IRC-Galleria

Se mitä Egyptissä tulee tapahtumaan on vielä kirjoittamaton kortti, mutta merkityksellistä se tulee jokatapauksessa olemaan.
Kannatan protestia, koska kymmeniä vuosia jatkuva yksinvaltius ei voi olla paras vaihtoehto. Joskus se voi olla väliaikaisesti vaihtoehtona siedettävä. Terveessä järjestelmässä ihmiset saavat vapaasti esittää ajatuksiaan, ilman pelkoa yöllisestä turvallisuuspoliisin visiitistä. Siksi kannatan vapaita vaaleja, joissa toteutuu ideoiden tori, jossa ajatus saa lentää puoleen ja toiseen ja että ajatuksiin voidaan myös vastata kriittisesti, mutta ei väkivallalla.
Jos Egypti tulee lähiaikoina saamaan vapaat vaalit, tultaisiin todennäköisesti näkemään kirjava poliittinen kenttä, jossa islamistinen Muslimiveljeskunta olisi suurimpana ryhmittymänä osa kokonaiskudosta. Kannatan vaaleja silti. Kannattaisin uutta vapaata järjestelmää, kunhan kaikki osapuolet sitoutuisivat egyptiläiseen demokratiaan ja yhteisesti sovittuihin pelisääntöihin. Jos taas Muslimiveljeskunta pyrkisi painostamaan maan islamismiin ja hylkäämään yhteisen konsensuksen, osoittaisi se olevansa huonompi vaihtoehto kuin nykyinen presidentti Mubarak. Joka viides egyptiläinen on kopti tai muu kristitty ja moni heistä kammoaa ajatusta Muslimiveljeskunnan dominoimasta maasta. Toistaiseksi muslimit, kristityt ja sekulaarit ovat marssineet yhtenä rintamana Mubarakia vastaan, ja Muslimiveljeskunta on lähtenyt niihin mukaan vasta todettuaan kyseessä olevan ennennäkemätön kansanliike.
Islamisteissakin on eroja. Turkkia hallitsevalla AKP-puolueella on juurensa islamismissa, mutta se on valtavirraltaan suhteellisen maltillinen. Turkin ongelmat ovat pääosin muualla, kuten kurdikysymyksessä, johon tarttumisesta muutoin kuin sotilaallisessa mielessä on nimenomaan nykyinen hallinto ensimmäisenä osoittanut merkkejä. Toisessa päässä repertuaaria on Iranin islamilaisen vallankumouksen ajatollah Khomeini (ja nykyinen seuraajansa ajatollah Khamenei), jonka johtama leiri sieppasi Iranin 1979 shaahin vastaisen vallankumouksen, jossa on tiettyjä silmiinpistäviä yhtymäkohtia Egyptin tilanteeseen, aloittaen painajaisen jota vastaan laajat kansanjoukot kävivät ensimmäistä kertaa toissakesän vaalien jälkeen. Iranilaisten ensinnäkin yllättävän hyvin organisoitu ja toiseksi yllättävän rauhanomainen "vihreä" protesti murskattiin valtiovallan toimesta käyttäen yliampuvan brutaalia väkivaltaa ihmisjoukkojen hajottamiseen. Uskoisin, että Muslimiveljeskunnankin johtamana demokratiana Egypti jäisi janalla lähemmäs Turkkia kuin Irania.
Suuri Egypti ei ole hyvin koulutettujen ihmisten maa kuten pieni Tunisia vaan maassa on paljon köyhyyttä, ja siten paljon asioita joita ei ole kenenkään helppoa ratkaista vain sormiaan naksauttamalla tai edes hallintoa vaihtamalla. Haluan kuitenkin uskoa ihmisten valinnanvapauteen, ja toivon että Egyptin maan alta nousseet erilaiset poliittiset ryhmät pääsevät yhdessä yhteiskuntasopimukseen, joka takaa kaikille nykyistä paremman kotimaan. Tämän naiivin lauseen perään on heti todettava, että maan armeija tulee ilmeisen väistämättä näyttelemään keskeistä osaa uuden hallinnon siunaamisessa, ja että Mubarak itse on taustaltaan armeijan miehiä. Tähän saakka jatkuneiden protestien ajan armeija on ollut maltillinen elementti kuohuvassa maassa, ja se ilmeisesti haluaa myöskin pelata korttinsa niin että se säilyttää arvovaltansa, nousevatpa Egyptissä valtaan ketkä tahansa.