Vaik olis hehtaareittain maata, ja tuoksus meri/
Ei ikin vois olla varma täst, et mihin se meni/
Koska olis ollu peril? Tunteistaan olis ollu peril/
Olisinko rohjennu aiemmin? Vai kaipaanko ees entist?/
Nyt täyttäny tunteet yks nainen, kaunein maailmassa/
Ja nyt tää jäbä ylpeen kantanu sen tytön nimee rinnassa/
Aina ei oo menny parhain päin, välil itkeny itekkin/
Nähny heikot puolet kummastakin, viettäes iltoi pidempii/
Mut kertaakaan ei oo ees harkinnut tän loppuvan/
Vaikeinakin aikoina, on vaan kelannu et tähän tottuvan/
Viel kerran onneissaan saa pujottaa sormuksen sormeen/
Ja voi vaan nyt kuvitella sitä tulevaa onnee/
Kun suudelma vaihtuu lavalla, ja sit taipuu tanssilattialla/
Niinku pedissäkin, ekaa kertaa voin vaimoo panna/
Kai tää on unelmana, kun vierellä on täydellinen neitonen/
Toivon nyt vaan täydel sydämel, ettei tää ikin loittone/