IRC-Galleria

1.
Kuka vittu sä oot kertoo, miten tääl pitäs elää?/
Mitä välii mitä teen? En jaksa kuunnella tota enää/
Anna mä vittu päätän, miten tapan aikaani/
Mun tavallahan mä tänne astikin jo hyvin taivalsi/

Ja onks sul ollu osaa tai arpaa mun elämäs?/
No vittu ei oo! Ei oo mun elämäs ei oo kenelläkää/
En tunne yhtää, ketä olis onnistunu muuttaa mua/
Ohan niit hölmöi, keneen oon saanu purkautua/

Mut itepä kuuntelitte, en oo mitään velkaa/
Ja ihan turha haukkuu kusipääks! Tai hörhöihin vertaa/
Vaik oon tunteeton, niin se ei silti oikeuta mulle itkee/
En anna sulle mitään takas, kun en oo niin sitkee/

En kyhl myönnä tehneeni virhet, kun oon eläny tällee/
Ja ihan vitun sama, jos sä alat jotain ny pätee/
Ei kiinnosta hevon vittuu! Ei sit vittu pätkääkä/
Etkö tajuu, ettet tuu mun elämästä mitään päättämään/

K.
Täh? Onks joku menny ohi korvies, vai ymmärykses vikaa?/
Ei kiinnosta! älä vittu tuu enää ikin mun elämää pilaa/
Täh? Eiks vois jo pikku hiljaa tajuu mitä mä tarkotan/
Väisty mun tieltä, tai mä sut vittu äkkii karkotan/

2.
Tos olis sulle pumpattava Barbi, tai no Keni/
Et tainnu tajuu vielkää? Et oon saanu täst tarpeekseni/

1.
Uus aikakaus alkanu, ja uudet kujeet mun elämässä/
Tuit mua ennen taka-alalla, mut nyt oot vieressä/
Olinko mä sokee? Kun en huomannu sua ennen?/
Mut kiitti, et annat mun nyt korvaa sen erheen/

Kaunis ja niin sosiaalinen bella, täydellinen mulle/
Hölötetään pitkään, ja päiväs sua jo enemmän tunnen/
Kun tunnit vierehtää, kerrates meiän elämää/
Välil sä kuuntelet, välil puhut mulle värittäen mun elämää/

1.
Vaik kuin taistelee, sitä tahtomattakin hävii/
Ei oo elämää voittanutta, ei sitä pidä kärsii/
Jos ei onnistu, en mäkään enää välitä/
Jos mä kuolisin tänää, ja päästäsin irti käsistä/

Jotka nyt mua tukee, ja auttaa eteenpäin/
Niin en oo surullinen, et tähän kohtaan jäin/
Sil se kuuluu elämää, ja tyytyny siihen/
Illal kun vaan kattoo, kuin lakkaa kiireen/

Ei kauppojen suljettuu, ihmiset enää elä/
Kadut tyhjii, siel kulkee pari spugee enää/
Hyvä sillee, mut en nää sitä kuvaa täl tavalla/
Henki kulkee, mut keuhkot ei toimi vahvana/

Siks kai tää asenne? En tiiä oikeeta syytä/
Kai mun on helppo, kaikki virheet siihen syysää/
Mitä mä sitä välittää, kun ei oo sitä hyvää/
Vaan kuolema kohtaa, ja se on pysyvää/

K.
Hetki menny elämästä, en oo saanu irti mitään/
Kaipuu korkeimillaa, saanu mut murehtii lisää/
Ei elämä oo tän arvonen, mut silti mulle tärkee/
Ei elämäs pitäny tällee kärsii, ei täs oo järkee/

2.
Vaik monel käsitys, et pitää kuolla korkeimman kautta/
Niin moni silti, menee oman käden kautta hautaan/
Ei pitäs näyttää uutisii lapsille, se saa masentuu/
Moni pelottava fakta, paskaa! saa vaan alentuu/

Ei Suomes olis sikainfluenssaa, jos ei olis uutisii/
Ei terrorismii, jos joku ei tarvis funtsii niit/
Niist lähtösin se paha, kun joku näkee vihaa/
Televisiossa, se kaikki lähtee ja lapsen pilaa/

Väkivalta ja huumeet, sallittuja sarjoissa/
Teevees, se näyttää hyvält elää varjoissa/
Käännetään faktat, muutetaan ne hienommiks/
Puretaan sanoma, ja jauhetaan se toisiks/

Rahahan tääl tärkeint, ei terveydellä välii/
Mitä sil on merkityst, jos joku vierestä hävii/
siitkin voi ansaita, tekemäl siitkin esimerkin toisille/
Ei hyvää päivää, mitä välii toisten voinnille/

1.
Poika kelaa, niin kaukasta historiaa/
Sydän tykyttää, mieles painaa surullista sinffoniaa/
Hirteen joutaa, moni monituinen rakas/
Mut vaik kuin rukoilee, ei tuu eilinen takas/

Nyt vaikee silmänsä ummistaa, kavereitten virheille/
Poika huutaa, ei tuu anteeks antoo teille/
Miks tän teitte? Miks mun elämän veitte?/
Nyt poika astu pois, jatkaa omille teille/

Ei pysty pysyy pystys, jos tuki aristelee/
Eikä pysty elää, jos vaan mainet havittelee/
Raha ei tuo onnee, sil ei voi ostaa ystävii/
Mut rikkaan köyhdyttyyn, ne hävii yht äkkii/

Kuka on oikeesti se tärkee? joka rakastaa?/
Enkeli taivaan, joka kaiken parantaa/
Mut ei kai sellast oo? Ei tollee voi olettaa/
Ja virheet ne vaan, iskuilla kovemmaks kovettaa/

1.
Taiteilijoiden sielu, ilman talenttia/
Kestävät muurit, mun tekelee vaneria/
Oon vaan yks, syrjäinen kulkia/
Poimimassa, kaatosateessa rakkaalle kukkia/

En osaa runoilla, enkä siveltimellä sutia/
Silti haluisin sen aukon sielust tukkia/
Oon halpa kopio, paskasta mallista/
Pitäs riemuita, mut mulle lysti on kallista/

Kirjotan vihkoon, mitä päiväs on tapahtunu/
Kun päiväkirja, ei oo ikin toisille avautunu/
Synkimmätkin salaisuudet, siellä lepää/
Ajatuksii siit, miten en haluu enää herää/

En onnistunu petaamatta makaa/
Laitoin elämän, yhen langan varaan/
Arpaa heittäen, päätin silti jatkaa/
Kunnes mun on aika oma kamppeni pakkaa/

K.
En osaa, en osaa/
Elämän peli, on mulle liian kovaa/
Taiteilijan herkkä sielu sattuu/
En haluu, mut aloin katuu/

1.
En osaa hyvästejä jättää, ne aina sattuu/
Meille luotiin tarina, mutten luottanu satuu/
En voinu uskoo elämään, en mä enää/
Jälkiviisaana nyt, täs vaihees enemmän lepää/

Sanoit mulle ettet sä katuis et muhun tutustuit/
Mut tiesin tän, heti kun mä täks muutuin/
Anteeks etten ollu sitä mitä musta odotit/
Enkä toiseks muuttunu, vaik aikaa oli kosolti/

Mä oon eri ihminen, mitä ensivaikutelma antaa/
Poika suruissa elävä, eikä kukaan jaksa kantaa/
Ajattelin vaan ettei, ketään satu jos meen/
Ettei ketään välittäs, jos mä sen teen/

Mut sä sillon valistit mua, autoit mua ihan vitusti/
Sä puhuit mulle, kerroit etten mä ikin tippusi/
Ymmärsin mä et sul oli vaikeeta, mun syystä/
Mut edelleen kiitän sua! et olit mulle niin hyvä/

K.
Anteeks, etten ollu sitä mitä annoin olettaa/
Mut en kai ikin pysty ilonen olemaan/
Sä silti annoit mulle jotain parempaa/
Kiitos siit! nyt anteeks vaan/!!!

2.
Olihan mul sunkaa hyvä olla, ja sä sen tiesit/
Mut kuten nähtiin sillon jo, tän kaiken tiesin/
Kestänhän mä varmaan, mut haluun muistuttaa/
Sä autoit mua varmalt kuolemalta, olit mun turva/

Kiitos ja anteeks, et olin niin kusipää/
Ja et kesti pyytää anteeks, mut tuli tää/
Nyt vihdoinki, vaik vähän heikonlainen/
Mut tiedä se, et oot täydellinen nainen/

Ja oon ikusesti kiitollinen, et olit mun elämäs/
Nyt sun avun takii, en pysty olla heräämät/
Kiitos kiitos kiitos, enenmpää en voi sanoo/
Kun kiitos on ainoo sano, mikä ei katoo/

En haikaa perääs, vaan haikaan anteeks antoo/
Sun avun takii, ei mun tarvi enää paskas tarpoo/
Opetit mulle sen, et en voi masennella enää/
Pitää oppii elää! Ja todellisuuteen herää/

K.
Anteeks, etten ollu sitä mitä annoin olettaa/
Mut en kai ikin pysty ilonen olemaan/
Sä silti annoit mulle jotain parempaa/
Kiitos siit! nyt anteeks vaan/!!!

KIITOKSET

Painetaan päät vastakkain, pistetään silmät kiinni/
Hetken hengähdys, ja laiffi on taas iisi/
Etitään tukee ja turvaa, mistä pitää/
En viel tajuu, miks pitää aina kiitää/
Ei jakseta mitää, ei ees laskea viiteen/
Sit luovutetaan, kun törmätään kiveen/
Eikö tahto riitä? Vai onks maailmas vikaa?/
Muka paha maailma, harmaat on liikaa/
Ei pysty elää, kun ei osaa ilolla fiilaa/
Aina syrjitään, joku aina seläntakan dissaa/
Mut lääke siihen, on nostaa pää pystyyn/
Ja näyttää toisille, et se myös siel pysyy/
||:Ilman minkäänlaista häpeää, tai tuskaa/
Vihamiehet unohat, ja esteet edestä murskaat/:||

K. 2x
Katso peiliin, kerro itelles omat virheet...
Naurahda toisille, ohita hymyillen virneet...
Älä välitä toisista, mieti omaa laiffii...
Ota frendei, mut mieti minkä laisii////

Mäkin tiedän milt kiusatuks tuleminen tuntuu/
Sit pelottaa, eikä uskalla toisille siitä puhuu/
Mut se auttaa, ne sen sit todellakin lopettaa/
Kun käy ilmi, niin joku niit siit opettaa/
Et oppii tavoille, eikä enää toisii satuta/
Usko mua nyt, ei se sit lopuks kaduta/
Kun pääsee eroon, ja voi hengähtää rauhassa/
Ei tarvii makoilla, ja mädäntyy sit haudassa/
Siit vaan kiusaajat, kiusaa jotain toista/
No niinpä, ootkos sä ikin miettyny moista/

K. 2x
Katso peiliin, kerro itelles omat virheet...
Naurahda toisille, ohita hymyillen virneet...
Älä välitä toisista, mieti omaa laiffii...
Ota frendei, mut mieti minkä laisii////

Mikä tie on oikee? Kun mikään ei vaan loista/
Niin siis mikä noista, koitan löytää valoista/
Joka reitti voisi ohjata, johonki hyvään suuntaa/
Jumala silti ohjaa, eikä sille voi muuta/
Kun rukoilla ja pyytää apuu ylhäältä/
Vai etkö kehtaa? Haluutko näyttää ylväältä/

K. 2x
Katso peiliin, kerro itelles omat virheet...
Naurahda toisille, ohita hymyillen virneet...
Älä välitä toisista, mieti omaa laiffii...
Ota frendei, mut mieti minkä laisii////

K.
On hyvä jälkikäteen, ottaa järkikäteen/
Lohdutonta elämää, pyrkii lisää hävitäkseen/

1.
Nuoren pojan, nuorta iloo/
Nähä sen silmin, mitä olikaan sillon/
Ei vanhaan varaa, eikä uutta kustantamaan/
Elämä! Onku olis juossut julmaa rataa/

Vanhan miehen, kirkaskatse niinkuin kiilto silmis/
On hetkiä näitä, kuluneita kuvia piilo linssis/
Hyvii, mut menneitä hetkii/
Kuuskyt luvun, paljon tehneitä retkii/

Muistella nyt, toisten pois nukkumisen myötä/
Itkuu pidätellen, vaikkei sitä millään myönnä/
Et hauras sisältä, niinku ennen vanhaa/
Kanssas, vierellä, sen tyttö rakkaan/

Lapset lentäny pesäst, ja vaimokin kuollu/
Tuopin tomuseen, viimeisenki tipan nuollu/
Pelkän murheen tähden, luistuu alas/
Muistellen aikaa, mikä oli hälle parast/

K.
On hyvä jälkikäteen, ottaa järkikäteen/
Lohdutonta elämää, pyrkii lisää hävitäkseen/

2.
Siis tää elämä, Just niinku muillakin/
Voi mennä pois, jos vaan ei muistasi/
Miten kärsi ennen, mut silti kelaa ilosii hetkii/
Pitäs jatkaa, ja ja pitää kaikkee kerkii/

Niinku se vanha mies, jol paljon tapahtunu/
Se oli se elämä! Ja se oli onneks rakastunu/
Nyt sydän haavoilla, naisen mentyy/
Niin ymmärrätsä, rakkaan seuraan se ilo ehtyy/

Ja mä sen tajuun! Kun tiiän sen ihan hyvin/
Kun menettää sen rakkaan ja turvallisen sylin/
Ja usko kokematta, Et kaikki ei tuu säilyy/
Joskus tulee se hetki, kun aika on häipyy/

Läheinen, tai jopa sinä ekana/
Päämäärä on sinetöity, ei siit mikään pelasta/
Mut sitä ei oo pakko murehtii, koska se tulee/
Kaikki kun ei jaksa sit sua masennuksen takii tukee/

K.
On hyvä jälkikäteen, ottaa järkikäteen/
Lohdutonta elämää, pyrkii lisää hävitäkseen/

1.
Otat askeleen eteen, peräännyt kahden verran/
Menetät kaiken, jo kun teet virheet kerran/
Vaaran maassa, ei oo auttavaa kättä, sullekkaan/
Kun huomaa jälleen, sen et tiet edestä suljetaan/

Mitä välii elämästä? Saati sit rakkaudesta?/
kun eihän sua kiinnosta, eikä taaskaan kuunnella/
Ollanhan me etukäteen tuomittuja kummiski/
Rukoilen silti uskoo, jos saisin sitä edes tunniksi/

Sanat tappaa sisältä kerran, ja elämä toistamiseen/
Mist virheet näihin? Pitäs kattoo peilist itsee/
Mut kuvottaa kuvittaa, päivii näissä kengissä/
Ihmettelen miks oon viel pelissä, hengissä/

Ei mul oo ees sydän mukana toiminnassa tässä/
Haluisin karata, muttenhan mä tätä päätä tästä/
Must vaan odotettiin, niin paljon, jota en saavuttanu/
Niin monet kärsiny, kun mua tääl täst avustanu/

K.
Kirjaan kuvitelmii näitä, ylös muistiin/
Muistelen hetkii! Kun viel asioita yhes kavereitenkaa puitiin/

K.
Ou ooo! I remember it like yesterday/
I'm not sad anymore, this is my own way/
Yeah you are gone, and I'm now alone/

Tietty sun kuolemas, mua sisältä koski/
Mut frendit tuki, ja surun mult poisti/
Muistelen sua nyt, valona joka mulle loisti/

1.
Varjojen jahtaamana, kuljen tietä eteenpäin/
Pyrin edistymään, vaik yksin kylmään veteen jäin/
tieto uudesta pelottaa, mut se on pakko kohtaa/
Luotto katos maailmaan, mua laiva nyt johtaa/
Aavat kauniita, mut nyt oon elämäni myrskyissä/
Haluun elää rauhas, siks mäkin luovuin myrkyistä/
Heikkona mä rukoilen, et sä voit lepää rauhassa/
Siihen luotan et Jumala antaa lepää rauhassa/

Tein tän biisin, et sua ikusesti tääl muistetaan/
Olit jengille rakas, siks sua hyvällä muistellaan/
Olo ankee ilman sua, ja siks toivon et kuulet/
Tää on vika kerta, sit muistojen vihkon suljen/
Annan itteleni nyt aikaa, kun tää sydäntä painaa/
Sä oot nyt vainaa, ja mä alan etsii omaa paikkaa/