IRC-Galleria

1.
Miten arkumentoin oman elämäni matkaa?/
Tää paska, mis irtoon ain kun johonkin tarraan/
Kii ja se sattuu olla se heikoin aina/
Mä kun en ikin saa mitään aikaan/

Oon pyöriväs Helvetis! Mainittakoon maailmaks/
Olisin jo menny! Jos se ei olis liian aikast/
Mut kun kuolema korjaa! ja on sen aika/
En takerru suruun! Vaa silmäni kiinni painan/

Sillon tervehdin kuolemaa! Kun vanhaa tuttuu/
En sure maailmaa! Vaan niin se kuuluu/
Mennä! Kerran me kaikki täält mennään/
Kerran se viimenen ratkasu tehdään/

Mun elämä, vaan on silkkaa paskaa oikeesti/
Pitäs tehdä asialle jotain, mut en saa toimeksi/
Aina kun yritän! Mä tuun ite kaiken tyrimään/
Se on niin helvetin raastavaa! Elämä yksinään/

K.
Siirrän ongelmii huomiseen! En käy niitä/
Satutit mua? Noh, kiitos käynnistä/
Täl hetkel omatunto murskattu, luottamus kadotettu/
Ja nyt mun elämän halutkin on lopullisesti kadotettu/

2.
Kaadan vaan paskaa niskaani! Päivittäin lisää/
Oon taakkani uhri! Ja en voi sille mitään/
Mul vaan ei oo mitään muuta kun tää tässä/
Ja yks lupaus, miks en oo elämääni päättämässä/

Sytytän kynttilän! Muistuttaa menneestä/
Mä itken! Ja tunnen kaiken olevan perseestä/
Huudan, Tää on kaikille teille menneille/
Ajaudunko taas, niille väärille teille?/

Ei en haluu sinne enää, elämä tarpeeks haastavaa/
En haluu, viel niitten ongelmien tulevan raastamaan/
Nyt annan itselleni sen! Vaik viimesin voimin/
Vaik itse itseni tähänkin jamaan taas hoidin/

Kyyneleet valuu, valuu valumista jälleen/
En löydä tähän järkee! Enkä seurattavaa jälkee/
Joka ohjais, pois näiltä teiltä mut turvaan/
Mä tiedän, et tällä taval vaan elämäni tuhlaan/

Äänet huutaa! Pääni hallinnan valtaa/
En kykene ajattelemaan! Tää raastaa/
Oon raato! Niin kerrottu monesti tälle/
Mä tiedän! Et anna itse niiden viedä järjen/

En usko itseeni! En luota itseeni ollenkaan/
Mä en luota kehenkään! Mitä vois olettaa?/
Et mitä on tulossa! Ei oo tulossa mitään/
Mä en vaan usko siihen! Ja turha kiistää/

Kaikki mitä oli! Se palaa nyt tuos roviossa/
Kerran enkeli rakasti! Ja sen elämää olin osa/
Nyt heiverö paskiainen! Oon henkisesti pelkuri/
Lamautunu fiilis! Ja olen hukannu hehkuni/

Oon nyt palasina lattial! En pysty nousta/
Nyt mua sattuu! Ja en kestä tätä tuskaa/
Mut elämä murskaa! Taistelen silti viimesin voimin/
Ja kyllä, kerran viel tän kaiken paskan voittaa voisin/

1.
Kädet auki, selälläin makaan/
Huudot kuulen, en enään niihin vastaa/
Liikaa koottuu paskaa! Liikaa vastaan/
Tunnelma halaa! Takas rajoille palaa/

Kaide näkyy jo! Tällä puolen itken/
Mitä toisen puolel? Olenko silti sitkee?/
Kai mä sen tiesin! Että mä elämääni vietin/
Toinen jalka haudassa! Ja nyt sen mielsin/

Kestänkö vai olenko liian heikko? Ei en oo/
Mä taistelen! Haluun silti jäädä eloon/
Oon rikki! Poikki ja väsynyt/
Nyt ei elämä täyty! Miks näin on käyny/

Miks kaikki taas paskemmin päätty/
Mä oon jälleen, yksin elämääni jäänyt/
Pelkkä paperi ja kynä kädessäin/
Mä suollan surusta ja tuskast näit/

K.
EI KETÄÄN!-
Ehei ei! En löydä enään
Tieto yksinäisyydestä! Tieto yksinäin
Löytyykö ketään, ketä mun palaset yhdistäis?
2.
Palasin elämään, kaiken hyvän jälkeen/
Sitä paskaa tällee! Kun menetin tärkeen/
Ja läheisen ihmisen! Mä sitä tarviin/
Ontto olo! Ja yksinäisyys karmii/

Täst synty harmii! Jota ei voi perua enää/
Mä vaan toivon, että onnest voisit elää/
Ja olet ikuisesti onnellinen! Sen olet ansainnut/
Se on se mitä, oot elämääskin kaivannut/

Olet silti ystävä rakas! Vaik en suostus nähdäkkään/
Ja tiedän senkin! Ettei mus enää olis nähtävääkään/
Yöt kun niin kylmii! Mä tiedän olevani yksin/
Mä oon heikko! Ja oon jo kaipaava syliin/

Tätä synkkyyt! Ja tuskaa, en voi olettaa muuta/
Kun et se kestää! Ja vaivun hetkeen turhaan/
Mieli mustaa! Kun taas ajaudun ajattelemaan/
Mitä meil olis ollu! Mä unelmiimme kertaan/

1.
Mul tippuu mustaa! Mä tihkun tuskaa/
Mä kidun sumaa! Ja vitut lupaan/
Mä en enään voi taata turvaa/
Mä voin vaan todeta depression hurmaa/

Et kun saan! Jostain otteen, irtoon/
Joka isku, mut vaan enemmän pirstoo/
Kun haluisin suhteeseen itteni sitoo/
Niin nainenki, vanhoja suolia lipoo/

Tai on muuten vaan tuhottu suhde se/
Tää on kai, mun paskin suhdanne/
Mä kyl paljon aina niille lupailen/
Mut kun dogailen! Ja peniksel uppailen/

Dippaan soossiin! Ja Tunteet jää kotiin/
Niin tää taas mun unelmii vastaan sotii/
Mä oon soturi! Jolla ei oo sotaa/
Neito hukassa! Ja vampyyri must veret ottaa/

K.
Ryhmät kategorioidaan! Niin nimetä voidaan/
Mitkä tulee menestyy! Mä en sitä voiskaan/
Mä en haluu, paskaa elämän tilaani toistaa/
Mä voin vaan, kaikki ne napilla poistaa/

2.
Kuihtunut lehti! On aika kuitust settii/
Eka plossit! Ystäviltä aina huilust heltii/
Mitä sil välii? Et jääkö jengi edes henkii?/
Kuhan ei tarvi omaa tilannettaan setvii/

Kyl sit siivota jälkii kerkii! Päivästä toiseen/
Kuljen vaeltaen! Miks edes ryhdyn moiseen?/
Meinaan heräämiseen! Nukkuminen hauskempaa/
Ja sit vittu! Kun herätes paskasuuttani kertaan/

Hedarit ja helvetinmoisesti talo taas pyörii/
Nyt en edes muista, montako settii päähän lyötii/
Sil illan muistikuvat jakaantuu todellisuudest unimaailmaan/
Ja vittu kun tää toistuu! Niin ettei edes enää vaivaa/

Astuin alistujien laivaan! Kohti helvettii/
Noh. Onneks ainakin viel hymyillä kerkii/
Viimeset henkkoset! Ja se on siinä/
Mä sanon radalle ja siitä mä kiitän/

K.
Ryhmät kategorioidaan! Niin nimetä voidaan/
Mitkä tulee menestyy! Mä en sitä voiskaan/
Mä en haluu, paskaa elämän tilaani toistaa/
Mä voin vaan, kaikki ne napilla poistaa/

1.
Kylmän kostee, ja vilustunut olo taas/
Kolkko fiilis! Ja ei mitään mitä odottaa/
Miehisyys herkkä! Ja vihaa patoaa/
Tän sais jo vittu tieltäni vihdoin kadottaa/

On ku auto katollaan! Ei liikehdintää/
En jaksa enään! Liikaa me kiirehditään/
Otan askeleen taa! Koska tiedän uppoavani/
Tuntuu kun, muhun olis kiinnitetty alasin/

Pudotettu Mariaanien hautaan! Ei näin/
Tuntuu, kun joku mulle paskaa veistäis/
Mun elämäni tielle! Mikään ei mee mitenkään/
Mä vaan vittu koitan! Mä koitan pidempään/

Kun koskaan ennen yrittäny mitään täällä/
Mut aina vittu väärin kaikki jutut säädän/
Oon kai tehny jotain niin pahaa ennen/
Et karma tahtoo kostaa, ja se on perseest/

K.
Uppoon, putoon!/
Mikä vittu mul on?/
Tähän tekstiin, elämäni sullon/
Ja haluun pois sen omalttunnolt/

Mariaanien hauta odottaa! Se rokottaa/
Oon syvällä pohjassa! En ehdi henkee ottaa/
Taistelu käyty! Näin vaan on käyny/
Mä tukahdun! Ja viimesii käyn ny/

2.
Henkisesti loppu! En henkisesti totu/
Tähän paskaan! Mä vaan itteeni torun/
Mä hosun! Ja teen kaiken aina äkkii/
Mä tiiän, että tavallani tuun vaan kärsii/

Mä oon haudalla, syvimmällä pohjassa/
Siks voisin, kai taas viinapullost lohkasta/
Ja ottaa päivät kerrallaan loppuun asti/
Mut tulevaisuus kammottaa! Ainiaasti/

Mä siis jouduin toipilaaksi! Omaan tautiin/
Kun puberteetti iski! En enään alkanu nauttii/
Mistään elämän käänteestä! Ja siit mitä siit jäljellä/
Kokoajan mä olin siit elämäni junast jäljessä/

Joka piikki toisten suilta! Teki musta heikon/
Vannoin viel nuorena, että ne viel peittoon/
Mut nyt todennu! Että ei oo voimii siihen/
Siks iltasin syvästi ongelmiani yksin itken/

Oon tuntenu sut vajaan kuukauden ja jo nyt iken. En tajua enää ees et miks. Minkä ihmeen takia menin ylipäätänsä tutustumaan suhun?!? Joku viisas ihminen on kait sanonu, et näkemättä toista, kohtaamatta kasvotusten, ei voi oppii tuntemaan ihmistä koskaan kunnolla. Niin mäki ensin luulin. Ehkä se onki ainut onnellinen juttu täs sadus, joka ei vaan ollu vaaleenpunanen.

Pyörin netis, kunhan vaan olin. Ja jostain mun eteeni pomppas jätkä, joka oli rento ja ilonen, et sä. Vittu nyt ku mietin, ois vaan pitäny jättää asiat siihen. Mut mist mä muka oisin sen tajunnu? Sun touhuistas huomas et kaikki ei ollu hyvin. Sun kulissis oli liian heikot. Mä tajusin ne ja näin niiden taakse. Sen pysty vaistoomaan jutuistas et sä yritit vaan rakentaa itelles jotain mielikuvitusmaailmaa, todellisuus, mis sun on hyvä olla ja jonka taakse juosta piiloon.

Sä pyöritit tyttöjäki sormissas niinku hyrrää, joka ois luotu vaan pyörimään. Ja sul oli viel omaki tyttö. Tyttö, jota sanoit rakastavas yli kaiken. Mitä sul sit merkitsee rakkaus, josset oo sen arvonen? Osasit kyl asias. Puhuit mullekki kauniisti. Sait mut nauramaan ja tunee oloni hyväks. Sillon se oli viel helppoa. Mun ei pitäny muuta ku näytellä oma osani. Eikä välittää muist. Säkään et välittäny.

Aloit puhuu siitä, miten kaikki kaatuu. Mun teki mieli sanoo, et itepähän oot ongelmas aiheuttanu. Etsä tajunnu, et touhus, se et rakennat ympärilles muureja, se vaan rikkoo sua, ja toisia! Vedit ihmisii lähelles ja työnsit taas pois. Etkö sä nähny mikä vaikutus sil kaikel on?? Et kai sitte. Miten oisit voinukka. Revit vaan palasiks minkä pystyit. Tiedän, et oisit halunnu korjata kaiken, mut sun tahdonvoimas ei riittäny.

Ja yks ilta. Tää ilta muutti kaiken. Me nähtiin toisemme viikko sitten. Me pidettiin hauskaa, halailtiin, nuoleskeltii, ja oltiin sylikkäin. Koko sen 52 tuntia mä olin sus kii. Mä olin sun tyttös. Sä silitit, kosketit, kutitit ja pidit hyvänä. Sä olit mulle hyvä, niin vitun hyvä. Ja nyt. Nyt siit rennost persoonast on tullu mulle pakkomielle. Sä koukutit mut riippuvaiseks.Sä olit niin helppo, niin turvallinen.

Liian äkkiä se jätkä niiden suurien puheiden ja kisottelevien katseiden takaa tuli liian lähelle. Sanoit mulle asioita, mitkä heitti sut liian syvälle muhun. Sä näytit oven paikkaan, mihin halusin niin kovin päästä sisälle,mutta josta niin kovasti tahdoin päästä pois. Sä avauduit. Mä tiedän, et haluun oppii tuntemaan sut, sen mitä sä todella oot, mut en vittu näin! Tää tulee liian äkkiä! L O P E T A ! !

Sanot, et tahdot mennä, en voi ottaa sua tosissani. Et se ole sinä. Sä sanot sen uudestaan Sanot, et tahdot pois, kauas täält, ja lähetki heti ku löydät jostain sen rohkeuden. Vittu pelkuruutta se on! Heikko sä oot jos juokset niin pitkäl karkuun. Sä puhut viestein. Jokainen niist on yhtä kolkko, yhtä kylmä ja yhtä lopulline. Se kaikki saa mut tärisemään. Mä huudan, vaikka kukaan ei kuule. Tahtoisin huutaa sen kaiken pois. En tahtois olla se yks, se ainut, jolle aikees kerrot. Niin yksin. Sanoin jo, tää on liikaa pienen tytön harteille.

Mitä mä muka voisin sanoa tai tehdä? Mul on vaan puhelin. En uskalla soittaa sulle. En uskalla kohdata sua nyt. En kestä sitä, et kuulisin äänes, se tukehduttais mut, tiedän sen. Voi kun vaan voisin sammuttaa puhelimen ja unohtaa sut kokonaa. Pyydät multa liikaa. En ole se enkeli, joka jaksais kantaa sut yli tän helvetin pimeän yön. Hyvä kun ite jaksaisn kulkee. En mä voi jättää sua. Mä en vaan pysty!

Laitan viestin. Mä kirjoitan sekavast, on niin paljon, mitä tahon sanoo, etten saa päästäni irti mitään järkevää. Joka kerran ku vastaat, viestis itkee syitä, mitä kelaat, syitä, minkä takia sun ei kuuluis jäädä tänne. Mä anna kaikkeni, et saisin sut vakuutetuks yrittämään vielä. Mut mul on vaan puhelin ja tähdet mun sylissäni. Ne ei auta. Mun ajatukset on vaan siin hiljaisuudes, mikä mun ympärilläni on. Ootan jokasta viestiäs ajatellen mitä jos sitä ei tulekaan? Mitä jos?

Mä en voi edes kuvitella sitä tuskaa, mitä tunnet. Kuin yksin voikaan pieni ihminen olla, kun pettyy lopullisesti omaan elämäänsä. Kun kaikki unelmat murskataan, ja tietää, ettei uusia enää ole. Tiedän vaan, et se sattuu. Se sattuu paljon. Mä tunnen sut, sä et oo itsekäs. Et halua mennä vaan siitä, mis aita on matalin. Kerroit joskus, et haluut mennä, jottet satuttas enää ihmisii lähelläs. Etkö sä tosissaan tajua, ettet voi ikinä tehä mitään, mikä satuttas ketään enemmän ku se, et veisit ittes meilt pois ?!?

Mä tunnen, et oot ihan lopussa, mä tiedän, et jokanen sekunti tos kohtaa elämää sisältää enemmä taisteluu ku moni pystyis kestää. Jokainen sana, miä saan kännykkäni näytölt lukee, on voitto. Taas yks viesti. Oon niin helpottunu et itken. Mua pelottaa ihan vitusti. Tiän, et sielt tulee paskaa niskaan. Mun on pakko avata se taas kerran. "Se on loppu nyt, nyt mä meen. Kiitos et jaksoit auttaa ja olla tukena. älä muistele mitään pahaa, mitä oon sulle aiheuttanu, vaan pidä mut sydämessäs niiden muistojen kans, mitä meille jäi viikko sit. Anteeks <3333"

Koskaan ennen ei oo piste tuntunu näin lopulliselt. Mut vittu nyt se on sitä. Täs hetkes mä tajusin, etten pysty tähän. Mä en voi sanoo enää mitään mil nostaisin sut ylös. Mul tulee niin vitun tyhjä olo. Niin tyhjä. On ku en vois enää elää ilman sua. Ajatus siitä, et täst hetkest eteenpäin sua ei enää oo, tappaa mut. Jäisin yksin. En jäis. Tulisin perässä. Ihan varmana. Jos tahdonvoimal vois päästä paikast toiseen, täs hetkes mä olisin jo siel. Mitään muuta en oo ikinä näin paljoo toivonu. Pitäisin sust kiinni. Kaivautuisin suhun niin syvälle, et olisin sussa aina. Olisin olemas aina vaan sua varten, pitämäs sut elossa. Oon sen sulle velkaa. Tahon olla sen sulle velkaa.

Mä huudan taas "E I ! ! ! ! ! ! ! ! !" Sä et kuule mua. Edes mä ite en kuule. Puhelin. Mun on pakko tehä jotain. Sanoo jotakin. Voi ku voisinki oksentaa tän kaiken, oksentaa tän kaiken ulos musta."Älä jätä mua tänne yksin, mä rakastan sua". Viimeset kolme sanaa on se asia, mitä en ole kellekkään koskaan sanonu. Ne merkitsee mule liian paljon. Nyt sanoin sen. Ja se merkitsee mulle liian paljon. En sanonu sitä siks, et yrittäisin epätoivossani puhua hätäsiä, vaan oikeesti tarkotan sitä. Ku aattelen kuinka pelkään sut menettää, ymmärrän, et oot mul korvaamattoman tärkee. Rakas. Mä itken, koska kaikki riippuu nyt susta. Mä annan tän sun käsiis, en osaa enää paremmin. Sanoin sen, minkä koin mulle tärkeeks : "Mä rakastan sua".

"Mä jätän nää pillerit ottamat. Tyttö mä antasin kaikkeni, et sä nyt vaan saat rauhan täst. Koitan jaksaa viel viikon. Mut vaan sen takia, et sanoit rakastavas mua. Nyt mun kulta pieni, käy nukkumaan, niin mäki teen. Et usko kuin onnellinen oon et saan sanoo tän: Niin mäkin sua<3". Voi sanat, kaikki se toivo, mikä nois sanoissas on, saa mut puhkeemaan kukkaan. Puhut vaan viikosta, mut tiän et mulle se on ikuisuus. Se on usko, se on toivo, se on rakkaus, se on kaipaus. Kaipaan sua, enemmän ku aikasemmin. Kaipaan sua nyt, ku oon saanu susta otteen, nyt, ku sä oot mä oon sussa, ja vain sua varten. Oon onnellinen, kaiken tuskan ja pelon jälkeen, oon onnellinen. Jokainen sun henkäys on mulle uusi onni. Rakastan

Sul on ne muijjat, ketä pyörität ja ne muijjat, ketkä on sun ystäviäs. nyt mä tiän mitä on olla kumpaaki. tää siks, ettei jäis epäselväks, et oot mulle tärkee, ystävä.

1.
Luotin suhun, sä tuotit suruu/
Mä aloin, sulle huolist puhuu/
Nyt se tunne musta kuoriutuu/
Se rakkaus, sai ammuttuu luodin muhun/

Luottamus katos! Siinä missä valheet saapu/
Nyt en tiedä taas! Mihin mä tartun/
Tein kaikkeni etees! Luotin sulle hengen/
Ja tunsin että olin oikees! Ja siks tää on perseest/

Se kenen sanojen päälle rakensin unelmani/
Pisti ne palasiks! Ja loi tuskan suuremmaksi/
Mikään muu, ei kai mua näin surettasi/
Mut menetin tärkeimmän! Petti tunnelmani/

Tunnen itteni narriksi! Rakasta tarvitsin/
Mut se petti! Se mua vitusti harmitti/
Oon rikki! Mua sattuu olla oikeesti tällänen/
Yksinäinen! Ja siks puran sitä tälleen/

K.
Valutin kyyneleen! Verisen vetisen/
Menetin sen, mitä mä rakastin eniten/
Oliko syy mussa? En voi uskoo tätä/
Oliko syy mussa? En voi uskoo tätä/

2.
Tiesin, mut en halunnu nähdä/
Löysit toisen! Ja nyt must tuntuu tältä/
Sydän revittiin palasiks! Nyt palasin/
Huudan et rakastan! Mut sä rakastit/

Pahaa oloos mult salasit! tuit toiseen/
No, nyt toivon, että siit löysit oikeen/
Mä sun elämästäs nyt pois meen/
Ei sun tarvi mua kestää! En haluu loiseks/

Kuvat poistan, mieleni yritän puhdistaa/
Mä viel joskus onnistun yöks silmät ummistaa/
Nyt valvon! Vatvoen näitä ongelmii/
Mä vittu liian myöhään tän totesin/

Sä et rakastanu enää! Sä rakastit toista/
Mä en vaan voinu käsittää heti moista/
Nyt myöhässä! Ja jälleen yksin olen/
Oon tehny itestäni narrin! Menetin otteen/

Dippii...

Ouh beibe, sua mä tääl kattelin/
Oot sellanen yksilöllinen paketti/
Et ketä vaan sut sais, mut lykkäis harvempi/
Ja sun kroppas muistuttaa vuorta, mut iho karkeempi/

Ei kiitos, ja näkemiin jälleen/
Menit baaris iskee! Mut sait rukkaset kätees/
Jos sul olis jotain kaunista! Se sun rumuus särkee/
Sen alta aikayksikön! Mut hei oot yht tärkee/

Kun sormi oven välissä! eli kivuliasta on/
Sun kaltasen paikka on, kirurgisella vastaanotol/
Vaik eihän nekään voi ihmeitä tehdä/
Mut ehkä naamas muistuttas vähemmän pers reikää/

Se on huvittavaa, kun luulet toisten ihannoivan/
Et oot hotti packet! Mut vielki alat lihavoida/
Tos sun tilantees, suosittelisin rasvaimuu/
Mut kun, sä varmaan heti ryystäsit sitä rasva litkuu/

Takas kehoo! Niin ihan vitun sama sulle/
Ja jos sä tuut päälle, ei jalkojaan toinen tunne/
Jos leikittäs kuurupiiloo, sut löytäs heti/
Ei oo mitään mikä sut peittäis meinaan beibi/

Kuumeises huurteises, et näyttäs hyvältä
Piri viivalla, et näyttäs hyvältä
Kirees topissa, et näyttäs hyvältä
Et näyttäs hyvältä, et näyttäs hyvältä
Et vaan vittu näyttäs hyvältä!

1.
Näkyvä näkyvimmillään, mä taas katoon jälleen/
Vaik kuin koitan, ja yritän jättää jälkeen/
Jälkeni! Niin ei ketään oo sitä seuraamaan/
Ollaan vaan vasikoita! Jotka maailma teurastaa/

Kato mitä se jakaa! Ei meille ikinä oo ollu hyvää/
Tulvista tuhoihin! Ja näin taas takerrun kynään/
Ei oo tääl yhtään! Joka tajuis samoin näitä/
Mun sanat, ei vaan taida kääntää ikin päitä/

Haalee raja vedessä, katoo mun jäljiltäni/
Kuka edes näkis vaivaa, et mut jäljittäsi?/
Oon tietoisesti tiedoton, tekemistäni teoista/
Eli en tiedä miks, mut tiedän milloin ja miten noista/

Teoist saa itsensä irti! Mut menen läpi siit silti/
Mähän oon jääräpää, enkä millään päästä irti/
Olemalla toinen! Olisin siis toinen en minä/
Ja siis tässä mun kantti! Ja siittä kiinni pidän/

2.
Tulvista tuhoihin! Ja me suunnataan sinne niin/
Mitä siel päättäjien pääs taas näit kiisteli?/
Mitä kävi viimeksi? Tais tulva tuhota monet/
Jos vastutat mua, vääräs jälleen olet/

En ole toinen! Olen vain minä minä minä/
Ja mitä sil on välii? Jos et siittä pidä?/
Kestän sen! Kestän aina tollaset/
Mä en itke enää! vaik mua kuin kolhaset/

Mun nyrkki tulee vastaan! Vastassa siis kovaa/
Sun turha, edes tulla mua vastaan koittaa/
Sil en oo vastassa, vaan joku toinen tänään/
Mä voin sanoo, et mua enään harvoin nähdään/

Sekositko? Ei se mitään, oon itekin tyystin/
Mut mä heivaan vittuun ne saastaset myytit/
Raha on tekopyhien Jumala! Rahaa palvotaan/
Sillä ruuan saa, rahalla talon saa/

1.
Yksinäinen kynttilä, valo loistaa palavana/
Sisimmässään tuntee loisteen, tuntee rakastavansa/
On yksin huoneessa! Mut tietää näkyvänsä/
Ikkunasta kohti aavaa maailmaa! Missä hyvänsä/

Se valittu nyt onkaan! Sille kyntillä vain loistaa/
Sydän palavana! Se huolensa unhoittaa/
Toinen tuolla jossain, Ei malta odottaa huomist/
Koska näkee uudestaan! Ja pääsee taas huolist/

Joita kertyy, ikävän ja surun myötä/
Siks kynttilä roihuaa, pitkin synkkää yötä/
Painajaiset välttää! Näin valvoen vain/
Ja miettii mielessään, kumpa rakkaansa tänne sais/

Kun aika matelee yksin, mut lentää rakkaan sylissä/
Liekkikään ei jaksa roihuta, jos joutuu aivan yksinään/
Siks kaipaa viereen, oman kullan kainaloon/
Paikka jossa, turvassa aina on/

K.
Yksin miettii asioita! Täristen ja peläten/
Silti voimiaan huomiseen keräten/
Välttelee aiheita! Joista tuska syntyy/
Ja yksin kun on, yrittää tyynenä pysyy/

Nyt tarvitsee toista! Toinen on niin lähellä/
Sydäntä! Ja eikä halua ikin luopua hänestä/

2.
Vaalea runko! sisällä jotain kaunista/
Osa sydämestä! Pala omaa jäljellä/
Muut on hänellä! Siks kynttilä onneissaan/
Luottaa sen hänelle!