IRC-Galleria

1.
Pistä tonni, mä juon itteni penkin alle/
Pitäs ripittäytyy, mut nää sille sit henkist tarvet/
Et sä vaan käsitä, mut näät näis käsis verisis arvet/
Ne kohtalon oikut! Vaik muut meniski valheest/

Niin tästä en voi kiistää puhuvani totta teille/
Sekopäitä, virtaviivasii tapoja, vihaa heittereille/
Hallitus mitä teitte meille? Uus aikakaus aluillaan/
Huomisen tullen uudet maisemat, uudet ilmat/

Paikka ja aika nimettään ihan uuteen uskoon/
Tää tuhansien järvien maa, se paskastaan turpoo/
Lupii lisää ydinvoimalle, lisätään jätet maailmaan/
No vitut tulevist sukupolvist, hyvä meiän taivaas/

Siin samas, kun lapsenlapset kieriskelee paskassa/
Kiroten meitä! Mut tätä tapaa ollaan Helvettiin matkalla/
Ja muutenki täs verojen maailmassa, rikastumiseen rahkeita/
Kun sakot tulee, lähes kaikest, väärist liikkeist, väärist napeist/

K.
Hallitus kasaa painetta, päättäjät kusettaa meitä/
Päätökset mättää! Rakennetaan lisää teitä/
Paikkaan missä ei mitään, eikä rakenneta mitään/
Kato kun näytetään fiksuilt! Niin kansa pitää/

Taksil hurvitellaan, edes takas, turhii matkoja/
Tavalliset ihmiset maksaa, veroilla mitä tulee satoja/

Intro.
Vielki elossa - Hömpsät sille
18vuot terveen - Hömpsät sille
Mä oon vielkin minä - hömpsät sillekin
Ota hömpsät itekin - hömpsät sillekin

1.
Perhe ja ystävät, tulee kaiken edelle/
Naiseni kaunein, rakastan sua edellee/
Miks valittaa? Mikä olis parempaa?/
Kun elämä rattosa, mitä olis haaveena?/

Jos on saanu jo rakkauden, ja turvan/
Tuesta puhumattakin, puuttuu enää koti tupa/
Jossa kehdos keinuis lapsonen kaunein/
Ja vanhempan, sais nauttii keinun vauhdeist/

Kun isäukkona, keinutan sen tähtiin/
Ja sit opis kokeneen, se kävis hyvät hetket läpi/
Opettasin, mihin aineisiin ei koskettas/
Ja kun isälki menis lujaa, oltas sen äidin otteessa/

Välil kun tuppaa, mulla mennä överiks/
Ja vaik en aina pysähtys hevil/
Niin luottoo löytyy tohon naiseen niin paljon/
Et niin rakas se on, et haluun sille parast tarjoo/

Huuki.
Hyväl onnel, voin kiittää rakkaitani/
Ilman teitä! En olis löytäny paikkaani/
Kiitos ajasta, jonka antanu mun puolesta/
Ja uskokaa pois, voisin ottaa luodit teidän puolesta/

Naiselleni erityis kiitos, et sinnittelet vierelläin/
Tiedän ettei oo helpoint vieressäin/
Ei oo helpoint vieressäin/

1.
Rinnas jyskyttää, koitan löytää sisäistä balanssii/
Luulitte mua halvaksi, kun viimeks tavattiin/
Mä otin sen raskaasti! Ja haluun maksaa takasin/
Se mitä sä halavit! Mä tallaan lyttyyn saappasil/

Päivii ei oo rattosii, ennen kun saan verikostoni/
Oon pitkävihainen, vai mitä oikeen odotit?/
En oo päivääkään katunut, hautovani kostoo/
Haluun tappaa, ja heittää sit sut rotkoon/

Ja teille seläntakan paskaa jauhaville/
Tuun takaa tän, et teidät tuun hautaa ite/
Elävänä taikka kuoleena! Ootte vääräl puolella/
Taisitte tekin saada väärän käsityksen mun ulkokuoresta/

Ja se raivo mun sisälläin, se huutaa ulos/
Ja ettet näkis vääryyksii, sun silmäs puhkon/
Eipä tuu enään inistyy, mitä tuli nähtyy taaski/
Vihaa, raivoo! Verta mä vittu tarviin/

Huuki:
Näin kun perhonen lens näytölle, tapoin sen/
Raivo sai mut valtaan, ja löin sille tavoitteen/
Kertonu sekopäisyyteni harvoille/
Ja harvemmille, oon jättäny ne niille/

Se oli vika piste! Se oli viimeinen/
Siit kuvastaa se kuollut perhonen/

2.
Särjin kuvajaisen! Särjin sen murheen/
Korvasin raivopäisyydel, ja pahal murteel/
Olin vihainen, mutten ikin tätä luokkaa/
Nyt veriset sormet, joita katsoes pystyn huokaa/

Tein rikoksen, vittu mitäs sitten?/
Ei mun maailma kaatus, vaik joutusinki hirteen/
Kuhan saan tähän pisteen! Se riittää mulle/
Et vittu oo osa mua, etkä voi käsittää mitä tunnen/

Mut odotan et sun säälittävät avunpyyntös lentää tuules/
Kun sä paskiainen näät mut puukonkaa tulles/
Se mitä sä kuulet, ei vastaa mun elintapaa/
Kusipäämaisuutes, saa mut repii raajas/

Ja nautinto on sitä mukaa, ihan sairasta!/
Mut kai sen nyt huomaa, et sua piti rankasta!/
Ja jos lysti on, mä teen taidet sun selkärangasta/
Lopuks voisin hiuksillas, lattiatkin lakasta/

Ensimmäinen nainen/tyttö (miks ei vois olla vaik poika/mieskin?) joka kommentoi tähän 'MINÄ' on aviovaimoni/-mieheni viikon ajan. Kopioi itsellesikin jos uskallat!

1.
Kirjeit kirjeen perään, koska onnistun aidosti?/
Hipidi hoppii, siihen taitolajiin silloin painoitin/
Heiveröiset kädet, tekemättömät teokset/
Musa tekee must hullun, mut antaa mulle otteen/

En luo musaa, et saisin joskus arvostusta/
Luon sitä ilokseni, ja et loisin arvotusta/
Koska luon työl rahaa, ja halol tuskaa/
Mua ei kiinnosta, yhtään se mitä tahdot multa/

Oon onneni kukkuloilla, sillon kun hiljenee/
Musa starttaa kuullokeis, ja saan rustaa kirjeeseen/
Sen mikä mua kiinnostaa, mikä mua koskettaa/
Vihdoin rauhoittaa, vihdoin jostain otteen saan/

Vaik maailma pakottaa, pakko vaan jaksaa/
En jaksas aina vastaa, jos joku tiputtaa niskaan paskaa/
Mut ite siit pitää vastaa, mitä tekeekin/
Itse pitää tajuu se, et miten se meneekin/

huuki.
Hautasin vihani, hautasin tunteeni/
Haluuks kuulla miks? Miks unohdin murheeni?/
Koska liikaa paskaa, liikaa saanu kokee/
En saanu sitä mitä luvattiin, en sitä onnee/

Kirjeet ainoo apu! Sairauteen jota kutsutte depressioks/
Sitä mitä kutsutte sairaudeks, kutsun obsessioks/
Ja jos joudun takas siihen jamaa, mä lupaan/
Etten joudu takas! Vaan aseeseen turvaan/

2.
Systeemi kusee, vähän niinkun b tason Julkkis vitsit/
Jos joku pössyttää hieman, heti kunnottomaks tulkitsit/
Naurettavaa jengii, joka välttelee peloissaan essoo/
En väitä ettei huono käytös mua sit vois etoo/

Mut se et oon, mukamas vikapää kaikkeen/
Pienis sievis, ja etten välttele käyttöö aineen/
Kun aineen, et saisin pääni ees käyntiin/
Kato vittu pää, ihan vitun sama milt mä ennen näytin/

Nykyään elos ja elosana, haluun pysyy myöski/
Jälkeen Janninan, omaa elämääni lisää työstin/
Vaik kuin sillon myönsin! Etten kestäs päivääkään/
Niin napit loppu! Ja kato oon täs viel tänään/

Ei kai se henki niin vaan musta kaikkoo/
Kyl mä oon nähny, mitä ne toiset mulle aikoo/
Exät, vihamiehet, kaikki ne kellä syy vihata/
Niin kuule on siin mullakin syy teiän elämä pilata/

Naura, naura vaan...
Et välttämät usko, mut tuun sun naurus hautaamaan/
Oon ylpee siit mitä oon tehny, ja tuun tekemään/
En luovu mistään, en helpol tahdo menettää/

Mitään mikä kuuluu mulle, en sitten mitään/
Ja jos alkaa usko horjuu, pystyn kädet ristiin pistää/
Ja jos joku koittaa multa riistää, pystyn pistää takasin/
Jaksa enään olla heikko! Kokoon vihdon palasii/

Rakennan muurin, mun heikkojen kohtien suojaksi/
Oon yhtenä kappaleena, Kiitos siit luojani/
Hienoin täs, se et sä naurat koska oon hauras/
Koska mä uskon! Se tekee musta sun silmis hauraan/

Vaik oon vauras, koska pystyn tukeutuu muihin/
Avartaa katsetta, eikä aina kaikki mee puihin/
Tunnen turvan tunnetta, vaik olis selkä seinää vasten/
Niin tiedän sentään et elän ja mitä varten/

Valta himoo, ahneet propagandan pauloissa/
Ihmisten maailma, eikä sekään tätä rauhoita/
Et jengi takaa, toisen selkä puolen/
Sodassa kun se pettää, siihen sit kuolee/

Siks ymmärrät huolen, koska elämä on sota tanner/
Suomessakin se toistuu! Jos kapinoit herätät katseet/
Mut pelkästään vihamiesten! Ja valtion paheet/
Oot tulituslinjal! Jo vain jos sul on väärät vaatteet/

Ja sit siihen aatteet, tasa-arvon puolesta verbaali sota/
Kun alkaa vituttaa, hallituksen joka ikinen rotta/
Taistelu saattaa jäädä tappioks, mut sodat jatkuu/
Vaik vaikenisin ite! Viel toinen aseeseen tarttuu/

Ja viha valtaa! Muutkin kun vähäosaiset/
Taistoon käy! ja rakentaa oikein osaset/
Ei virheitä! Ei hallituksen mätää valhetta/
Oon saanu tarpeekseni siit valheesta/

1.
Mä otan kakun pinnan päältä, nuole sä lautanen/
Kerran nuolasen piirast, toistamiseen en haukkase/
Darrassa mieleni laukasen! Odotan sulta samaa/
Ja jos sul on rahaa, kysyn: ''osaaks kulta jakaa?''/

Aina ei mee nallekarkit tasan, mut aina mulle ylimäärästä/
Ja kun mul on stondis, pitää naisen olla ylimärkänä/
Viinapullo puoliks, meinaa mulle kännit naiselle vahti/
Yhteiset illatkin, määränpään on mun tahti/

Sil en aina tarvi, olla se täydellinen poikaystävä/
Röyhtäilen piereskelen! ja tykkään aina fädää/
Akan pitää olla turpa kiinni, kun mä räbään/
Ja sen silti pitää dusaa ne hommat mitä mä en händlää/

Tai muuten vaan jaksa panostaa tekemällä/
Mulle kun riittää, et mä maaten naamalle mällään/
Ja kun viikset kasvaa, en niit sheivaa/
En näytä hyvältä? No vähät sille heivaan/

K.
Laitetaaks tasan? Jaetaaks kaikki yhessä?/
Ollaanko näin? Niin ala- kun ylämäessä/
Mä en osaa hävetä! Mul on kaikki hyvin/
Nainen on lelu, ja kone on mulle pyhin/

Vaik olis hehtaareittain maata, ja tuoksus meri/
Ei ikin vois olla varma täst, et mihin se meni/
Koska olis ollu peril? Tunteistaan olis ollu peril/
Olisinko rohjennu aiemmin? Vai kaipaanko ees entist?/

Nyt täyttäny tunteet yks nainen, kaunein maailmassa/
Ja nyt tää jäbä ylpeen kantanu sen tytön nimee rinnassa/
Aina ei oo menny parhain päin, välil itkeny itekkin/
Nähny heikot puolet kummastakin, viettäes iltoi pidempii/

Mut kertaakaan ei oo ees harkinnut tän loppuvan/
Vaikeinakin aikoina, on vaan kelannu et tähän tottuvan/
Viel kerran onneissaan saa pujottaa sormuksen sormeen/
Ja voi vaan nyt kuvitella sitä tulevaa onnee/

Kun suudelma vaihtuu lavalla, ja sit taipuu tanssilattialla/
Niinku pedissäkin, ekaa kertaa voin vaimoo panna/
Kai tää on unelmana, kun vierellä on täydellinen neitonen/
Toivon nyt vaan täydel sydämel, ettei tää ikin loittone/

1.
Aidan takaa, aidal vakaal/
Kurkistamaan, kykenee aina vaan/
Poika pieni! Kirkain silmin isompii poikii/
Ja kelailee, et kerran viel tästki poikii/

Kova poju kaduille, Pärjäämään omillaan/
Viel kerran parhain, ja ei uho sille kovinkaan/
Nyt viel kuuden kesäinen, mut tulevaisuudessa/
Kun ikä kertyy, se puhuu ja sitä kuunellaan/

Tulee kasaamaan kokemusta, ja luo turvaa/
Läheisille ja ystäville, niiden loukkaajille tuskaa/
Näin pojun mieli teki, ja sitä se alko seuraa/
Luomaansa polkuu! Loi omaa uraa/

Poika omalainen! Aina pyöri omissa maailmoissa/
Ei ikinä täysin mukana, mut aina oli poissa/
Nyt muisto haavoissa, Ja poju tulee kärsii/
Sillä ei oo muiden mieleen, kun aina sekoominen käsil/

K.
Pieni poika lastentarhast, kohti aikuisuuden aikaa/
Vaik ei välil sais aikaan, tulee aina painaa/
Edespäin tietä taitaa! Ettei kukaan vois sanoo luovuttajaks/
Vaik välil onki huonos jamas, ei oo ikin huonos jamas/

Pieni poika lastentarhast, koht aikuisuuden aikaa/
Vaik ei välil sais aikaan, tulee aina painaa/
Et sais kerran viel ittensä muoden yläpuolelle/
Ei tyydy vähempään! Vaik vastas huolet ne/

2.
Aikaa kuluu, poju kasvaa kaiken mukana/
Frendei kun lunta maas, ja maailma on mukava/
Ja kun yks urppi, hetkes moni kaveri väliin tuli/
Oli lähel eläekseen unelmaansa, mut kaukan funtsii/

Silti et mikään ei oo viel tarpeeks paljon hyvää/
Niin sit kahentoista kesäsenä tarttu sit kynään/
Ja raapusti ekat riimit peliin, ja teki niist biisin/
Niin kuuli siit sit heti! Ei pahaa, mut päätti silti/

Ettei se puoli ollu sen uran arvosta elämää/
Eli päätti siin välis, elää hopist etäältä/
Teki kyl skriivei, sitä muka mitä haluski/
Mut niinkun tiesi katusi, et kuin tajuiski/

Mikään ei muutu, jos ei matkan suuntaan puutu/
Siks se suuttu! Koska siltä sit voima puuttu/
Koitti sanoin voittaa, voiman puoleensa/
Ja sitä sit teki paljon, ja sitä se teki huolella/

K.

3.
Jamas kamas! Alko kaipailee lapsuut takas/
Kun ekaa kertaa nappas! Sitä sit tehä tapas/
Ei pelänny sitä mikä tappas, ei ollenkaan/
Sitä kaduttas se? Sitä se voi olettaa/

Mut mitä kovempaa, esitti sitä enemmän rakasti/
Vaik välis irtautu eroon, silti se siihen palasi/
Ja se mikä pojuun nappasi, sillon ennen oli hyväksi/
Nyt oli aika jättää sille kaikelle hyvästit/

Ystävät alkanu kaikkoo, ja pojul kaikki perseelleen/
Turvautuminen vaikeeta, ei luottanu ees perheeseen/
Tajuu tilansa, huomas, et sil niit muijii oli, (meni)/
Sit eka ase ohimolla, tajus et tää muuttu totiseksi/

Ekat vahvemmat, näytti suuntaa väärää/
Ja kuin koitti ratista suuntaa kääntää/
Niin itsemurha näytti parhaat valinnalta pois/
Ja niin monesti kun poju rukoilee, et kumpa kaikkii toisin ois/

K

4.
kaheksantoista vuotta, kaheksantoista kesää/
Monet surut koettu, ja monet ystävät maas lepää/
Eiks taas vierel ketään? (Nääh) Kyl täältä löytyy/
Vaik nykyään helpompi muitten tahdoille nöyrtyy/

Niin silti voimaa löytyy! Jos joku ahdingoks koituu/
Niin täl jäbäl vielki freidei, joitten avul sekin hoituu/
Tarve vaatii tietty hieno säätöö, et taso jää tälle/
Mut puntit maas laahaa, eli ei nouse jäbäkään maan päälle/

Tai ainakaan nousuun, kun asenne vaihtunu/
Entinen posse muuttunut, vaikkei maisemat vaihtunut/
Ei oo millekään taipunu/ Vaik varissu puiden tavoin/
Monet mutkat matkal! Ja sen avul on voinu pahoin/

Silti löytää vielki sykkeen, olla se sama pieni kersa/
Eikä vielkään oo unohtanu, mikä oli unelman/
Heittää vielki kättä pystyyn, ja kattoo mihin pystyy/
Ja vielkin haaveilee, et onnistus kaikkeen mihin ryhtyy/