Opettaako Efesolaiskirje että kristittyjen tulisi pitää huolta toisista kristityistä? Opettaako Raamattu, että koska kaikki kristityt ovat Jumalan Temppelin ja Kristuksen Ruumiin olennaisia osia, uskovat menettävät jotain tärkeää hengellisestä kasvustaan elleivät he työskentele ryhmänä? Opettaako tämä Raamatun kohta että kristittyjen tulisi rakentaa suhteita sitoakseen itsensä toisiinsa taistellakseen pelkoa vastaan, saadakseen voimaa päivittäisiä tehtäviään varten, kohdatakseen elämän vastoinkäymiset sekä täyttääkseen tarkoituksen joka Jumalalla on heidän elämäänsä varten? Onko tällaisella painotuksella suhteisiin, sidoksiin ja riippuvuuteen toisista enemmän tekemistä Efesolaiskirjeen vai ryhmäterapian konseptin kanssa?
Vielä, Tri. Warren, kirjassaan "40 päivää yhteisöä" sanoo seuraavaa:
"Sinä et voi olla sitä mitä Jumala haluaa sinun olevan jos olet yksin. Sinä et voi täyttää Jumalan tarkoitusta yksinäsi. Jumalan vastaus pelkoon on 'yhteisö'. '40 päivää yhteisöä' kertoo kaiken suhteiden rakentamisesta." [5]
On toki olemassa raamatullinen periaate joka opettaa kristittyjä "kantamaan toistensa kuormia", tukemaan toinen toistaan rukouksessa, tunnustamaan virheet toisilleen, sekä muuta interaktiota yksilöiden välillä joka auttaa heitä säilyttämään kristillisen vaelluksensa. Ei sovi myöskään unohtaa että Jumalan lasta kehoitetaan kokoontumaan yhteen toisten uskovien kanssa paikallisen seurakunnan jäsenenä. Kuitenkin, se että sanoo ettet sinä voi olla sitä mitä Jumala haluaa sinun olevan ilman yhteisöä, ei ole ainoastaan naurettavaa vaan myös törkeän epäraamatullista. Tämä epäraamatullinen polku jatkuu kirjassa "40 päivää yhteisöä" kun Tri. Warren sanoo:
"Me emme kasva hengellisesti vain istumalla ja kuuntelemalla Raamattua, vaan tekemällä, jakamalla, palvelemalla, tekemällä yhteistyötä." [6]
Tällä lausunnolla, Tri. Warren minimoi Jumalan Sanan saarnaamisen ja opettamisen alistamalla sen ihmisten välisiin suhteisiin. Tämä taktiikka on täysin vastoin Jumalan Sanaa kun se julistaa:
"Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." [7]
Jos vielä ajattelee että kirjassa "40 päivää yhteisöä" voisi olla jotain Raamatullista pohjaa, Rick Warrenin yllä olevan lausunnon pitäisi viimeistään hälventää tällaiset luulot. Täytyy myös pitää mielessä että yhteys jossa tämä lausunto esitettiin ei liittynyt paikallisen seurakunnan jäsenyyteen, tai edes säännölliseen osallistumiseen heidän kokouksiinsa. Pikemminkin, Tri. Warren viittaa "pienryhmään" osallistumiseen, "meta-kirkon" perus-rakennuspalikkaan, sekä Church Growth Movementin ydin-filosofiaan.
Huolimatta Tri. Warrenin väitteistä, Pyhän Hengen työ ihmisten sydämissä Jumalan Sanan opiskelemisen kautta on ensisijainen metodi jolla Jumala antaa hengellistä kasvua. Mikäli Kirkko omaksuisi Tri. Warrenin menetelmät perus-periaatteinaan, Kristuksen Ruumiin jäseniä hallitsisivat ihmisten tahto pikemminkin kuin Pyhän Hengen ohjaus. Kyllä, kristilliset suhteet ja ystävien pienet ryhmät ovat hyödyllisiä, mutta Pyhä Henki tekee työtään sydämessä elävän Sanansa kautta saaden aikaan muutoksia. Kuten Hebrealaiskirjeen kirjoittaja sanoo:
"Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on ajatusten ja aivoitusten tuomitsija..." [8]
Täten, jokaisen oppineen yksilön pitäisi kyseenlaistaa Rick Warrenin konseptit yhteisöstä, ja kysyä että mikä on hänen filosofiansa lähde. Sillä filosofia hänen konseptiensa takana ei ole mikään muu kuin Jumalan Sana. Kysymys kuuluukin: "Millaiseen filosofiaan pohjautuvat hänen ja muiden samankaltaiset lausunnot?" Mistä ajatus yhteisön rakentamisesta on peräisin? Mihin kirja "40 päivää yhteisöä" perustuu? Kuten pian saat tietää, mahdollisuudet ovat pelottavia.
Yhteisö -- viimeinen kulmakivi jumalattaren palvonnassa
Kuten aikaisemmin on kerrottu, Jumalatar-äidin palvonnan ja modernin noituuden kolme kulmakiveä ovat immanenssi, interkonnektio ja yhteisö. [9] Kaikki nämä kolme prinsiippiä kulkevat käsi kädessä sekä korreloivat toisiaan. Sillä jos Jumalatar-äiti on immanentti (=ääretön), silloin kaikki ja jokainen on interkonnektoitu hänen kauttaan, ja kaikesta elämästä tulee holistista (=kokonaisvaltaista), epäitsenäistä yhteisöä. Noituuden ja jumalattaren palvonnan filosofia selkeästi edistää koko ihmiskunnan epäitsenäistä yhteisöä:
"Muinaisen viisauden ja nykyisen inspiraation ohjauksella, me tulemme yhteen ja koemme (luokka)tietoista yhteisöä sekä suhteidemme parantamista toisiimme ja koko maailmaan... Koe meidän yhteytemme maapalloon ja kaikkeen luomakuntaan." [10]
Baabelin tornin ajoista lähtien, langennut ihminen on tyydyttänyt haluaan päästä sisään tähän muinaiseen viisauteen liittymällä yhteen ihmisyhteisöksi. Tämä Jumalatar-äidin palvonnan perus-filosofia tuli esiin Babylonian mysteeri-uskonnoissa, ja eteni sieltä kabbalismiin ja gnostilaisuuteen. Tämän havainnollistaa Tim Wallace-Murphyn lausunto, hänen kirjassaan "Cracking the Symbol Code" kun hän lausui:
"Temppeliritarit, jotka vihkiytyivät gnostilaisuuteen eivät olleet kiinnostuneita sielujen pelastamisesta, vaan keskittyivät sen sijaan kokonaisten yhteisöjen ja valtioiden hengelliseen ja materiaaliseen muuttamiseen. [11]
Ne lukijat joille Tim Wallace-Murphyn ensimmäinen kirja "Tulosperusteinen uskonto: Päämäärä, luopumus ja uuden paradigman kirkko" on tuttu, ymmärtävät tämän lausunnon painon. Sillä, "Church Growth Movementin isä", Donald McGaravan, Fullerin Teologisen seminaarin professori, mies jota Tri. Warren ylistää, kehitti sellaisen jota hän kutsuu Homogeenisen yksikön prinsiipiksi (HUP). Tämä HUP vähättelee yksilön pelastumista sekä painottaa kokonaisten yhteisöjen kääntymistä kristillisyyteen. Täten, perustuen Tim Wallace-Murphyn antamaan informaatioon, Church Growth Movementin isä, Donald McGaravan, näkee kääntymisen enemmänkin Temppeliritareiden gnostilaisuutena kuin sellaisena mitä Uusi Testamentti opettaa.
Tri. McGaravan vei Kirkon kasvun filosofiansa Fulleriin, ja juurrutti siellä ryhmä-ajettelun filosofiansa joka laski perustuksen Jumalatar-äidin palvomisen ja gnostilaisuuden tunkeutumiselle "evankeliseen kristillisyyteen". Tri. Warren markkinoi nyt näitä filosofioita sekä muita Fullerin hapatuksia CGM:n sisällä, joka perustaa menetelmänsä näille periaatteille.
Kuten teoriassa, joka on Donald McGaravanin Homogeenisen yksikön prinsiipin takana, Jumalatar-äidin uskonnossa "yhteisön" painopiste on yksilön vähättelemisessä sekä ryhmän nostamisessa. Tämä ryhmä-ajattelun konsepti on myös kaiken evolutionaarisen ajattelun takana kuten myös radikaalin environmentalismin, jossa eläin- ja kasvilajien elinalueiden säilyttäminen menee ihmisoikeuksien edelle.