IRC-Galleria

Ei ole kysymys siitä onko monikulttuurisuus Suomelle vaihtoehto vai ei, niin vain tulee tapahtumaan viimeisen kahden vuosikymmenen koulutuspolitiikan ja vallitsevan globaalin järjestelmän seurauksena, ja Suomi tulee linkittymään osaksi yleisempää läntistä kehitystä.

Suomessa on nyt koulutettu jo pari sukupolvea johtajia ja muita asiantuntijoita. Useat nykysuomalaiset eivät ole valmiita koskemaan nk. paskaduuneihin. Niin kauan kuin paskaduuneja on olemassa jonkun täytyy nekin työt tehdä kun kaikkea ei voida tai haluta ulkoistaa halpatuotantomaihin. Maahanmuuttajista syntyy Suomeen uusi työtä tekevä alaluokka. Tämä tapahtuu aivan riippumatta minun tai sinun asennoitumisesta tulijoita kohtaan. Kaikki tapahtuu edellä luoduin ehdoin käytännön syistä.

Irlanti on esimerkki maasta joka on pystynyt osaltaan viisaan maahaanmuuttopolitiikkansa kautta nousemaan takapajulasta menestyjäksi. Toisenlaisen esimerkin monikulttuurista tarjoaa joka yö Pariisin maahanmuuttajaslummeissa palavat henkilöautot.

Syntyy myös uusia eettiisiä kysymyksiä. Maahanmuuttajataustaisten ihmisten lisääntyessä suorittavan tason töissä yritykset tulevat hyvin todennäköisesti huonontamaan työntekijöidensä palkkoja, joka kasvattaa yhteiskunnan sisäistä tuloerojen kuilua. Onko moraalisesti oikein että syntyy uusi etnis-sosiaalisin perustein määritetty luokkajärjestelmä? Mitkä ovat mahdollisuudet että maahanmuuttataustaiset ihmiset kykenevät tällaisessa järjestelmässä tuntemaan täyttä kuuluvuutta uuteen kotimaahansa? Ongelmia on tulossa, mutta ongelmat ovat vain osa kokonaiskuvaa. Ehkä tulevaisuus Euroopassa on etnisesti vastaavanlainen kuin se nyt on Yhdysvalloissa. Taloudellisesti helpoin tie saattaisi löytyä Kanadan mallista joka yhdistelee Yhdysvaltojen ja Euroopan järjestelmien parhaita puolia: suurta yrittäjänvapautta yhdistettynä kaikki kansalaiset kattavaan ja vaikeina aikoina pinnalla pitävään sosiaaliturvaan. (Juon tämän olueni Kanadalle.)

Kaczynskin veljesten ja PiS-puolueen valta murtui kun Tusk PO-puolueineen voitti vaalit lokakuussa 2007.

Hallitseva konservatiivipuolue PiS oli muodostanut hallituksen useiden populististen ja kansallismielisten pikkupuolueiden kanssa, ja onnistunut osaltaan jäädyttämään suhteet hyytävälle tasolle sekä suhteessa Berliiniin että Moskovaan mm. muistuttamalla naapureitaan jatkuvasti sodasta. Hallituspuolueet ryvettyivät jatkuvasti erinäisissä pikku skandaaleissa ja aina kun puolalaispoliitikkojen lausuntoja pääsi suomalaislehtiin oli kyseessä jälleen jotain typeryyden ilotulitusta (kuten hallituksen lapsiasiamies Ewa Sowinska: Teletapit altistavat lapset homoudelle) ja maassa toimi ääripuolalaiskatolinen radioasema Rodzina Radio Marija joka suolsi yleisölleen juutalais- ja homovastaista sanomaansa. Useat puolalaiset häpesivät silmät päästään maansa maineen puolesta ja monet nuoret pyörittivät päätään sille miten katolinen kirkko vieläkin sai -ja saa- massat liikkeelle.

Tuskin ja PO:n vaalivoiton jälkeen uusi liberaalikonservatiivinen hallitus aloitti välittömästi korjaustyöt Berliinissä ja Moskovassa. Uusi hallitus onkin onnistunut etenkin Berliinin suunnalla. Jotkut skismat tuntuvat kuitenkin enemmän tai vähemmän pysyviltä poikkeavien historiatulkintojen vuoksi tai ovat strategisia (ja sekä että).

Saksan entinen sosiaalidemokraattinen liittokansleri Gerhard Schröder, jonka isä oli kaatunut toisessa maailmansodassa itärintamalla, ajoi ystävyyspolitiikkaa Venäjän kanssa. Puolassa tällä nähtiin olevan myös strateginen luonteensa: Euroopan voimakkaimman talouden omaava Saksa hamusi monopolia energiayhteistyössä Venäjän kanssa. Venäjä on perinteisesti kunnioittanut enemmän voimaa kuin pienempiä naapureitaan. Schröder oli valmis tunnustamaan venäläisten mieliksi venäläiset historiatulkinnat, pyytämään anteeksi natsi-Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon, ja poseeraamaan hymysuin shakehands-kuvissa niin Jeltsinin kuin Putinin kanssa. Ja venäläinen kaasu virtasi Saksaan. Aloitettiin massiivisen kaasuputkihankkeen valmistelu joka tullee Itämeren läpi Venäjältä Saksaan ohittaen näin Baltian maat ja Puolan, jotka puolestaan protestoivat jäädessään osingoitta suurten sopimuksissa.

Uusi liittokansleri Angela Merkel ja Saksan konservatiivihallitus ovat tehneet hiljaista mutta päättäväistä työtä Saksan vallan kasvattamiseksi, etenkin Euroopan unionin sisällä. Merkel on Schröderiä pragmaattisempi Venäjä-suhteessa, hän on kuitenkin myös kiusallisempi vaihtoehto Puolalle. Merkel ei juuri nöyristele Saksan historian vuoksi, ja hän on lähellä piirejä, jotka ajavat Puolasta sodan jälkeen karkoitettujen saksalaisten asiaa. Puolalaiset vastaavat loogisesti muistuttamalla asioiden syy-seuraussuhteista ja valitettavasti myös natsi-korttia on vilauteltu. Tätä nokankoputtelua Tuskin kuvaan tulo on saanut aisoihin ja normalisoitua Varsovan ja Berliinin suhteita.

Sama näytti aluksi pätevän joissain määrin myös Venäjään, mutta Georgian sota näkyy taas välittömänä suhteiden huonontumisena. Tuskin hallitus oli edeltäjäänsä vähemmän myötämielinen Yhdysvaltain ohjuspuolustuskilpihankkeelle Puolan maaperälle, ja jopa uskaltaui painostamaan Yhdysvalloilta sotilasteknologista avustusta tietäessään Bushin hallinnon ajan ajaa hankkeitään läpi käyvän vähiin.
Venäjän interventio Etelä-Ossetiaan ja muuallekkin Georgiaan sai puolalaiset solmimaan ohjuspuolustussopimuksen pikimiten ja lehdestä saatettiin katsella kuinka ulkoministeri Sikorski tarjosi sopimuksen kunniaksi kollegalleen Ricelle pikarin georgialaista viiniä.

Warlockit eivät koskaan tule myöntämään olevansa overpowered. Eivät ainakaan ennenkuin ovat haistelleet multaa aidan toiseltakin puolen.

He jatkavat valittamista ongelmistaan siinä missä muutkin, vaikka todellisuudessa on selvää että heidän ongelmansa liittyvät golf-auton kiillottamiseen kun monilla muilla on ongelmia selvitä päivittäisestä puuvillapellosta.

"Joskus haluaisin työntää heidät vaatekaapin komeroon, vain siksi, että he ovat juutalaisia (itseni mukaanlukien) ja sitten odottaa hetki ja avata komeroa vähän ja katsoa ovatko he tukehtuneet ja jos eivät, niin sulkea komeron ovi uudelleen ja jatkaa kunnes työ on tehty." -Franz Kafka juutalaisuudestaan ja sen mukanaan tuomasta jatkuvasta taakasta (kaksinkertaisen) toiseuden edustajana valtaväestön keskuudessa. Kafka kuoli 1924.

http://www.sptimes.ru/story/25093

Yle Teema keskustelee:

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=22&t=&a=5207

Olen jo pidempään ajatellut synnyttää blogimerkinnän aiheesta "Mikä mättää yliopistolla", kunnes sitten huomasin että aina oiva Jokisipilä oli ajatellut laittaa merkinnän samoista aihepiireistä.

Linkki Jokisipilän blogimerkintään: http://jokisipila.blogspot.com/2008/06/laatu-ja-hevonpaska.html

Valitettavasti ei voi muuta kuin yhtyä kirjoitukseen. Näin ainakin meillä Turuus.

http://www.youtube.com/watch?v=QKKvEZ0ejsE

Kiitos Tapsalle löydöstä.

Historia-intoilijana rakennan kehityskulkuja tapahtumien välille. Palautettuani esseeni Suomen osasta toisessa maailmansodassa MasterTool#blogcomments VTT Jokisipilälle, tämä vastaa blogissaan suoraan yhteen esittelemistäni väittämistä:

"1970-luvulla uusvasemmiston radikaalit uushistorialliset tulkinnat Suomen sisällissodasta ja talvi- ja jatkosodasta loukkasivat veteraaneja ja sotivat vallitsevaa muistelua vastaan (Kinnunen&Kivimäki (toim.): Ihminen sodassa: suomalaisten kokemuksia jatkosodasta)."

Jokisipilä kirjoittaa blogiinsa samasta aiheesta:
http://jokisipila.blogspot.com/2008/04/sotaveteraanien-pilkkaamisesta.html