IRC-Galleria

Palasin juuri kirjastosta ja ruokakaupasta. Ulkona sataa.
Asun tunnetussa turkulaisessa lähiössä. Aika pelottavaa eikö? (Varhaisnuoruuden asuin Korsossa että repikää siitä huumoria.)
Joskus täällä on tunnelma kuin olisi kotonaan. Lapset leikkivät pihalla, ainakin tässä talossa naapurit puhuvat toisilleen, ja kaikkien yhteisessä lähikaupassa kaupantädillä riittää pilkettä jutuissaan.
Tänään kaupassa sain kokoajan pidätellä hymyäni yltymästä kun seurasin ihmisten sympaattisia kommervenkkeja. Lapsilla juuttui pallo kassan tiskin alle jota nuori kassaneiti sitten meni irrottamaan vailla pienintäkään kiukkua.

Ymmärrän täysin ihmisiä jotka asuvat kaupungissa kulmilla joilla on mainetta, näissä paikossa on sentään luonnetta. Tuntisin oloni vieraammaksi jos asuisin Turun keskustassa jossa edustavaa olisi näyttäytyä turkulaistyylikkäänä (turkulaisten tyylikkyys on muuten hupunpuppua jos minulta kysytään), ja yön täyttäisivät trendikkäällä kuntosalilla käyvät pimppihaukat (täällä yön täyttävät lähiöjuopot, joten hankkiudun kaupungille kiroamaan niitä fägäreitä).

New York olisi tässä mielessä jonkinlainen unelma. There is so much crime, how can anyone actually live there? Siksi että siellä on kaikki mitä unelmakaupungilta (ja sen kääntöpuolelta) voi vaatia. Ja voi sitä tunnelmaa. (En ole käynyt.)

Niin että terveisiä kaikille terroristeille ja Dick Cheneylle että älkää romuttako sitä kaupunkia maan tasalle ennen kuin olen saanut kokea sen!
Ja toisena toiveena Ruotsin valtiolle: Ottakaa Turku takaisin Ruotsille että voisimme vihdoin puhua taas kulttuurikaupungista ilman että nauru raikaa Rovaniemeltä saakka!
Kiitos.

Nyt on haettava tuo olut pois pakkasesta...

Rotu- ym. stereotypioilla leikittely on mielestäni hauskaa, joten eiköhän laiteta homma rasistiseksi >:-)

Olen tullut siihen tulokseen että jokaisessa puolalaisessa piilee loistava death metal-muusikko, samoin kuin mustilla on rytmi veressä, ja muutoinkin hyvä varustelutaso.
Saksalaiset ovat täsmällisiä, ja ranskalaiset hyviä rakastajia. Englantilaiset ovat sivistyneitä, japanilaiset fiksuja, ja italialaiset tyylikkäitä.
Amerikkalaiset ovat lahjakkaita esiintyjiä, ruotsalaiset kilttejä, suomalaiset ja venäläiset kovia ottamaan viinaa ja saunomaan. x)
Homot ovat hyviä muodin kanssa, etenkin Brüno.

Keksi sinä lisää :)

"Let's go children of the Fatherland, our day of Glory has arise!"
Ajattelin kirjoittaa vastikään katsomastani elokuvasta pienen kriittisen arvostelupätkän. Elokuvassa hyvää oli värimaailma joka toi mieleen Sin Cityn, ja siinä on mahtava elokuva. Monia myös varmasti viehätti taistelujen kuvaus jossa koko gorefest pääsee oikeuksiinsa spartalaisten supermiesten pilkkoessa Mordorin ählämineekereitä, öh siis persialaisia, halki, poikki ja pinoon.
Historiallinen totuudenmukaisuus? Elokuvassa Sparta kuvataan vapaiden miesten maana, jossa jokainen hallitsee itse itseään. Paitsi tietenkin sodan uhatessa kuten kuningatar Team American termein ilmaisee ”Freedom isn’t free.” Elokuvan ”vahva naishahmo” on ainoastaan kuningas Leonidaksen statisti ja järkkymätön tukija joka vahvistaa kuninkaansa näkemyksiä antaen niille pyhityksen myös valtakunnan pienten ja hiljaisten puolesta. Itseasiassa Leonidaksen motiiveja ei aseteta kyseenalaiseksi koko elokuvan aikana. Todellisuudessa Sparta oli luokkayhteiskunta, johon kuului orjuus, kun taas elokuva antaa kuvaa yhtenäisestä kansakunnasta. Taistelussa yhtenä pienenä kolmensadan miehen joukkona kreikkalaisten muutaman tuhannen armeijassa ollutta spartalaisosastoa glorifioidaan yli äyräiden ja muiden roolia vähätellään. Kasvoille lyö myös kuinka elokuvassa toistetaan ”Remember us... Remember us.” samalla kun Xerxes (joka kuvataan paitsi itse Saatanaksi, myös sekarotuiseksi ja transvestiitiksi) kertoo suunnitelmistaan Euroopan valtaamisesta. Minusta sanoma on selvä: Euroopan vapaat miehet, muistakaa tämä myyttinen taistelu jossa jo uljaat angloamerikkalaiset (spartalaiset) löivät barbaarisen idän laumat. Tässä ei olla liian kaukana SS-übermeschin logiikasta. Tyypillistä nationalistisen myytin luomista. Miehet - muistakaa Kosovo Polje 1300-luvulla! Muistakaa hakkapeliitat ja Raatteentie! Nationalismi on kaunis asia – museossa, mutta kun liikutaan taiteen maailmassa eikö tällaisen paatoksen voisi muun kuonan tavoin jättää oven ulkopuolelle. Emmehän me sivistyneet ihmiset kulje kengillä sisään kuraamaan lattioitakaan.
Sormusten herrakin on eurosentrinen, mutta se on vielä hyvin kiltti satu verrattuna siihen mitä 300 tarjoilee. 300:dan Aasiasta/idästä antama kuva on puhtaan orientalistinen ja anakronistinen; idän porukat ovat lähinnä akkamaista sekamelskaa isänmaallisten ja korostetun maskuliinisten spartalaisten rinnalla. Menee jo latentin homoseksuaalisuuden puolelle koko touhu ;).
Tämä elokuva jätti valitettavasti jälkeensä pahan maun ollessaan vetävä ylistys väkivallalle ja ksenofobialle, ja tarjotessaan pyhitystä länkkärimäisille sodille pahaa Persiaa vastaan.
”Hear me children of the Fatherland – it is our Duty.”

Tulevaisuus ja vapaus valintaan. Esko Valtaojaa vapaasti soveltaakseni.

Tulevaisuus, jota kohti kuljemme on sitä että yksilöllä on vapaus valita oma kulttuurinsa.
Tieteen ja teknologian vallankumoukset ovat saaneet aikaan sen että sinun ei tarvitse enää sitoutua paikalliseen kulttuuriisi. Sillä paikkaa ei enää perinteisessä mielessä ole.
Nyt kokoat mielenkiintosi kohteet halusi mukaan ja kanssahenkisesi ihmiset löytyvät ympäri maailman. Harrastamani nörtti-ajanvietteen innokkaimmat heimolaiseni löytyvät, eivät naapurista, vaan Buenos Airesista, Krakovasta, Barcelonasta, Moskovasta ja New Yorkista. Ja esimerkissä jossa kaikki katsoisimme Frendejä ja söisimme hampurilaisia, keräisi jokainen meistä silti ympärilleen erilaisen valikoiman maailman antimista, toteuttaisi itseään, nyt se on mahdollista, ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa tulevaisuus on voittanut.
Jos kulttuuri on kansan yhtenäinen ominaisuus, erilaisia kulttuureja mahtuu maailmaan vain yhtä monta kuin on kansojakin. Kulttuurin runsauden tulevaisuus onkin yksilöissä, jokaisen ihmisen vapaissa valinnoissa.
Kulttuuri ei katoa mihinkään siitä että toiset ihmiset ympärilläni eivät harrasta ja tee samaa kuin minä, että emme kaikki käy sunnuntaina kirkossa ja saunassa, ja nosta lippua salkoon. Vanha säilötään historian lehdille ja museoihin, muuttuu elävästä elämästä historiaksi; miten muuten voisi ollakaan? Modernistit puhuivat tästä jo 1920-luvulla, mutta he olivat vielä valitettavasti aikaansa edellä.
Perinteitä harrastetaan innokkaasti, se on valinnanvaraista. Sinä olet vapaa harrastamaan mitä itse haluat, mitä itse valitset. Enää ei ole ketään joka otsa kurtussa voisi pakottaa sinut tekemään samoin kuin hän valitsee, he ovat hävinneet.
Tulevaisuuden kulttuuri kuuluu yksilölle, ei kansalle: minulla on oma kulttuurini, itse valikoimani, koostamani ja rakentamani, ja sinulla on omasi.


OSI - Free

Luen kulttuurihistoriaa, ja toivoakseni molemmilla aivopuoliskoilla. ’Kulttuuri’ käsitteenä lienee niitä jotka kokevat inflaation. Se miten sitä käytetään näissä monikulttuuri-keskusteluissa on todella tympeää. "Maahanmuuttajat ovat uhka ja me laulamme maamme-laulumme ja veisaamme suvivirtemme". En voi hyväksyä tapaa jolla lapsia kasvatetaan joihinkin fundamentaalisiin uskonkäsityksiin, ja vastaavasti en tapaa joissa lapset kasvatetaan uskomaan synnyinmaansa lipun ylivertaisuuteen. Ja minusta on huolestuttavaa millä innolla ihmiset rakentavat vastakkainasettelua.
Minulle kulttuuri on yhdessä tavat ja keinot elää, siihen sisältyvät niin tavat, talous, politiikka, uskonto, tiede, taide, kieli, ja vapaa-ajan harrastukset vaikkapa elokuvista tanssiin, oluen juomiseen Turussa ravintola Vessassa tai roomalaiseen käymäläkulttuuriin.

Nykyään voidaan puhua nopeavaikutteisesta ja nopeamuutoksisesta yhtenevästä maailmankulttuurista. Eli; alueellisiin ja kansallisiin kulttuureihin on viime vuosikymmeninä tullut yhteisiä piirteitä, lähinnä teknologian kehittymisen ja jakautumisen seurauksena, jonka seurauksena maailma reealiaikaistuu, välimatkat lyhenevät ja maailma pienenee. Se on kehitystä jota ei mitkään Lapuan liikkeet pysäytä. Oivaa Esko Valtaojaa lainatakseni, elämme, enemmän ja enemmän, kehitysanarkismissa; asiat liikkuvat yli valtionrajojen, ja ovat enää niiden muodollisessa kontrollissa. Markkinatalous saattaa antaa uusille ilmiöille alkusysäyksen, tai sitten ei, ne alkavat elää omaa elämäänsä. Se vapaus mistä 1936 kuvissa niin nauravaiset Espanjan anarkistisen FAI:n jäsenet saattoivat unelmoida tapahtuu as I am speaking Wikipediassa. Järjestelmä joka on ilman auktoriteetteja, jatkuvasti päivittää ja korjaa itse itseään, kuka voi sanoa ettei se toimi?
Nykyinen maailmankulttuuri on uusi asia, mutta sillä on juurensa. Kulttuurimme juuret ovat Afrikan savanneilla, Euroopan mammuttiaroilla, Mesopotamiassa, Egyptissä, Välimeren maailmassa, Amerikassa (jonka vaikutus on ollut huimaa aina ”löytymisestään” lähtien) ja (jälleen) Kiinassa.

Minun on tunnustauduttava amerikkalaisen kulttuurin ihailijaksi. Sen dynaamisuus, ja halu ja kyky uudistua ovat jättäneet muut kalpenemaan vanhoissa kaavoissaan. Viimeistään nyt toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaisuus dominoi koko maailmassa, ”It’s dream of Californication” kuten Red Hot Chili Peppers laulaa.
Kun ihmiset eri puolilta maailmaa ovat yhdistäneet unelmansa on syntynyt amerikkalaisuus, metafyysinen ja kulttuurinen olemisen tila jota useimmat meistä enemmän tai vähemmän tiedostamattaan tavoittelevat katsoessamme O.C.:tä, Simpsoneita, Terminatoria, Poliisiopistoa ja Michael Moorea tai kuunnellessamme Metallicaa tai Britney Spearsia. Toisaalta se on sitä mitä meille tarjotaan, mutta etkö sinäkin suurin amerikkalaisuuden vastustaja, jollainen itsessänikin asuu, ole jo aivan koukussa? Vastustaminen pelkän vastustamisen vuoksi on älyllistä laiskuutta.
George W. Bush edustaa yksiä Amerikan kasvoja, mutta niitä kasvoja on lukemattomia, itseni ovat koukuttaneet maailman parhaat elokuvat ja yhtyeet, ja ennen kaikkea sananvapauden ja maailman pelastavat stand up-koomikot, Bill Hicks, George Carlin, Louis C.K., Chris Rock, Russell Peters jne jne…

Vastustan Bushin Amerikkaa, joka seisoo, ei Vapaudenpatsaan, vaan jingoismin nuolikyntisen kotkan asialla, sitä ohjaavat öljy- ja aseteollisuuden kova raha, lipunheilutus ja Jumalanpelko. Tai ainakin näyttää siltä että kotka valvoo nyt Vapaudenpatsaan kruunussa pesien.
Samalla niin monet maailman terävimmistä ajattelijoista tulevat Amerikasta samoin kuin huiput musiikin, elokuvan, komiikan saralla tulevat Amerikasta, ja hekin vastustavat Bushia. Valitsen tämän Amerikan.
Amerikkalaisuuden hienoin puoli ehkä kaikista on ihmisten identifioituminen amerikkalaiseksi, joka yhdistää heitä rodusta, syntyperästä, uskonnosta tms. riippumatta. Voisiko seuraava askel olla että voisimme kunnioittaa toisiamme sen vuoksi että meitä yhdistää ihmisyys? Kun ihmiskunta huomaisi todellisen yhdistävän identiteettinsä olevan (kanssa-)ihmisyys, voisimme siirtyä pois kahnauksista aivan uudelle tielle joka johtaa tähtiin.

Ongelmallista dominoivassa amerikkalaisuudessa on lisäksi että kansainvälistyminen on leijonanosalta amerikkalaistumista, kulttuuritarjontamme siis ei kansainvälisty sillä volyymillä kuin voisi olettaa, vaan jakautuu amerikkalaiseen ja kotimaiseen. Tie pienempien maiden äänen säilymiseen populaarikulttuurin saralla ei ole valmiiksi naurettujen sitcomien kopioiminen vaan kyky uusiutua yhdistellen uutta ja vanhaa. Saksalainen, englantilainen, ranskalainen, espanjalainen ja ruotsalainen elokuva menestyy ja maistuu juuri laatunsa, tarinansa, ajankohtaisuutensa ja vetoavan tunnelmansa vuoksi. Lisäksi mukaan on noussut kiehtova aasialainen elokuva, joten uskon että kehitys on jatkuvaa emmekä vain kopio-amerikkalaistu. Kaikki vaikuttaa kaikkeen yhä enenevässä määrin luoden jatkuvasti uutta.

Katsot silmiin ilman halveksuntaa, niin että näen hyvän sielusi. Ja hymyilet aina kaikille, minä en ymmärrä. Kun astut huoneeseen valaiset sen, hehku sinussa on kuin kevät. Sisälläni kihelmöi sillä tapaa minkä olen jo melkein unohtanut.

Yö on niin lämmin kun kävelen suoraan kotiin. Asun kaukana kotoa. Oloni on raukea, unenomainen, se auttaa minua torjumaan ne asiat joita en pysty kohtaamaan suoraan silmiin katsoen.

Kun oppii elämässä punaisten valojen rytmin voi tehdä mitä vain. Joskus minusta tuntuu että olen eksyksissä noissa punaisissa valoissa.

Ennen kuin voin edetä tiellä jota en osaa löytää minun täytyy murtaa se muuri niistä joka ei ollut mielikuvitukseni tuotetta.

And in the times of misfortune, and in the times of mistrust, more than ever will the sun continue to shine, more than ever in these times of mistrust.
After the unspeakable, after you have fallen as only angels can fall.
Go and find your peace again, get back home and grow a tree.
No victory, no defeat, no shame, and your love no more.
Only unity, justice, and freedom for all.
There will be no memory, there will be no home, it is the lesson you have to learn. Now and in the future.
Do you think you can make it?

Muuraushommia

Olin tässä viikonloppuna isän luona savupiipuntekohommissa, isä kertoi kuinka oli vaalitilaisuudessa jutellut Jouko Skinnarin (SDP) kanssa siitä etteikö koko ikänsä töitä tehneiden eläkeläisten minimieläkettä voisi nostaa. Yksittäistapauksena kyseessä oli isänäiti, eläkkeellä oleva pienviljelijä, ja kunnon vanhan ajan työihminen, sellainen joka ei pysty pitämään käsiään erossa tekemisestä, tällaisia ihmisiä ei enää synny. Skinnari vastasi että muuten mutta yritykset maksavat sen verran suuret verorahat että ne myös haluavat päättää mihin osoitteeseen summat ohjautuvat.

Muurari siihen että ”Tulee se Venäjän malli pian tännekin.” (Venäjällä ikänsä töitä tehneet vanhukset ovat nyt niin pienellä eläkkeellä että joutuvat hengissä pysyäkseen tekemään sen ohessa mitä kykenevät. Hoitavat kaupungeissa kukkaistutuksia ja lakaisevat katuja, ja ovat torimummoina torien laidoilla koska ei ole varaa omaan toripaikkaan. Tässä on kiitos näille ihmisille jotka olivat rakentamassa sitä unelmaa jonka hajoamista herra Putin pitää 1900-luvun suurimpana onnettomuutena.)

Johon isä ”Venäjän malli, ja USA:n… Opettajat pelkäävät että koulujärjestelmä jakautuu yksityisiin ja valtionkouluihin…” jolloin lapsen mahdollisuudet ovat entistä enemmän sidottuna vanhempiensa tulotasoon, joka lisäisi yhteiskunnallista epätasa-arvoa entisestään.

Turun yliopiston kulttuurihistorian tutkintatehtävässä luki että tulevaisuudessa ollaan siirtymässä maksullisiin kirjastopalveluihin. Eikö tällaiset asiat kuten ilmaiset koulutus-, sivistys-, ja terveydenhuoltopalvelut kaikille kansalaisille ole juuri sivistysvaltion mittana. Vai haluammeko yhä enemmän ihmisiä lisää kaduille? Haluammeko tietämättömiä ihmisiä? Mitä varten?
Maailma on juuri sen näköinen miten se kohtelee heikoimpiaan.

Kun vielä 80-luvulla pelättiin Neuvostoliiton mallia, valtiojohtoista sosialismia, nyt pelätään Venäjän mallia, kahmintakapitalismia, maailmaa joka on vain pyrkyreille.

”Idästä tulee nälkä ja vilu. Lännestä tuleekin sitten vitutus.” -Isäpuoli Harri


Illuusio vapaudesta

”They own you. They own you.”
-George Carlin

Tämä toi mieleeni juuri katsomani George Carlinin ”Life is worth losing”-esiintymisen. Tässä Carlin puhuu vakavaa asiaa, mm. siitä miten suuryritykset omistavat sinut, raha omistaa sinut. Poliitikot ovat vain lihanukkeja, ’meatpuppetteja’, siinä välissä, esiintyvät rahan teatterissa.

Siis: Kun yrityksiä verotetaan, ne päättävät asioistasi välillisesti, kun yrityksiä ei veroteta ne päättävät asioistasi suoraan. Tulos: Yritykset omistavat jo sinut. Raha omistaa sinut.

Ainoa mitä yhteiskunta voi tehdä on pehmentää rahan impaktia ihmiseen. Rahan painoa ihmisen päällä. Siltikin se kumartaa kapitaalia, koska valtiojohdon taholta suunniteltu talous on kuitenkin vain keinotekoista.

Carlin sanoo että rahaa voitaisiin ohjata parempaan koulutukseen. Niin ei kuitenkaan tehdä vaan sen sijaan tasoa lasketaan. ”He eivät halua itse ajattelevia, kriittisiä ihmisiä. He haluavat supermarketti-ihmisiä! Katso ympärillesi, Amerikka on muutettu yhdeksi vitun isoksi ostoskeskukseksi!”


”We always kill those who try to make a difference, you ever notice that? And let the demons run amok.”
-Bill Hicks

Mitä me ihmiset sitten teemme? Mitä me voimme tehdä?
Kun TV:stä tulee ohjelmaa jossa näkyy Afrikan kärpässilmäisiä lapsia vaihdamme kanavaa, jotain viihdyttävämpää, jos vaikka tulisi Salkkarit tai illan peli.
Jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kuluttaen kuten suomalaiset nyt tarvittaisiin neljä maapalloa.
Brasiliassa kun lapsi saa keksin, tämä jakaa sen kaveriensa kesken.

Kun olin pieni kysyin äidiltäni ”Miksi tarvitaan rahaa?”
Kysyin näin tietysti koska olimme köyhiä, ja tiedostin asian, aina ei saanut mitä halusi.
Olen huomannut että ne joilla ei ole ollut puutetta eivät usein pysty ymmärtämään niiden ongelmia joilla on. Tai eivät vain välitä. ”Päähän siinä hajoaa jos alkaa neekereiden ongelmia pohtimaan.” olen kuullut sanottavan.

Tämä onkin jotain missä me ihmiset olemme niin hyviä, toistemme valelajittamisessa. Sen sijaan, että kokisimme yhteistä ihmisyydessä, etsimme eroja toisistamme, joilla sitten katkaisemme empatiajohdot. Sen sijaan, että huomaisimme rukoilevamme yhtä Jumalaa, tappelemme siitä mikä tapa on oikea. Sen sijaan että ajattelisimme, heiluttelemme eri leirien lippuja ja leikimme sotaleikkejä.
”War is poor people dying and rich cashing the checks.”

Olen tullut siihen tulokseen että hyvä musiikki ja standup-koomikot yhdessä voivat pelastaa maailman. Ainakin metafyysisellä tasolla.

They are all just so fucking afraid that you would think for yourself.

Israel ja Lähi-idän solmu


http://globalparadigms.blogspot.com/2007_01_27_archive.html

”If we don’t believe in freedom of expression for those who we despise, we don’t believe in at all.” –Noam Chomsky

Paitsi että uusnatsit jatkavat Hitlerin taistelua, on syntynyt myös uusi ilmiö; juutalaisvaltion, Israelin, vastustaminen. Osa juutalaisista vastustaa juutalaisvaltiota itsekin koska katsoo juutalaisuuden ja nationalismin synnyttämän kansallisvaltiohengen vieraiksi elementeiksi toisilleen kuin öljy ja vesi. Arabit vastustavat Israelia sillä katsovat sen olevan siirtomaa-aikojen jäänne omilla maillaan, ja sionismista, juutalaisten kansallisuusaatteesta, on tullut kirosana etenkin islamilaisen maailman keskuudessa. Länsimaissa Israelin vastustaminen mielletään tulevaksi paitsi äärioikealta niin myös äärivasemmalta, nämä ovat jopa marssineet yhdessä osoittaen mieltä Israelia vastaan, äärioikeisto maihareissaan koska valtio on juutalainen, radikaalivasemmisto palestiinahuiveissaan syyttäen Israelia sionisti-fasistiseksi sortajavaltioksi. Kritiikki Israelin voimankäyttöä kohtaan on usein perusteltua, mutta tarjoaa suojakatoksen myös monelle juutalaisvihaajalle, vastaavasti kuin maahanmuuttokriittisyys täällä Suomessa tarjoaa oivan pesän niin monelle rasistille.

Israelin valtio on juutalaisten, palestiinalainen väestönosa elää itsehallinto-alueilla. Britit luovuttivat valtion sionisteille, palestiinalaiset eivät olleet mukana näissä neuvotteluissa, vaan joutuivat nyt ikään kuin maksumiehiksi siitä mitä juutalaisille oli tehty Euroopassa. Natsien Euroopasta juutalaisten oli paettava, sillä siellä heillä oli olemassa vain yksi kohtalo; yksisuuntainen junamatka.

Israel-Palestiina--kysymys kytkeytyy suurempiin maailmanpolitiikan ison pelin kiemuroihin, ja monet katsovat sen olevan suurin solmu niiden solmujen joukossa joihin Lähi-idässä nyt ollaan sotkeuduttu. George W. Bush yritti ratkaista solmun arvoituksen kuten teki Aleksanteri Suuri; miekalla. Tuloksena on ollut tuhansia ja tuhansia kuolleita nk. terrorisminvastaisessa sodassa.

33 päivää kestäneen Libanonin sodan(, jonka Israelin lehdistö kovin sanoin tuomitsi,) aikana Israelin sotavoimat moukaroivat eteläisen Libanonin raunioksi, Hizbollahin sieltä Israeliin ampumien ohjusten johdosta. Hizbollah on Iranin ja Syyrian rahoittama Israelin vastaiseen taisteluun pyhittäytynyt islamilainen järjestö. Se tekee myös sosiaalista työtä hallinnoimillaan alueilla, kuten Etelä-Libanon. Libanon, yksi maltillisista Lähi-idän maista, oli pitkään Syyrian miehityksen alaisena, ja nykyäänkin Syyrian tukemat Hizbollah-taistelijat hallitsevat maan eteläistä osaa Israelin vastaisella rajalla.

Yhdysvallat, joka G. W. Bushin kaudella on leimannut (mm.) Iranin ja Syyrian roistovaltioiksi, on Israelin tärkein ja itse asiassa ainoa tukija, ja paljolti tästä seurauksena on Israelilla käytössään maailman toiseksi kehittynein sotilaskalusto, mm. panssarivaunuissa on tietokoneet jotka koko miehistön kuollessa tyhjentävät vaunun koko arsenaalin suuntaan josta viimeksi tullut ammus vaunuun osui. Israelilla tiedetään myös olevan ydinase.

Uusimpana jännitteenä alueella ovat jatkuvien Irakin ja Afganistanin sotien sekä Israelin ja palestiinalaisten konfliktin lisäksi, on kiristynyt tilanne Iranin kanssa. Iran sanoo haluavansa omat ydintutkimuslaitoksensa rauhanomaiseen käyttöön, ja joiden tutkimusten rauhanomaisuutta on Venäjä, joka myös haluaa olla yksi isoista pelaajista kv-kentällä, lupautunut valvomaan.

Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad toisaalta käyttäytyy avoimen vihamielisesti Israelia kohtaan, se on toimivaa populistista politiikkaa sillä moni islamia tunnustava näkisi kernaasti koko juutalaisen Israelin työnnettynä mereen. Presidentti järjesti Iranissa Holokaustin uudelleentarkastelu-konferenssin jonne oli kutsuttu mitä erikoisempi joukko aiheen parissa puuhastelevia yksityishenkilöitä, mukaan lukien monta tunnettua Holokaust-kieltäjää, Ku Klux Klanin johtaja, kaksi israelilaista rabbia joiden noudattaman juutalaisuudensuunnan mukaan ihminen saa elämältään sitä takaisin millainen ihminen hän on; natsien tuhoamat kuusi miljoonaa juutalaista olivat siis pahoja ihmisiä. Holokaust-kieltämisen tarkoituksena on viedä pohja Israelin valtion oikeutukselta esittämällä koko homma ”maailmanjuutalaisten” sionistien juoneksi. Iranin yliopistoissa Ahmadinejadin vierailuja vastaan on osoitettu mieltä "Go away fascist president!"-plakaattien takaa.

***

Nyt kun näen kun juutalaiskansa taistelee en voi tuntea muuta kuin surua, sillä en ole varma onko tämä taistelu oikea. Tämä vainottu kansa johon ovat kuuluneet ja kuuluvat niin monet maailman lahjakkaimmista ihmisistä on nyt saanut oman maansa, maan joka on kuin spartalainen soturivaltio, Yhdysvaltain haukkojen keihäänkärki piikkinä arabien lihassa.

Heidän ympärillään on aina ollut ympäristö joka on vihamielinen, saartanut heidät, uhannut heitä, nyt heillä on aseet, aseet joilla taistella.
Eilispäivän ajattelijat ja pasifistit.
Ovat sitä toivottavasti taas huomenna.

Semiitit ja antisemiitit

http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Antisemiticroths.jpg

”Our country is great country but it has three problems; economical, social, and the Jew.” –Borat

“Antisemiitti on valinnut vihan, ja viha on usko.” –Sartre


Puuseppä ja keisari

http://saint-mary.net/youth/grad/stjohn.html

“Where Christ-killers gather, the Cross is ridiculed, God blasphemed, the father unacknowledged, the son insulted, the grace of Spirit rejected. If the Jewish rites are holy and venerable, our way of life must be false. But if our way is true, as indeed it is, theirs is fraudulent. I am not speaking of the Scriptures. Far from it! For they lead one to Christ. I am speaking of their present impiety and madness.” –John Chrysostom (Johannes Krysostomos)

Jeshua Nasaretilainen oli juutalainen. Lienee paradoksaalista että kristityt ovat rakentaneet niin antagonistisen suhtautumisen Vapahtajansa kansaan. Toisaalta, Jeesus oli radikaali toisinajattelija ajassaan ja kansansa keskuudessa, hän maksoi tästä kalleimman hinnan, mutta kohosi suurimmaksi marttyyrien joukossa.

Jeesuksen uskonkäsitykset olivat sellaisia että vanhoillinen juutalaisyhteisö torjui ne. Väittelyissä juutalaisvanhimpien kanssa Jeesus ei saanut näitä vakuuttumaan siitä mihin itse uskoi niin kovasti, se ei kuitenkaan estänyt häntä saamasta kannattajia.
Varhaiset Kristuksen seuraajat, ensimmäiset kristityt, olivat lähinnä muita kuin juutalaisia, Jeesusta seuranneet juutalaiset kuuluivat köyhälistöön, sillä Kristuksen usko tarjosi pelastusta juuri maan hyljätyille.

Roomassa nämä yhden Jumalan palvelijat, juutalaiset ja kristityt, olivat vainottuja kummajaisia. Vainoharhaisessa vihassaan ja pelossaan kristittyjä kohtaan keisari Nero jopa poltti oman kaupunkinsa ja katseli sitten kukkulalta sen palavan soihtuna öistä taivaanrantaa vasten. Rooma rakennettiin uudelleen ja kristityt saivat voittonsa keisari Konstantinus Suuren aikana kun tämä sulautti Sol Invictus-aurinkokultin kristinuskoon, josta nyt tehtiin Rooman valtionuskonto. Rooma oli maailma, ja nyt maailmassa uskottiin Kristukseen, näytti siltä kuin Kristuksen sana ja Jumalan tahto olisivat tulleet toteen maan päällä, kristityt juhlivat Konstantinusta uudelleen syntyneenä Kristuksena.

Konstantinuksen siirto oli kuitenkin ollut lopunaikojen viimeisiä yrityksiä pelastaa rakoileva Rooma. Enää kaksi vuosisataa vesi virtaisi Tiberissä Kristuksen suojelemassa sudenpoikien kaupungissa. Sitten tulivat goottien armeijat.

Rooma oli lakannut olemasta, mutta keisari-instituutio, ylikuninkuus, jäi Euroopan hallitsijoiden kilvoiteltavaksi. Rooman jäljiltä Eurooppaan oli rakennettu myös kattava infrastruktuuri, ja periferioissa luostarilaitos piti yllä kristillistä jatkumoa (kuin myös ekspansiota), samoin kuin uskon kautta yhtenäistä Eurooppaa. Tämä puritaaniskristillinen laitos kantoi yhtenäisen Euroopan ideaa yli pimeän keskiajan. Eurooppalaisuus on kasvanut helleenis-roomalais-kristillisistä juurista.


Keskiaikainen kosmologia

http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Descreationofhost.gif

”The Church, as Jesus’ representative on earth, bore his shield in the battle. Although the Jews themselves – degraded, cowed, insignificant on numbers, and uninterested in proselytizing – were not a material threat, they became the material symbol of the agent posing the real challenge for Christian hegemony over the lives and souls of its people: the Devil.” -Goldhagen

Sydänkeskiajalla antisemitismi saavutti yhden lakipisteistään kun juutalaisesta tuli synonyymi paholaiselle. Eurooppa eli kirkon totalitaarisen sosiaalisen kontrollin alla jossa moraalinen kulttuuri oli tarkoin säädettyä. Tästä suhtautumisesta juutalaisiin tuli yleinen kognitio kristityssä Euroopassa.

Luther, paitsi uskonpuhdistaja myös raivoisa juutalaisuuden vastustaja, julisti paavin suoralta kädeltä Antikristukseksi - Saatanaksi. Paavi julisti Lutherin seuraajineen harhaoppineiksi ja kutsui heitä juutalaisiksi, siis Saatanan palvelijoiksi. Näin kulki kirkko-isien logiikka keskiajalla.

Kristillisen yhteisön piirissä omana makro-yhteisönään eläneet juutalaiset hoitivat niitä ammatteja jotka katsottiin kristitylle sopimattomaksi, tärkeimpänä näistä rahanlainaaja. Rahanlainauksen ammatillisesta hoitamisesta tuli juutalaisille merkittävin keino vaurastumiseen(, vaikka suurin osa heistä pysyikin tavallisina köyhinä,) ja samalla ikuinen lähde (tai veruke) vihaan ”rahajuutalaista” kohtaan.

Aina kun vääräuskoisten muhamettilaiskoirien valtaamaa Pyhää maata lähdettiin Euroopasta käsin, paavin ja kristittyjen kuninkaiden toimesta, vapauttamaan ristiretkellä saivat myös juutalaiset kotona maistaa ristin miekkaa. Mustasta surmasta syytettiin juutalaisia, ja se että heitä se näytti koettelevan heitä vähemmän kuin kristittyjä vain vahvisti tätä uskomusta. Tosiasiallinen syy lienee juutalaisten keskiajan kristittyjä korkeammassa hygieniakäsityksessä. Jos pelasti hygienia juutalaiset rutolta, ei se pelastanut heitä kansanjoukoilta. Saksassa moni juutalaisyhteisö tuhottiin täydellisesti ja pysyvästi.

Kirkko, niin kuin se juutalaisia halveksuikin, halusi säästää näitä, alennettuina olentoina, merkkinä ja todistuksena kristittyjen paremmuudesta ja oikeasta tiestä. Kirkollisen logiikan mukaista olisi ollut juutalaisten kääntymys kristityiksi. Kun näin ei kuitenkaan tapahtunut, he saivat jäädä maan päälle merkiksi Jumalan hylkäämästä kansasta.


DER JUDE – Eliminationistisen antisemitismin renessanssi 1800-luvun Saksassa

http://www.flholocaustmuseum.org/history_wing/assets/room1/wilhelm_marr_publication.jpg

”The Jew appears as a distortion, a shadow… the dark side of human nature.” –“Liberaali” 1800-luvun saksalainen

“The underlying German cultural model of “the Jew” –der Jude- was composed of three notions: that the Jew was different from the German, that he was binary opposite of the German, and that he was just not benignly different but malevolent and corrosive. Whether conceived of as a religion, nation, political group, or race, the Jew was always a Fremdkörper, an alien body within Germany.” -Goldhagen

1800-luvun Saksassa oltiin yhtä mieltä ainakin yhdestä asiasta; oli olemassa Judenfrage, ”juutalaisongelma”, ongelma joka itse asiassa nähtiin maailmanlaajuisena syöpäkasvaimena. Jos esimerkiksi julkiseen elämään nousi henkilö joka oli juutalaistaustainen oli se kaikkien tiedossa, juutalaisuus oli kuin lumouksella sinetöity leima, tämä henkilö oli juutalainen, osa juutalaisuutta, ja vain sillä oli merkitystä.

Juutalaisvastaisuutta oli ympäri Eurooppaa, nimellisemmin Puolassa, Ranskassa, Baltiassa ja Ukrainassa; sitä esiintyy aina kun nationalismi nostaa päätään, ja jaetaan ihmisiä meihin ja teihin. Pisimmälle menneet mystifioinnin ja demonisoinnin, sekä ”tieteelliset” muotonsa se saavutti Saksassa. Umpimilitaristisen Preussin yhdistämä Saksa kasvatti kansallista liekkiään roihuksi, ja saksalaiset ja saksalaisuus tarvitsivat peilikuvan itselleen; mitä on olla ei-saksalainen? Vastaus löytyi heidän keskuudestaan.

Moderni rotuteorisointi on 1800-luvun kolonialismin lapsi. Ensin se löysi valkoiset luomakunnan kruunuksi, sitten jaettiin valkoiset puhtaisiin arjalaisiin ja näiden jäljitelmää edustaviin semiitteihin. Rasistinen rotuteoria ajoi koko ajan ahtaammalle sitä mitä oli olla ”puhdasrotuinen”. Ihannekuvaksi muodostuivat valloittaja- ja soturikansat sekä ”pohjoinen rotu”, täten viikingeistä kehittyi ideaali rotuvaliolle (kts. Arthur de Gobineau).

1800-luvulla antisemitismi täydellistyi kun se otti kuvaansa mukaan rodun, juutalaiset olivat vieras r o t u, fundamentaalisbiologisesti v i e r a s, joka loisen lailla oli kiinnittynyt kansanruumiiseen, mutta ei koskaan kyennyt saavuttamaan todellista Volksgeistschaftia, ei koskaan pystynyt saavuttamaan ’saksalaisuutta’. Pisimmälle tätä ylittämätöntä metafyysistä eroa saksalaisuuden ja juutalaisuuden välillä naulasi Richard Wagner, joka näki itsensä Saksan hengen ruumiillistumana.

1800-luvun Saksan poliittinen ja kulttuurinen ilmapiiri näyttäytyy kuin kahtalaisena. Saksalaisuuden toista puolta hallitsee sivistys, humanismi ja kristillinen etiikka, toinen puoli on pimeämpi, siellä ovat Wagnerin hurjat valkyyriat, villi, huumaava ja pakanallinen maailma.

Kautta linjan tämä toistuu myös suurissa saksalaisissa ajattelijoissa. Nietzsche, Marx ja Hegel saarnaavat kaikki uuden luomisesta tuhon kautta. Se mikä vanhassa on mätää pyyhittäisiin pois kuin hyökyaallon voimalla.

Wagnerin oopperoissa on huumaava ja pakanallinen henki, hurjat, myyttiset valkyyriat ratsastavat taisteluun ikuisesta pohjolasta miekat kimmeltäen pakkasesta. Wagnerin esiintyessä Wienissä nuori Adolf Hitler kiipesi oopperatalon katolle katsomaan sankariaan esiintymässä ja lumoutui ikihyviksi.


DER JUDE – DER SATAN: Natsismi - saksalaisen antisemitismin zeniitti

http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Nazi_poster_Der_ewige_Jude.jpg

http://content.answers.com/main/content/wp/en-commons/thumb/5/57/200px-Dstsatan.jpg

”If for years, for decades, one preaches that the Slavic race is an inferior race, that the Jews are not human beings at all, then the inevitable end result must be such an explosion.” –SS Kenraali Erich Von Dem Bach-Zelewski

“These people must disappear from the face of the earth.” -Himmler

Poliisipataljoonalainen lähetti asemapaikastaan Ukrainasta kortin kotiin, tietysti kertoakseen kaiken olevan hyvin. Kortti on valokuva jossa tämä teloittaa ampumalla lähietäisyydeltä lastaan pitelevän juutalaisnaisen.

Eliminationistinen antisemitismi oli tullut huippuunsa. Tämä vulgaari sotarikos oli paitsi arkipäivää, ja näiden miesten tärkein aktiviteetti, rintaman takana toimiville poliisipataljoonille(, jotka oli koottu aivan tavallisista B-luokituksen alemman keskiluokan perheenisistä,) niin myös ylpeydenaihe. Tässä vaiheessa jokainen saksalainen tiesi kuinka juutalaisten kanssa toimittiin. Der Jude, ikuinen vihollinen, oli muuttunut saksalaisen natsifikoituneessa mielessä Saatanan kätyreistä Saatanan ruumiiksi maan päällä, kuten kristitty seurakunta on Kristuksen ruumis. Ja tämä ”Saatana” voitiin tuhota.

Holokaustin organisoinnin johtoon asetettiin pelätty nuori SS:n varapäällikkö, älykäs ja kylmä Reinhard Heydrich, joka tunnettiin kansan keskuudessa nimellä ”Prahan teurastaja” ja puolueen sisällä ”Blond Beast”. Miten pikkuvirkamiesmäinen Himmler sitten saattoi säilyttää johtaja-aseman raketin lailla edenneeseen Heydrichiin? Heydrichillä oli tarkkaan puolueen sisimmässä piirissä varjeltu salaisuus; tämä täydellisen arjalaisen perikuva, pitkä, vaalea ja sinisilmäinen saalistaja oli osittain juutalainen. Hitler, joka pelkäsi itsessään virtaavan slaavilaista verta, oli sanonut Heydrichista ”Kukaan meistä ei ole täysin puhdas, mutta me taistelemme puhtaan tulevaisuuden puolesta.” Oli nerokasta Hitleriltä asettaa tällaiseen tehtävään juuri Heydrich, yksi natsijohdon kyvykkäimmistä miehistä, joka vihasi juutalaisia sitäkin kovemmin kun tiesi sukujuurensa. Kun Heydrich palasi kotikartanoonsa erään puolue-illanvieton päätteeksi katsoi hän itseään peilistä, inhoten, veti esiin aseensa ja tulitti peilin säpäleiksi. Tämä massamurhaaja oli syvällä sisimmässään piinattu ja murtunut mies. Heydrich kuoli sittemmin tsekkoslovakialaisten partisaanien väijytyksessä.

Natsismin valtaannousun mahdollistivat lama, kommunisminpelko ja antisemitismi. Tämän jälkeen ilmiöt alkoivat ruokkia toisiaan kaiken nieleviin liekkeihin. Kaikki päättyi vasta Der Üntergangiin keväällä 1945 Berliinin raunioissa käytyjen katkerien taisteluiden tauottua neuvostolipun noustua valtionpäivätalon katolle, ja aivan viime hetkiin asti saksalaiset jatkoivat juutalaisten teurastamista kuin nämä olisivat sairasta karjaa.

Miten kaikki oli mahdollista? Miksi juutalaiset eivät taistelleet? Juutalaiset muodostivat 1% Saksan 80-miljoonaisesta väestöstä, ja olivat ryhmä joka ymmärrettävistä sosiopsykologisista syistä oli lähes täysin immuuni militarismille.

Euroopan juutalaiset olivat germanofiileja. ”Saksan juutalaisissa on vialla vain se että he ovat niin saksalaisia.” tokaisi Nietzsche, joka oli skeptinen kaikkea mahdollista yleisesti normiksi hyväksyttyä kohtaan, mukaan lukien taas muotiin tullut antisemitismi. Samoin Itä-Euroopan maiden juutalaiset ihailivat Saksan juutalaisia jotka olivat täysin integroituneita osaksi yhteiskuntaa ja siten myös Saksaa sen kehittyneen yhteiskunnan tarjoamien mahdollisuuksien ja sivistyksen johdosta.

Juutalaiset katsoivat olevansa osa saksalaista yhteiskuntaa, kuten he aivan oikein olivatkin kunnes natsien rotulait poistivat juutalaiset yhteiskunnan piiristä ja tekivät heistä käytännössä sosiaalisesti kuolleita olentoja, tai kuten idässä, olivat germanofiilisiä. Kun tuntee olevansa osa jotakin ei voi käsittää miksi oma yhteisö yhtäkkisesti, ilman mitään järjellä perusteltavissa olevaa syytä, hyökkää sinua vastaan. Ihmiset, juutalaiset, näkivät mitä tapahtui, mutta he halusivat sitkeästi pitää kiinni järjellisyydestä, ja kun sekään ei enää voinut auttaa he vain toivoivat että paha ei tulisi koskemaan heidän perhettään, olivathan he sentään hyviä saksalaisia. Aivan vastaavasti oli tapahtunut vain parisen vuotta aiemmin suomalaisille kommunisteille jotka olivat lähteneet Stalinin Neuvostoliittoon uskoen sen olevan maidon ja hunajan maa kaikille proletaareille.

Miksi sitten ne saksalaiset jotka vastustivat natsismia eivät tehneet mitään? Saksassa kaikki oppositio oli tukahdutettu, vasemmisto murskattu, ja konservatiivit jotka olivat tukeneet natseja olivat lähteneet Hitlerin mukana tielle josta ei ollut paluuta. "Juutalaisrakastaja" oli vaarallinen leima, jota ei kukaan tieten tahtoen itseensä halunnut.

Toisaalta se että ei kannattanut natseja ei tarkoittanut etteikö olisi vihannut juutalaisia. Vallatuilla alueilla idässä juutalaisia metsästäneet ja joukkoteurastaneet poliisipataljoonien miehet olivat aivan keskivertoja saksalaisia, keski-ikäisiä, perheellisiä ja työssä käyviä miehiä. He murhasivat kaikki löytämänsä juutalaiset, eivät Hitlerin, vaan Saksan tulevaisuuden vuoksi. He ampuivat vuoroissa uhrinsa, miehet, naiset, lapset, vanhat, terveet ja vaivaiset. Se mitä miesten mielessä liikkui heidän kulkiessaan uhrinsa kanssa teloituspaikalle metsään jää arvoitukseksi mutta uskon sen olevan tämän tehtävän värittämää, mitä muuta olisi voinut ajatella keski-ikäinen mies kävellessään pienen tytön kanssa metsään? Tytön joka olisi voinut olla kuka tahansa hänen tuntemansa pikku tyttö Saksassa, mutta hän oli juutalainen.

Siinä kun natsien rotupolitiikassa afrikkalaisia mustia pidettiin lähes apinoina, slaavit esitettiin hitaina, typerinä ja vailla perusarvoja olevina ali-ihmisinä, juutalainen oli aivan oma ali-ihmisten kategoriansa, aktiivisesti saksalaisia vastaan toimiva juonikas ja pahansuopa saatanallinen olento – DER JUDE.

***

Kirjallisuutta:

Kuparinen, Eero ”Aleksandriasta Auschwitziin: Antisemitismin pitkä historia”

Goldhagen, Daniel Jonah “Hitler’s willing executioner’s: Ordinary Germans and the Holocaust”

Litzen, Veikko “Keskusteluja professorin kanssa”

Salmi, Hannu “Imagined Germany. Richard Wagner’s National Utopia”


Internet-lähteet:

Antisemitismin historian etappeja
http://www.mnstate.edu/shoptaug/Anti-Semitism.htm

Natsisaksalainen lastenkirja juutalaisista
http://www.calvin.edu/academic/cas/gpa/thumb.htm

“Reinhard Heydrich: Hitler’s Successor” http://www.ourcivilisation.com/smartboard/shop/festjc/chap8.htm




now playing: Novembre “Nothijngrad”