1.
Miten arkumentoin oman elämäni matkaa?/
Tää paska, mis irtoon ain kun johonkin tarraan/
Kii ja se sattuu olla se heikoin aina/
Mä kun en ikin saa mitään aikaan/
Oon pyöriväs Helvetis! Mainittakoon maailmaks/
Olisin jo menny! Jos se ei olis liian aikast/
Mut kun kuolema korjaa! ja on sen aika/
En takerru suruun! Vaa silmäni kiinni painan/
Sillon tervehdin kuolemaa! Kun vanhaa tuttuu/
En sure maailmaa! Vaan niin se kuuluu/
Mennä! Kerran me kaikki täält mennään/
Kerran se viimenen ratkasu tehdään/
Mun elämä, vaan on silkkaa paskaa oikeesti/
Pitäs tehdä asialle jotain, mut en saa toimeksi/
Aina kun yritän! Mä tuun ite kaiken tyrimään/
Se on niin helvetin raastavaa! Elämä yksinään/
K.
Siirrän ongelmii huomiseen! En käy niitä/
Satutit mua? Noh, kiitos käynnistä/
Täl hetkel omatunto murskattu, luottamus kadotettu/
Ja nyt mun elämän halutkin on lopullisesti kadotettu/
2.
Kaadan vaan paskaa niskaani! Päivittäin lisää/
Oon taakkani uhri! Ja en voi sille mitään/
Mul vaan ei oo mitään muuta kun tää tässä/
Ja yks lupaus, miks en oo elämääni päättämässä/
Sytytän kynttilän! Muistuttaa menneestä/
Mä itken! Ja tunnen kaiken olevan perseestä/
Huudan, Tää on kaikille teille menneille/
Ajaudunko taas, niille väärille teille?/
Ei en haluu sinne enää, elämä tarpeeks haastavaa/
En haluu, viel niitten ongelmien tulevan raastamaan/
Nyt annan itselleni sen! Vaik viimesin voimin/
Vaik itse itseni tähänkin jamaan taas hoidin/
Kyyneleet valuu, valuu valumista jälleen/
En löydä tähän järkee! Enkä seurattavaa jälkee/
Joka ohjais, pois näiltä teiltä mut turvaan/
Mä tiedän, et tällä taval vaan elämäni tuhlaan/