Kukaan ei nää, kukaan ei tunne/
Kellekkään ei kuulu, kun on mul murhet/
Palelen ja nään et kaikki onki taas jälleen ohi/
Kylmety! Ja kepillä heikkoo jäätä sohin/
Omat sodat sodin! Tiesin sen jo alussa/
Mut pliis! Onko paljon pyydetty ettet satuta/
Lähtöni jälkeen! Voin taata teille onnee/
Mä tiiän! Olisin voinu yrittää saada otteen/
Mut kun ei! Mun fiilis ei ollu sitä enään/
En kaivannu mitään! En tahtonu elää/
Masennuin ja onks se ees yllätys?/
Olisko ollu liikaa pyydetty, et olisit kysässy/
Ees kerran mikä on mun mielipide mihinki/
Mut ei! Ite sä päätit ja mieles piditki/
Ja mä itkin! Ja mua sattu oikeesti/
Siks mä muserruin, kerran jos toistekki/
''
Tää ei ollu kenenkään vika, ei täst voi syyttää ketään/
Mul vaan tuli sellanen tunne, etten kuuluis elää/
Enkä jaksas enää, Tapella kaikkii vastaan/
Turhauduin ja itkin! Ja kaikki oli niin paskaa/
Naurat varmaan nytkin mulle ja mun tunteille/
Mä oon kyl kiitollinen, kaikest hyväst mitä teitte/
Mut vittu mun fiilis ei nyt nappaa tähän/
Etäännyin! Ja nyt tän kaiken tähän jätän/
Kiitos ja näkemiin! Kuulette musta vaan muistoissa/
Mua sattu, enkä päässy irti haavoista/
Lepään ja se on hyvä, ansainnu kuolla/
Miks en mä vois? Kun niin moni muu nuorta/
Henkee on koetellu ja vieny tuolle puolelle/
Nyt jos moikkaatte mua, moikkaatte kuoleelle/
Painaa tää, kun ei voi vaan painaa päät/
Turvaan, vaan kun pitää lähtee teit vaivaamast täält/