sua tosissaan, ja halusin sust ikusesti pitää/

Kai mä sit olin turhan sinisilmänen ja päästin irti/
Sä sanoit et kestät, vaik mutsis ittensä hirtti/
Mut ei täst tullu mitään, enkä voinu auttaa/
Tai en onnistunu, vaan lähit liian aikasin hautaan/

Nyt pelottaa ajatuski, et nään sut vaan unissani/
Mut oot yht kaunis, kun mitä mä muistasin/
Me varmaan toises elämäs nähää, toivottavasti/
Mä sut viel tunnistasin, ja elettäs elämä loppuun asti/

Oh this lonly planet,
Who could have planned it?
Life's plane, who will land it?
I search but never find,
The secrets that bind,
The melancholy mind,
Never lose what you have,
Grasp for the whole, not the half,
Live, learn and fake a laugh,
Society wants it, so stay on path,
Keep it clear, Its basic math,
The answers are fiction, but love is fact.

Tuli tollanen vastaan ny!
HUH!

1.
Näkeehän sitä, kuin raatanu taas tän eteen/
Menettäny paljon, pyytäny kavereit lähtee vekee/
Jaksotanu elämän, sillee et ehin tehä tätä/
Ja oon vihanen, jos en pystyy tekee tänää/

Menkää vaan ystävät vittuun! En kaipaa ketää/
Omisolois, ei ainakaan mitään unelmii herää/
Ehkä elän tääl, tai ehkä mä alan vihdoin lepää/
Mut kun kyllästyny tähän, en jaksa tätä enää/

hirveet paskaa, jauhetaan kadul mustakin/
Kuin oon leso, ja kuin taas jotain paskaa rustasin/
Missasin varmaan aivot, kun näin vitun tyhmä teistä/
Mut anna paperi ja kynä, niin lisää tätä veistän/

En haluu muuta! Enkä ikin kuuntele muita täs/
Ainaa mitäs sust kaipaan, on et muistat nää/
Sanat jota sulle nyt kerron, kun en jaksa kuunnella/
Kuin sä oot taas oikees, ei tarvii mulle sitä huudella/

2.
Onko mahollista, et nähtävästi oon aina väärässä/
Kerrot mitä tehään, mitä vittuu ai et päätät sä?/
Ei kiinnosta paskaakaan, mitä musta mietitään/
Mut kun jauhat paskaa, kaikki on mielissään/

Kerrot kuin mä taas tehny jotain hölmöö/
tiiät ihan hyvin, et mä muka tunnen mont hörhöö/
Oon kai siunattu täl, et must tehään feimii kadulla/
Puhutaan tarinoit musta, kun jossain sadussa/

Paskan jauhannalla, mustakin tulee viel kuulusa/
Joku kertoo musta, sitä mitä must ei tullukka/
Mut mun virheitten takii, en ees noit noteeraa/
Kuin joku on olevinaan, ja esittää komeempaa/

No en itestäni oleta mitään, en oo kaunis näky/
Mut niinku sanonu, haluun et mun elämästä häivyt/
En ala kattoo tollast enää, voitko vaieta tästä/
Osaatko pitää turpas kii, ja itelles nää jutut säästä/

3.
Kirpasee aina kuulla, kuin joku heittää musta huulta/
Vaikken ajattele, et kaikki aiheet pyörii mussa/
Mut ei se kaukan oo, et säkin avaat taas suus tästä/
Aihe ajaa sua eteenpäin, saat lisää puhtii tästä/

En tiiä, mut tuntuu et haet hyväksyntää juoruumalla/
Ja sä et tajuu, et moni tuntee olevansa mullan alla/
Kun sä avaat suus, ja dissaat kaikkii lähelläs/
Et tajuu sitä sitkään, vaik sun yli käveltäs/

Oot huomionhalunen, mä sen tiiän itekin oon välillä/
Mut meis on se ero, et mä sen jopa itekin jo käsitän/
Enkä oleta itestäni liikoi, vaan just sen mitä tarvii/
Itseluottamus silkkaa feikii, mil onnistunu muijii hankkii/

Ja siittäskö sä saanu lisää aihetta nauruun/
Mut kyhl se tost laantuu, kun mä vastaan taas tuun/
Viime kerral, itkit jo ennen kun olin ees kohallas/
Mut täl kertaa ehkä jo säkin kunnol kohahdat/