IRC-Galleria

Nyt jätämme Luciferin ja Margaretan tansseihinsa... mutta he palaavat vielä kunhan juhlat salongissa on tanssittu viimeistä viersta myöten...

Kylmä sade piiskasi katuja miehen kävellessä kotiaan, työväen asuntolaa, kohden marraskuisessa yössä. Hän oli eksyksissä katuvalojen laimeassa loisteessa, hän ei halunnut pääsevänsä perille. Huomenna olisi taas uusi työpäivä asetehtaassa. Se oli B-luokitus kansalaisten osa.
Antony oli syntynyt B-kansalaisena, sillä hänen enonsa Murray oli ollut vihollisen vankileirillä Euraasiassa Oceanian sodan jälkeen. Eno oli palannut pysyvästi rampautuneena, ja hänen sisä-elimiään oli myyty mustaan pörssiin, luultavasti kansallisbolshevisti-puolueen pampuille Berliinissä tai Moskovassa.
Lähisukulaisen joutuminen vihollisen käsiin merkitsi sitä että epäilyksen leima lyötäisiin koko perheen ylle. Puolue pelkäsi fanaattisesti vihollisen vakoojien soluttautumista Uus-Yhdysvaltojen yhteiskuntaan. Virastoissa ja julkisilla paikoilla Puolueelle kuolemaan saakka uskolliset USS-joukot mustissa univormuissaan valvoivat kansalaisia. Epäilyksenalaiset voitiin välittömästi viedä ajatustensieppaajaan, eräänlaiseen aivoskanneriin joka kyllä paljastaisi totuuden. Lähin kuolemanleiri ei ollut kauempana kuin New Jerseyn satelliitti-alueella.
Antony palasi itselleen merkityksettömään elämäänsä. Vielä ennen nukkumaanmenoa hän tuijotti itseään hetken peilistä. Hänen kasvonsa eivät ilmaisseet minkäänlaisia tunteita, niin kuin nykyään oli parasta. Takaisin katsoivat vain tyhjät mustat silmät syvällä rokonarpisissa kasvoissa. Hän sulki valon.
**********************
Aamulla matkalla asetehdas NNY-C:hen hänen ohitseen marssi joukku nuoria Vakoojia, Puolueen nuorisojärjestön jäseniä. Vakoojiin kuulumisesta oli tullut nykyään lähes välttämättömyys jos halusi lapselleen edes jotain mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Vakoojissa nuoret saivat päivittäin oikeaa poliittista kasvatusta ja asekoulutusta. Nuorista oli kasvamassa pelottava kiihkomielinen joukko Puolueen uskollisinta kaartia. Vanhat ihmiset pelkäsivät nuoria. Vakooja-koulussa nuorien mieli pestiin puhtaaksi Puolueen dogmeihin sokeasti uskovaksi kollektiiviseksi ryhmä-mieleksi. Heidän kaikkea luontaista julmuuttaan kaikkea vierasta kohtaan ruokittiin, ja heille opetettiin havainnolistavin opetusvideoin ulkomaalaisten olevan syöpäkasvain yhteiskunnassa, kuin rottia, joilla ei ollut oikeaa moraalia tai ihmisyyttä, he eivät olleet ihmisiä. Nuoret olivat tulevaisuus.
Nuoria johtava teini-ikäinen Vakooja-aliupseeri huudahti Antonyn "B"-hihamerkin nähdessään "Katsokaa tuota likaista näätää!". Ohi marssiessaan selät kaarella punaisissa, sinisissä ja mustissa hihamerkeissään muut nuoret sylkivät hänen päälleen ja nauroivat pahantahtoisesti.
12 tunnin työpäivän jälkeen asetehtaan liukuhihnalla Antony meni muonapisteelle jonottamaan ruoka-annostaan. Ruoka oli huonoa, enimmäkseen säilykkeitä. Jonossa miehet polttivat kauheaa säännöstely-tupakkaa. Antonya ei olisi haitannut enempää vaikka saisikin keuhkosyövän.
Kotiin päästyään hän istui loppuillan television hajamielisesti katsellen Fox-kanavan lähetystä sodasta etelässä. Välissä tuli Kolmen Minuutin Viha, joka välitettiin kaikille suorana kaikkialla. Johtaja puhui paasaten ja loi kansaan uskoa taistella suuren yhteisen tavoitten puolesta, antamaan kaikkensa. Sitten kuvia vihollisista ja epä-ihmisistä, heitä kuvattiin alhaisena laumana, he saivat edustaa kaikkea epäkelvollista.
Hän vaipui ajatuksiinsa ja unen rajamaille. Hän muisteli nuoruutensa rakastettua Jackieta. Jackie oli ollut rauhanaktivisti eikä ollut aina osannut peitellä inhoaan kaikkea Puolueeseen liittyvää kohtaan. Jackie oli saanut surmansa puolueen vastaisessa mielenosoituksessa 2020 USS-joukkojen panssari-autojen ajettua mielenosoittajien rivistöihin täydellä vauhdilla, sinä iltana oli virrannut paljon verta. Nykyään luvaton kokoontuminen oli kielletty ulkona.
Siitä oli hyvin pitkä aika kun Antony oli saanut tuntea naisen kosketuksen, hän oli jo lähes unohtanut... Hän tunsi jotain kaipauksenomaista ennen kuin nukahti levottomaan uneen.