Owen toteaa, että "maailman alkuaikojen mytologiassa oli käärme kaikkialla auringon symboli". Egyptissä on eräs tavallisimmista auringon tai auringonjumalan symboleista pyöreä levy, jota kiertää käärme. Tuon samaistamisen alkuperäisenä syynä näyttää olleen vain se, että samoin kuin aurinko oli fyysisen maailman suuri valaisija, samoin pidettiin käärmettä hengellisen maailman suurena valaisijana, koska se antoi ihmiskunnalle "hyvän ja pahan tiedon".
Tämä kertoo tietenkin sellaisen järjestelmän johtajien valtavasta turmeltuneisuudesta, kun ottaa huomioon aikakauden, jolloin se alkoi; mutta se näyttää olleen auringon ja käärmeen samaistamisen todellinen merkitys. Joka tapauksessa meillä on niin raamatullista kuin maallistakin todistusaineistoa siitä, että käärmeen palvonta alkoi samanaikaisesti auringon ja tulen palvonnan kanssa.
Paavalin Jumalan henkeyttämä toteamus näyttää olevan ratkaisevan tärkeä tässä asiassa. Hän toteaa, että silloin kun ihmiset "vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet", he muuttivat Jumalan kirkkauden ei ainoastaan katoavaisen ihmisen kuvan kaltaiseksi, vaan jopa "matelevaisten kuvan kaltaiseksi"—ts. käärmeiden kuvan kaltaiseksi (Room.1.23).
Maallinen historia pitää täsmälleen yhtä tämän kanssa. Maallisista kirjailijoista toteaa foinikialainen Sanchuniathon, jonka uskotaan eläneen samoihin aikoihin kuin Joosua: "Thoth oli ensimmäinen, joka antoi käärmeelle ja käärmeen suvulle jumalallisia ominaisuuksia ja häntä seurasivat foinikialaiset ja egyptiläiset tässä asiassa.
Sillä hän piti tätä eläintä kaikkein hengellisimpänä kaikista matelijoista, jolla oli lisäksi TULINEN luonto, sillä sehän osoittaa uskomatonta nopeutta liikkuessaan henkensä voimasta ilman käsiä tai jalkoja...sen lisäksi se on pitkäikäinen ja kykenee UUDISTAMAAN NUORUUTENSA...niinkuin Thoth on esittänyt pyhissä kirjoissa; tämän perusteella tämä eläin on otettu mukaan pyhiin rituaaleihin ja mysteereihin".
Nyt on muistettava, että Thoth oli Thamuksen ts. Nimrodin neuvonantaja. Tuon lausunnon perusteella tulemme siihen johtopäätökseen, että käärmeenpalvonta oli osa Nimrodin muinaista eksytystä. Tuota käärmeen "TULISTA LUONTOA", johon edelläesitetyssä lainauksessa viitataan, ylistivät pakanalliset runoilijat jatkuvasti. Niinpä Vergilius käyttäen hyväkseen asemaansa Pompeiin kirjoittajana, huomauttaa "käärmeiden jumalallisesta luonnosta", kuvaa pyhää käärmettä, joka tuli Anchisesin haudasta, kun hänen poikansa Aeneas oli uhrannut sen edessä, sellaisin sanoin, että se kuvaa välittömästi Foinikialaisen kielenkäyttöä ja edessämme olevan kohdan "tulista käärmettä":
"Tuskin oli hän päättänyt työnsä, kun ylpeänä kuvioistaan
kiemurteli käärme ulos haudasta;
sen suunnattoman suuri ruumis muodosti seitsemän korkeaa lenkkiä,
sen leveä selkä sininen, kultasuomuinen.
Näin kiepitellen se eteni ja vierellään
eteenpäin vyöryvä tuli ruohikkoa polttaen".
Siksi ei olekaan ihmeellistä, että tulen- ja käärmeenpalvonta yhdistyivät. Koska käärmekin "uudisti nuoruutensa" joka vuosi, se voitiin esittää palvonnan kohteena niille, jotka halusivat palvella epäjumalia osana auringonjumalan palvelusta. Olihan aurinko suuri uudistaja, joka joka vuosi uudistaa ja luo uudeksi luonnon ja jota, kun sitä palvottiin jumalana, palvottiin suurena ihmisten sielujen Uudistajana.
Tutkimassamme luvussa "suuri tulinen käärme" esitetään kuninkaallisin symbolein varustettuna. Kaikki sen päät on koristettu "kruunuilla tai diadeemeilla"; ja niin oli Egyptissäkin. Tulikäärmettä tai aurinkokäärmettä kutsuttiin kreikaksi nimellä Basilisk, mikä tarkoittaa "kuninkaallista käärmettä", niin että se voitiin samaistaa Molokiin, jonka nimi sisältää sekä tulen että veren merkitykset ja tarkoittaa oikeastaan "Kuningasta".
Sekä egyptiläiset että monet muutkin kansat pitivät Basiliskia "majesteettiuden ja hallintavallan todellisena symbolina". Siinä tarkoituksessa sen kuva oli kiinnitetty Egyptin yksinvaltiaiden päähineeseen; eikä kenelläkään muulla ollut lupa käyttää sitä. Tähän käärmeeseen yhdistettyä aurinkoa kutsuttiin nimellä "P'ouro", joka tarkoittaa sekä "tulta" että "Kuningasta" ja juuri tästä nimestä tulee epiteetti "Purros", "Tulinen", joka on annettu tekstimme "suurelle seitsenkruunuiselle käärmeelle".*
*Tekstissä käytetty sana Purros ei sulje pois käsitettä "Punainen", sillä auringonjumala maalattiin punaiseksi, niin että hänet voitiin tunnistaa Molokiksi, joka oli sekä tulen että veren jumala.—(WILKINSON). Kuitenkin johtavana ajatuksena on Tuli
Tällä tavoin samaistettiin Aurinko, Suuri Tulen jumala Käärmeeseen. Mutta hänellä oli myös ihmisedustajansa ja se oli Tammus, jota Israelin tyttäret valittivat, ts. Nimrod.
Olemme jo nähneet Nimrodin ja Zarathustran olevan sama. Zarathustra ei ollut ainoastaan kaldealaisten mysteereiden pää, vaan, niinkuin kaikki myöntävät, tulenpalvojien pää. (kts. jäljempänä olevaa huomautusta. Berosuksen Nimrodille antama arvonimi Babylonian ensimmäisenä kuninkaana viittaa samaan asiaan. Tuo arvonimi on Alorus, ts. "tulen jumala".
Koska Nimrod, "tulen jumala", oli Molk-Gheber eli "Mahtava kuningas" samalla kun hän oli ensimmäinen, jota kutsuttiin Molokiksi eli Kuninkaaksi ja ensimmäinen, joka oli "mahtava" (Gheber) maan päällä, näemme heti, mistä oli saanut alkunsa "tulen läpi kulkeminen Molokin kunniaksi" ja miten tulen jumalaa oli roomalaisten keskuudessa alettu kutsua "Mulkiberiksi".*
*Kirjoitetaan tavallisesti Mulciber (OVIDIUS, Art.Am.); mutta roomalainen c lausuttiin "kovaksi k:ksi". Epiteetin "Gheber" takia Intian parsilaisia eli tulenpalvojia kutsutaan edelleen nimellä "Guebres".
Näyttää siltä, että hänet korotettiin jumalaksi vasta kuolemansa jälkeen. Sitten häntä palvottiin taannehtivasti Auringon lapsena tai Auringon inkarnaationa. Omana elinaikanaan hän ei kuitenkaan väittänyt olevansa sen enempää kuin Bol-Khan tai Baalin pappi, josta roomalaisten tulenjumalan toinen nimitys ilmeisesti johtuu. Kaikki Vulkanuksen tarussa käy täsmälleen yksiin Nimrodista kerrotun kanssa. Vulkanus oli "kaikkein rumin ja epämuodostunein" kaikista jumalista.
Nimrod esitetään kaikkialla maailmassa varustettuna neekerin piirteillä ja ulkomuodolla. Vaikka Vulkanus olikin niin ruma, että kun hän etsi itselleen vaimoa, "kaikki kauniit jumalattaret torjuivat hänet kauhistuneina"; kuitenkin "Kohtalo, jonka määräykset ovat peruuttamattomat, tuli väliin ja lausui määräyksen, jonka mukaan kaikkein kaunein jumalatar [Venus] yhdistettiin kaikkein epämuodostuneimpaan jumalaan".
Niinpä Nimrod mustasta olemuksestaan ja kuusilaisista piirteistään huolimatta sai kuningattarekseen Semiramiin, joka oli kaiksita naisista kaunein. Vulkanuksen vaimo oli kuuluisa uskottomuuksistaan ja hillittömyydestään; samoin oli Nimrodinkin vaimo.* Vulkanus oli kyklooppien, ts. "liekin kuninkaiden"** johtaja ja päällikkö.
*Universaalina kuninkaana Nimrod oli Khuk-hold, "Maailman kuningas". Siinä ominaisuudessa oli hänen valtansa symbolina härän sarvet. Siinä on aisankannattajan sarvien alkuperä.
**Kuclops (kykloopit) tulee sanoista Khuk, "kuningas" ja Lohb, "liekki". Tuo suuri jumala esitettiin otsassaan kolme silmää; siitä on peräisin taru kykloopeista, joilla on yksi silmä keskellä otsaa.
Nimrod oli tulenpalvojien johtaja. Vulcanus oli takonut ukonnuolet, jotka saivat aikaans ellaista vahinkoa jumalten vihollisille.
Ninus eli Nimrod näyttää jatkaneen kiistaa samaan tapaan sodissaan Baktrian kuninkaan kanssa. Arnobiukselta saamme tietää, että kun assyrialaiset kävivät Ninuksen johdolla sotaa baktrialaisia vastaan, sotaa ei käyty ainoastaan miekoin ja ruumiillisin voimin, vaan nmyös taikaeinoin ja käyttäen kaldealaisilta saatuja salaisia ohjeita.
Koska historioitsija Castorin mukaan kykloopit voidaan historiallisesti jäljittää Saturnuksen eli Babylonian ensimmäisen kuninkaan Beluksen ajalle ja kun nyt tiedämme, että Jupiter (jota palvottiin samana hahmona kuin Ninusta, "lasta"), hänen taistellessaan titaaneja vastaan "hän sai apua kykloopeilta", kun ne sinkosivat häikäiseviä salamoita ja jyrinää", saamme melko selkeän kuvan kaldealaisten mysteereiden taikuuksista, joita Ninus käytti Baktrian kuningasta vastaan.
On olemassa todisteita siitä, että myöhemmällä ajalla kaldealaisten mysteerien papit tunsivat sen kreikkalaisen tulen kokoonpanon, joka paloi veden alla ja salaisuuden, joka nyt on kadoksissa; eikä ole kovinkaan paljon epäilystä siitä, etteikö Nimrod noustessaan valtasemaaansa, käyttänyt noita tai niiden kaltaisia tieteellisiä salaisuuksia, joita hänellä ja hänen liittolaisillaan oli hallussaan.