Sun täytyy! Sun vaan täytyy!
Ymmärtää, miks näin on käynyt
Sust näkyy! Sust vaan näkyy!
Ettei tää koskaan oikein pääty
1.
Rankat päivät! Tuskaa ja suruu/
Mä en voi kun teksteil näit puhuu/
Ei ketään kelle kertoo! Mun omist heikkouksist/
Miten joku vois uskoo? Et oon jälleen tuskis/
Eilinen on eilistä! En siit murehdi enää/
Miten elää? Jos ei oo unelmis ketään/
Pelkkää lehtisii, jotka palavat jälleen/
Tää elämä ei oo oikein! Mut on tärkee/
Tapa jolla, unohdan kaiken paskan/
Mä tiedän kuolevani tähän, mut tän avul jaksan/
Tää kaikki kasvattaa! Kasvan pois kaikesta/
Ystävii en kaipaa! En kaipaa saarnaa aiheesta/
Mul on lupa elää! Mul on lupa olla itteni/
Ei tää oo järkevää! Ja kyl mä sen tiedän itsekin/
Mut tää tapa, saa mut unohtaa kaiken muun/
Voin vaan laittaa silmät kii! ja tietää, ettei mikään tunnu/
2.
Oon kyllästyny ontumaan! Matkaani jaloil/
Jotka ei vie määränpäähän! siks mä vaan voin/
Sanoo, ettei must oo mihinkään, ei enää ikinä/
Mä en sano nyt, että mä täält näin vaan livistän/
Mutten kiinnostu enää! Jos kaikki menee/
Mitä sitten? Mitä se mun elämäs muka tekee?/
Erillaista? Oon vittu muutenki tietonen tästä/
Mut vittu tiiän! Et jos syy tulee, tän jätän/
Rupeen taas yrittää! Panostan ja sillee/
Mut mitä sitten? Jos mä nytkin itken/
Kännis ja sekavana! Hourailen lehdillä/
En tiedä miks! Mut kellastettuu! En voi mitään/
Kaikki vaan muuttu! Palasin takas alkuun/
Ja tiiän, et se muutamaan frendiin sattuu/
Mutten kehtaa ottaa yhteyt! Ottaa yhteen/
Koska! Ei voida ikin nähdä toisiimme yhdes/