1.
Mua sattuu! Sulkies silmät ne palas uniini/
Olin jo luullu, etten enää tätä kaikkee tunsisi/
Rinnasta painaa! ja kaikki vaan kalvaa/
Koitin tätä kaihtaa! Sanon etten jaksas/
Tätä samaa paskaa! En vaan kykene/
Matka niin paska! Ja näin katkes matka yhtenen/
Muiden seurassa! Mä itteni viel teurastan/
Koska en pysty! En tälle sairaudelle seuraa saa/
Se repii muistoi takas mieleen ja masentaa/
Lyö mut maahan! Ja mut samaan jamaan asettaa/
En pysty kertoo täst mitenkään mitä tunnen taas/
Koska tää paska! Ei tää oo murhet vaan/
Kumpa voisin elää! Mut napitkaan ei auta enää/
Tähän en taida saada apuu, en sitten keltää/
Tää oli sillon, tää on nyt jälleen/
Ja voin sanoo etten pysty, ensimmäisen jälkeen/
2.
Ihan sairas kipu rinnas! Se piikittelee mua/
Mul meni hyvin! Miks tän pitää jälleen tapahtua?/
Viimeks sorruin aineisiin! Sain itteni loppuun/
Luulin sillon tyhmänä, et tähän vois tottuu/
Sain sen peitottuu! Kun kykenin irti aineista/
Mut mitä nyt? En oo menos sekoilee aikeiskaan/
Millä nyt kykenen pelastaa itteni? En millään/
Kai se on vaan pakko vikaa kertaa niistää/
Sit itseltä henki riistää! Ennen kun satutan ketään/
Viimeks kun tein sitä tarpeeks! Mut en enään/
Tiedän virheeni! Se on se että mä elän vielläkin/
Olin tyhmä! Mut nyt mä sen oikein mieltäsin/
En oo pelon vietävis! Mä pääsen eroon tästä/
Vihdoin on kanttii, päästää elämästä/
Vaik jätän tänne paljon! Parempi kai niin/
En haluu satuttaa teit! Valitsen teon halvin/