On edes ihme, etten nostanu päätäni/
Suosta paskasta! Vihaa yltä päältäni/
Lyöntis ei tuntunu! pääsin käsistäsi/
Olin orja, nyt en enään vois olla/
Otan ohjat! Riittää olla pohjas/
Aloin ite iteeni rohkast/
1.
Nyrkki nyrkin perään! Puukosta viiltoja/
Ei ollut enään, pelottomii iltoja/
Kuulutin perään! En halunnu enää/
Sil ei ollu perää! Miten aloin elää/
Hinta sille, mitä mä tein useesti/
Meni tarve elää! Usein sit uneksin/
Miten pysäyttää juna! Ja hypätä pois/
Mut ei! ei ollu tapaa toist/
Kun niskasta kiinni! Ja paikka uus/
Se vanha elämä! Se sainas mut/
Olin sairas, mut, mä nousin ylös siitä/
Eikä ikin painajaisis, ne yöt riitä/
Sinä minä ne oli! Olin peloissani ja itkin/
Tiesin jo silloin, et itseltäni elämän riistin/
Olin heikko! Siks sitä tarvitsin/
Mua pidettiin jopa jo arki vitsin/
k.
2.
Sanotaan et sanoma on tärkein tässä/
Et pärjää, kuhan sanottaa elämäänsä/
Tanssii oman tanssinsa, ei toisten mukaan/
Mut niin monesti paennu poies nurkkaan/
Nyrkit osunu ja se sattu niin pirusti/
Rukoilin! Ja ristinki kaulaan ripustin/
Silti ei näyttäny apuu tuleva, koeteltiin vaan/
Testit koveni vaan! Mist apuu oikeesti saa?/
Se kävi usein kysymyksenä mielessä/
Oliks oikeesti kaikki sillon ennen pielessä/
Oli se! Itkun keskeltä kasvo nuori/
Joka ei kehdannu näyttää heikomman puolist/
Nyt kasvanu siitä! Ja alistaa muita/
Ja niin sitä silti se ajatus puistaa/
Ei alkanu luistaa! Elämä edes tällä puolella/
Ei tahtois vielkään nähdä huomenta/