IRC-Galleria

Voit lukea lehdesta kuinka “Maailman tappavin sotakone” (Israelin asevoimat) on taas asialla pienta ihmista vastaan. Israelilla on maailman moderneimpiin kuuluva, ja siten potentiaalisesti hyvin tappokykyinen armeija, mutta miksi sitten Israel ei kayta tata potentiaaliaan kun lehtikin niin huutaa. Israel tuntuisi olevan yksi niista aiheista jolloin monella lehtimiehella alkaa suhteellisuudentaju heittamaan. “Israelin maailman tappavin sotakone on taas asialla…”. Luulisi etta Lahi-idasta alkaisi jo arabit loppumaan kun tuo tosi ilkea natsi-Israel on siella jo 60 vuotta suorittanut “holokaustiaan”. Vertaillaampa maailman eri kriisien kuolonuhreja ja mietitaan hetki. Israelin 60-vuotisen olemassaolonsa aikana Israel on tappanut 60-70 tuhatta ihmista, ja vastaavasti israelilaisia on tapettu lahemmas 30 tuhatta, ikava juttu. Israelin naapurimaat ovat yrittaneet tuhota Israelin olemassaolon, kaksikin kertaa, mutta toisin kavi (lue Kuuden paivan sota ja Yom Kippur-sota), nuori Israel ajoi yhdistyneet arabiarmeijat kapalamakeen ja pian Siinain aavikolla kasvoi Jaffa-appelsiineja kastelujarjestelmien turvin, kun alue taas luovutettiin takaisin Egyptille, loppui myos viljelyksien hoito.

Suomen 90-vuotisen historian aikana Suomi on tappanut muutama satatuhatta ihmista (suurin osa itanaapureita, ja muutama kymmenen tuhatta omaa). Ketaan ryssien tai kotimaisten punikkien lahtaamisesta ei ole laitettu syytteeseen (huom. reilu 20 tuhatta ihmista, lahinna maata omistamatonta koyhaa tapettiin teloittamalla tai leireilla sisallissodan jalkeen Suomessa “punikkeina”, poikkeuksellisen korkeat kuolinluvut demokraattisen maan vankileireilla II maailmansodan aikana), eika laiteta, Suomi kun on hyva maa ja silla selva.

Nyt toisen, ja verisemman, intifadan 2000-2008 aikana Israel on tappanut 4100 arabia (joista alle puolet siviileita), ja palestiinalaiset 1100 juutalaista (leijonanosa siviileita) ja pseudohumanistien kritiikin ulottumattomissa oleva Hamas viela siihen paalle parisataa omaa palestiinalaista nayttaakseen kuka on pomo.

Sitten ulkomaille. Edes USA ei saa pseudohumanisti-aktivistia samaan tapaan liikkeelle kuin Israel. Pelkastaan Irakissa on kuollut nyt toisen Irakin sodan aikana eri arvioiden mukaan 100-800 tuhatta ihmista (lahes kaikki irakilaisia), kyseessa on siis muutama(kymmenen tai sata) kertaa suurempi tappaminen kuin mita tapahtuu Israel-Palestiina-konfliktissa. (Nyt tilanne on jo muuttunut siten etta yli puolet kuukausittain aiheutuvista kuolonuhreista on irakilaisten keskinaisten valienselvittelyjen tulosta.) Suhteellisuudentaju ei kuulukaan pseudohumanisti-aktivistin maailmankuvan vahvimpiin osa-alueisiin, Israelin vastaisuus kun on niin ihku muoti-ilmio joka yhdistaa kaikki ihmiselaman puolustajat aarioikealta aarivasemmalle, muslimifundamentalisteja unohtamatta.

Kahden Tsetsenian sodan aikana Venaja tappoi ainakin 200 tuhatta ihmista Tsetseniassa, joka pyrki irtautumaan federaatiosta. Jos lukee Venajan ja Tsetsenian yhteista historiaa alkaen tsaarin ajasta, Stalinin kautta Jeltsiniin ja Putiniin niin saattaa alkaa ymmartamaan tsetseenien itsenaisyyspyrkimyksia, harva porukka edes Venajan ikeen alla on saanut kokea niin kovia kuin tsetseenit. Venajan joukkojen kaytos Tsetseniassa on huomiollepantavaa, raiskausmurhat olivat jokaoista aktiviteettia, eika syytteita tarvitse pelata. Kaupungeissa tsetseeninaiset asuivat tuhotuissa kerrostaloissa ilman vetta tai sahkoa lastensa kanssa jotka leikkivat pihalla ainoaa osaamaansa leikkia, sotaa. Miehet olivat paenneet vuorille tai tapettu. Kunnon Jaakko Laakson (Vas.) tyylinen stalinisti ei nae Neuvostoliiton/Venajan toimissa tietenkaan mitaan kritisoitavaa, paha loytyy aivan muualta. Otetaampa ajatusleikki. Leikitaan etta Israelin asevoimista paljastuisi edes yksi tapaus jossa sotilaat olisivat kayttaytyneet samoin miten venalaiset rutiininomaisesti kayttaytyivat Tsetseniassa. En voi edes kuvitella sita kirkunaa mika syntyisi lansimaisten pseudohumanistien keskuudessa, arvelisin kuitenkin etta jotain silla tasolla etta taytyisi miettia milla suojata tarykalvojaan.

Sitten on esimerkiksi ihan oikea kansanmurha joka tapahtuu DarfurissaÂ… No ei meita pseudohumanisteja kiinnosta jos ihmisia kuolee, varsinkaan jossain Afrikassa, kaikki ihmiset on tasa-arvoisia ja silleen, mutta emme vaan saa kikseja siita kun asiasta ei voi edes mielikuvituksen avulla syyttaa Israelia.

Hizbollah on fundamentalistinen jarjesto joka miehittaa alueella suhteellisen demokraattista Libanonia Syyrian ja Iranin suoralla tuella, ja ampuilee raketteja Israeliin. Tamakaan ei ole ongelma. Oikea selitys ongelmaksi on aina Israel, kysy vaikka Vasemmistoliitolta.

Vasemmistoliitto on puolue joka on erikseen ottanut Israel-Palestiina-konfliktin puolueohjelmaansa ja myos Vasemmistonuorten ohjelmaan. Vasemmistoliitto on erikseen huolestunut palestiinalaisten oikeuksista Israelin ikeen alla (mutta ei esimerkiksi Hamasin hallinnon alla). Ihan ok, mutta kun maailmassa on kymmenia paljon verisempia konflikteja meneillaan koko ajan ja nuorten huomio opetetaan kiinnittymaan juuri tahan yhteen konfliktiin, Israel-kriittisesta nakokulmasta tottakai, ja muut paljon pahemmat konfliktit jatetaan huomiotta. Politiikkaa. Viela paremman nakokulman asiaan saat kun juttelet tovin melkein kenen tahansa Vasemmistonuorten about kolmekymppisen johtajan kanssa taalla IRC-Galleriassa, there is something mystically evil in Israel, and only in Israel. Israel ja Neuvostoliitto kun eivat loppupeleissa oikein tulleet toimeen keskenaan, ja jostain syysta juuri entisen sosialistileirin maissa Holokaustin jalkeen entisiin koteihinsa palaavia juutalaisia vastaan hyokkailtiin, riisuttiin kansalaisoikeuksista, ja ajettiin maasta, ja tata vain tavattiin kutsua anti-sionismiksi, niin taytyyhan se ymmartaa etta kunnon kommunisti ei jutkuista tykkaa.

Ajattelin kirjoittaa huomioitani puolalaisista ihmisista, mutta nyt kirjoitankin lansieurooppalaisista opiskelijoista taalla.

Nautin suuresti olostani taalla, monet puolalaiset ovat herttaisia ihmisia suomalaiselle vieraalla tavalla, elama taalla on paljon sykkivampaa ja jannittavampaa kuin kotona, mutta pienia avautumisen aiheita ei voi valttaa. Nyt vuorossa kollegani.

1. Amerikkalaiset jotka tulevat Puolaan opiskelemaan ... American Studies-opintoja. Mita muuta amerikkalainen koulujarjestelma opettaa kuin American Studies-nimikkeen alle menevaa materiaalia?

2. Lansi-ita- varallisuuserot ja niiden kieltaminen. "If you ask me we are all shit poor students." sanoo ranskalainen economics and management-opiskelija syodessaan ravintolassa. Itaeurooppalaiset asuvat asuntolassa ja valmistavat yleensa itse ruokansa (halvin tapa syoda), lansieurooppalaiset asuvat paasaantoisesti asunnoissa (joissa asuu yleensa 1-6 henkea) ja syovat ulkona, juovat alkoholia paivittain jos niikseen jne. Tietenkin jos olet porvaripentu lannesta voit sulkea silmasi todellisuudelta ja sanoa mita haluat.

3. One big German lady. (Ona jest jedno duzo pierdolone Niemiecki autobus.) Minulla on henkilokohtainen ongelma. Se on suuri, hyokkaava ja puhuu saksaa. En edes tieda hanen nimeaan, eika han minun. Tiedan etten itsekaan ole enaa aivan pikkupoika, mutta ... no menen asiaan. Tama saksalainen lady on/oli paattanyt valloittaa minut (lue valloittaa-sana sotastrategisessa mielessa). Ensimmaisen kerran tapasin taman henkilon jossain kotihipoissa, han iski silmansa minuun ja paatti toimia. Neito kainoinen tuppautui seuraani ja aluksi sain kuulla kehuja "How do you speak so good Polish?" "-I learn." "Does all the guys from your country have voice like that?" "-I have sore throat." Juttelen mielellani (lahes) kaikkien ihmisten kanssa, mutta nyt olin joutunut vyorytystaktiikan kohteeksi, olin yksin massaa vastassa mutta en voinut kuin puolustautua parhaani mukaan. Neito vain tarttui minuun ja alkoi taluttamaan mukanaan. Jouduin pyytamaan kolme kertaa hanta irrottamaan otteensa, neidon vastakommentti oli "NO". Otan ajatusleikin, ajatellaan etta mina iskisin silmani johonkin herkulliseen nakoiseen kauniimman sukupuolen edustajaan ja paattaisin vain siepata taman leikkikalukseni. Poliisihan siina saattaisi odottaa. Sitapaitsi, co to kurwa!, JOS haluaisin taalla ollessani kokea jonkinlaista romanssia, minka jumalan tahden valitsisin saksalaisen hyokkaysvaunun kun olen Puolassa!
Seuraavan kerran tormasin tahan neitoon eraassa klubissa jossa han yritti repia minut tanssilattialle kanssaan. Taman jalkeen han viela metsasti minua pitkin klubia kysellen peraani kavereiltani. Kolmannen kerran tormaan haneen taas joissain kotihipoissa, han yrittaa pakottaa istumaan viereensa. Kieltaydyn taas kohteliaasti, mutta selvasti. Han kertoo minulle etta tanaan tanssimme. Mina en. Jossain vaiheessa han alkaa kayda ilkeaksi ja sanoo kuulleensa etta Suomessa on yleista tapaus jossa mies suorittaa vaimonsa (+perheensa) ja itsensa murhan. Sanon etta suhteellisesti totta, mutta yleistettaessa pitkalti bullshittia. Luulen etta tuossa kohtaa han oli turhautunut ja alkoi hieman ilkeaksi. Neljannella kerralla kun nain hanet, taas jonkun klubin ulkopuolella, han pyrki jalleen lahentelemaan, mutta tilanne oli nopeasti ohi koska olin jo matkalla pois enka taten jaanyt nauttimaan viehattavasta seurasta. Viidennella kerralla ravintolassa minua ei enaa ollut olemassa hanelle, se oli helpottavaa, ehka han ei olekaan totaalinen idiootti vaan ymmartaa jo muutaman kieltaytymisen jalkeen.

4. All in all, I prefer this than Turku, no question.

Ps. Olin tuossa New Century Classics nimisen krakovalaisorkesterin keikalla. Jos pidat musiikista jossa tunnelma ja taito yhdistyvat suosittelen tarkastamaan youtubesta. Joskus tuntuu etta Puolasta tulee paljon, kun etsii ja loytaa, orkestereita joiden dynaamisuudesta soisi Suomen itsepohottyneen musiikkiscenenkin ottavan mallia. Jestecie bardzo utalentowani.

Wczoraj wieczorem idziemy do pubu na piwo, a potem wszystko ludzi tanzyc i spiewac disco polo:

Youtube:
Jestes szalona
Nozki
Disco polo mix

Asuntolan seinista tulee sisaan jatkuva metakka. Viereisella kentalla on meneillaan jalkapallopeli, ja fanit (lue kaljut huligaanit) elamoivat aggressiivisena laumana. Poliisin pakettiautot ovat piirittaneet kentan ja poliisikoirat haukkuvat. Keskiverto puolalaispoliisi on juuri se kaveri jonka kanssa et halua ongelmia, mista nain helvetin isoja ukkoja oikein sikiaakaan. Jalkapallohuliganismi on taalla todella suuri ilmio. Englannissa vastaava taintui joskus laman jalkeen. Keskiluokkaiset miehet eivat mene riehumaan ja tappelemaan laheskaan samalla innolla, mutta Puola ei (viela) ole lansieurooppalainen keskiluokkainen yhteiskunta. Krakova on erityinen kaupunki viela siita etta taalta tulee kaksi suurta joukkuetta: Wisla Krakow ja Cracovia, joiden fanit eivat varsinaisesti rakasta toisiaan. Ryhmat omistavat omia paikkojaan, mutta harvemmin ulkopuolinen niihin vahingossa eksyy silla ne on koristeltu omin tunnuksin. Erityisen huomiota herattava on Wislan "Tanne ei jutkuja"-tunnus joka on maalattu seiniin. Juutalaisia taalta saa tanapaivana hakea kiventakaa, Puolan pieni juutalaisyhteiso (jos sellaisesta voidaan puhua) ei tanapaivana alleviivaa syntyperaansa. Jutku-nimittelylla on Puolan jalkapallokulttuurissa aivan erityinen paikkansa: sita kaytetaan eraanlaisena kohteliaisuutena jota huudellaan vastustajalle ennen tappelua jotta tunteet saadaan kuumennetuksi. Mutta naillakin miehilla on omat saantonsa: viimeksi jalkapallohulinaan liittyen tapettiin mies nelja vuotta sitten.

Toinen kumma ilmio ovat kirkot. Niita on paljon, ja niissa on sisalla vakavia ihmisia (paaosin tosin mummeleita) rukoilemassa. Jokaisesta puolalaisesta kirkosta loytyy sisalta Kristuksen viimeisia hetkia kuvaava (suuri) taideteos. Siina tyhmat ja ilkeat ihmiset pilkkaavat ja vaarintekevat Vapahtajaansa, joka viisaana, kauniina ja hiljaisena katsoo erehtyvaisia lapsiaan. Ja antaa anteeksi. Kirkko ei kuitenkaan anna anteeksi yhta helpolla vaan sen tehtavana on muistuttaa, kaitsea ja kerata lampaitaan. On sanottu etta Puola on Euroopan katolisin maa, ja luulen etta nain onkin (heti Vatikaanin jalkeen), edes puolalaisten (paljon maallisemmin) katoliset naapurit tshekit ja unkarilaiset eivat ymmarra kirkon merkitysta puolalaiseen sielunelamaan. Puola on kristuskansakunta, edesmennyt Paavi Karol Wojtyla katsoo sinua jopa yliopiston saleissa kaikkien mahtavien Puolan kuninkaiden keskelta.

Viikko sitten lauantaina mina ja eras Mariusz taalta asuntolasta innostuimme kaatamaan kupin jos toisenkin Zobrowka-wodkaa baaritiskilla kurkkuihimme. Seuraavana aamuna Mariuksen krapula ei ollut ainoastaan fyysista vaan han herasi aamulla kirkkoon jossa han tunnusti papilleen edellisiltaiset syntinsa (juopottelu), huonetovereilleen han neuvoi olematta juomasta kanssani silla se merkitsee kuolemaa. Mutta. Nama ihmiset eivat ole kuten Suomen jeesusfasistit, taalla vain on tavallisempaa olla uskovainen. En voi kuvitella viettavani yhta mukavaa aikaa kotimaani hihhuleiden kanssa mita Mariuksen ja kumppaneiden. Amen.

Juutalaiset murhasivat Kristuksen. Tamakin perinne (valitettavasti) elaa osana puolalaiskatolisuutta. Nowa Hutan kommunistiteollisuuskaupungin omituisen ja groteskin (aikanaan salaa rakennetun) kirkon sisamaalauksessa nuo ilkeat kikkarapulisongit tekevat hyotya Kristuksen kustannuksella. Samaa kirkkoa ymparoi kaksi (!) eri Rodzina Radia Maryjan organisaatioiden toimistoa: toimisto seka ystavapiirin talo (eraanlainen kutomaseura). Kiitos Jumalalle etta tama antoi Radia Maryjan Puolalle ylistaa plakaatti kirkon seinassa. Kylla, nama ovat puolalainen versio jeesusfasismista. Father Direktor Rydzykin suurennetut valokuvat komistavat Radia Maryjan toimistojen seinia. Tama mies on katolinen pappi ja miljonaari joka johdattaa muutamamiljoonapaista karja(mummo)laumaansa. Heilla on oma radionsa ja oma TV-asemansa TRWAM (kaannettyna: mina olen luja tai kestan). Aamuisin kanavilta tulee ruokaresepteja ja rukouksia joihin voi osallistua puhelinsoitoin. Kaikki kanavien vaki puhuu enkeliaanilla ja TRWAM:in ohjelmien alalaidassa on numero johon voi lahettaa rahaa, luonnollisesti. Illalla alkaa kontroversiaalimpi materiaali, se missa juutalaiset murhaavat Kristuksen jne.jne.

Tavallinen puolalainen (nuori) kuitenkin yleensa hiljaa hapeaa Radia Maryjaa ja sen suosiota. Mutta sita vastaan on vaikea suoraan puhuakaan silla katolinen perinne elaa nuorissakin. Olen kuullut kuitenkin suoriakin avautumisia. Eras opiskelijatytto, Kasia nimeltaan, kertoi etta Radio Maryja on Puolan hapea ja Isa Rydzyk vastenmielisen ja tekopyhan henkilon ilmentyma. Puola on perinteiden maa, ja yksi perinne on tyhja katettu paikka joulupoydassa tuntematonta kulkijaa varten, jolle ovi pidetaan avoinna, lyhyesti sanottuna: vieraan auttaminen. Tahan kohteluun mina olen taalla tormannyt. Jos saat puolalaisen ystavaksesi, tama palauttaa sinun vieraanvaraisuutesi takaisin moninverroin. Tasta lisaa ensikerralla.

Adrenaliini. Tama paikka antaa ihmiselle tunnetta elamaan. Paivat taalla kuluvat nopeasti. En nukkunut tippaakaan ensimmaiseen kahteen vuorokauteen. Perjantaina saavuttuani aamuvarhaisella Varsovan lentoasemalle hieman liian ystavallinen taksikuski nappasi minusta lihavat turistitaksat, no han oli oikein mukava, ja toion etta hanella on lapsia joiden takia han tarvitsee vihreita ulkomaalaisia. Varsovan paarautatieasema oli kokemus. 1944 saksalaiset romuttivat Puolan paakaupungin talo talolta epaonnistuneen kansannousun jalkeen, tilalle rakennettiin kommunistinen kaupunkihirvio. Rautatieasema on niin saastainen etta sita siivoamaan palkattu yksityinen yhtio lopetti tyot kesken, paikkaa ei ole koskaan siis siivottu kunnolla. Siella mina sitten olin matkalaukkuni kanssa oman vajokkipuolani varassa. Mista olikin apua, kukaan virkailijoista ei puhunut englantia. Onnistuttuani lipun ostossa menin asemalle joka on maan alla. Paikka on kuin zombie-elokuvasta, pimea, haiseva ja kolea. Naytolla ulkoministeri Sikorski pitaa paatymatonta puhettaan. Tummankalpeat hahmot odottavat juniaan. Poskisuudelmia vaihdetaan. Slaavilainen veri on vahvaa. Krakovan juna on myohassa. Lopulta nousen junaan. Matka kuluu miellyttavasti kahden puolalaisen, rouvan ja nuoren naisen, kanssa jutellessa. Paljastuu etta vanhempi nainen on opettaja ja myos hyvin kiinnostunut historiasta. Kun han tenttaa minua han saa minut punastumaan ja tuntemaan itseni pikkupojaksi hanen oman syvan historianakemyksensa rinnalla. Minusta tuntuu etta vaatii vuosikausia ymmartaa tata puolalaista historiallista itsetietoutta. Olen matkalla.

Saavun luokseenkutsuneiden tuttavieni kotiin. He ovat hyvia minulle. Asun kuuden muun ihmisen kanssa yhdessa huoneistossa, ja kuuntelen heidan juttujaan illat pitkat yrittaen pysya karryilla, nama ihmiset nauravat paljon ja iloitsevat pienista asioista. He kayvat viikot tyossa ja tai opiskelemassa, mutta muistavat silti menna ana valilla ulos parille ja rentoutumaan. Taalla jokainen pubi on kuin oma persoonansa, ja naita persoonia on paljon, vanhassa kaupungissa lahes joka kellarissa. Nama ihmiset ovat aktiivisia ja puhuvat usein monia kielia. Nama ovat minun ihmisiani.

Lauantaina menin Goth and roll keikalle vain huomatakseni etta Novembre oli peruuttanut. No, sain kuitenkin insideviewia paikalliseen metallisceneen. Ehka liian samanlaista kuin Suomessa. 69-Eyes kerasi faneja myos vanhemmasta vaesta, Suomi kun on musiikkimaa. Sympaattisinta oli kuitenkin nahda perhe joka oli tuonut pienen tyttarensa taman lempiyhtyetta katsomaan. Sain myos kokea rakkautta paikallisten Ochrona-turvallisuusmiesten toimesta turvatarkastuksen aikana. Yksi naista kaljupaista kopeloi reppuni ja alkaa hokemaan pleczak pleczak... jonka jalkeen nama tyossakayvat skinheadit piirittavat minut ja paatan vaihtaa englantiin. He epailevat minun kuljettavan repussani veista. Muistan etta minulla on repussa pullonavaaja seka jakoavain. Otan ne hitaasti ulos repusta ja minut passitetaan narikkaan. Nain paasen kuitenkin onneksi jonon ohi sisaan. Tama on Puolaa, olen Suomessa peuskoyha opiskelija, taalla olen rikas elintasomahan omaava lansimaalainen, toisaalla taalla saattaa hetkesa joutua tilanteeseen mm. edellamainittujen tyyppien kanssa, tilanteeseen jossa ei ehka ole parasta olla pehmea lansimaalainen. Onneksi Opeth tulee ensikuussa Varsovaan, lippu on jo hallussa. Riverside on kuulemma parhaillaan studiossa joten heilta ei valttamatta ole tulossa kiertuetta vahaan aikaan.

Viime-illan vietin ensimmaista kertaa ulkomaisten opiskelijoiden kanssa. Useimmat ovat lannesta, Ranskasta, Espanjasta, Saksasta ja Italiasta. Kun he juhlivat heilla ei ole huolen haivaa. Viatonta nuoren ihmisen humalaa. Monilla on puolalaisia sukujuuria. Erityisen kiinnostava oli kaveri Ranskasta, jonka isa on laosilainen ja aiti puolalainen. Han puhui neljaa eri kielta ja oli nyt aloittanut myos venajan opinnot. Loydan itseni rentoutumassa naiden ihmisten seurassa, se on niin kevytta. Naapuripubin ovat miehittaneet englantilaiset turistit jotka seuraavat screenilta jalkapalloa ja kayttaytyvat isannan elkein. Kuin suomalaiset Eestissa ja Viipurissa. Lihava kalpupainen isanta juoksuttaa puolalaista tarjoilijaa joka oli tuonut vaaran drinkin. Englantilaiset. Sivistyskansa joka puhuu vain yhta kielta ja kokee tyhjaa kulttuurista ylemmyytta vaikka kayttaytyisivat kuin moukat. Mieleeni tulee Laibach yhtyeen kappale Anglian sanat. Onneksi minun aksentistani kuulee etta en ole saarilta.

Tanaan menen keikalla jossa yksi kaveri soittaa rumpuja, ei muuta, mutta rumpuporno onkin parasta.

http://www.sciencedaily.com/releases/2009/01/090128074929.htm

Beef for thought.

Guttersniper löysi tämän. ^^

Tänään kävin luistelemassa WTF.

Yhdysvaltalainen polishforums.com on surullinen sivusto. Epäoikeudenmukainen puolueellisuus vetää mielen aina ankeaksi ja päätin jättää kyseisen foorumin.

Liityin foorumille kiinnostavien Puola-aiheisten keskustelujen toivossa saman romanttisen hurahduksen jakavien kohtalotovereiden kera.

Ensin foorumilla pisti silmään juutalaisia halventavien topikkien määrä, ja laatu. Monet amerikanpuolalaisten tekemiä. Kaikki on sallittua jos se saa näyttämään juutalaiset huonossa valossa.

http://www.polishforums.com/poland_politics_history-f34_0.html

Toiseksi moderaattorit käyttäytyvät mielivaltaisesti ja puolueellisesti. Eräs puolanpuolalainen käyttäjä teki työn ja käänsi tämän kansallissosialistien puolalaisvastaisen ilmoituksen englanniksi. Ilmeisesti moderaattorit äkkäsivät tällöin sisällön raakuuden - ja "väärän" sisällön: puolalaisten suoran verrastuksen juutalaisiin: "Saksalainen! Puolalainen ei ole sinun toverisi! Tunnemme jokainen yhden kunnon puolalaisen, kuten tunsimme jokainen yhden kunnon juutalaisen. Samoin ovat puolalaiset seuraavia juutalaisia..." ja käännös poistui moderaattorin toimesta noin viidessä minuutissa. Olin huomannut jo aiemmin että saksalaisia (siis yleensä natseja) ikävässä valossa esittävä aineisto vain katoaa bittiavaruuteen moderaattorijumalan välittämänä, kun vastaava juutalaisia tai venäläisiä koskeva kirjoittelu vain jatkaa olemassaoloaan. Ja monet vielä ylpeilevät foorumin Holokaustin kyseenalaistavien kirjoitusten kertovan sivuston edustavan sananvapautta...

Siis mitä helvettiä! "Puolalainen" foorumi joka sensuroi armotta natsien puolalaisvastaisten dokumenttien ilmituomista samalla kun se pursuaa Holokaustin kieltäviä kannuja, mm. arvon moderaattorien itsensä toimesta. Minulle riitti, olen kyllä kuullut aiemminkin että amerikanpuolalaisen yhteisön keskuudessa olisi korkea äärioikeiston kannatus, mutta en ole halunnut uskoa...

Kyllä se pommituskäsky Afganistaniin sieltä vielä tulee. Sitten ihmiset pääsevät sanomaan että "tiesinhän, samaa kastia on tämä kuin edeltäjänsä".

http://www.hs.fi/digilehti/kulttuuri/artikkeli/Mennyt pit%C3%A4%C3%A4 muistaa orjuuttaa se ei saa/1135243057411

"Avraham Burgin mukaan israelilaiset ovat menettäneet kyvyn uskoa itseensä, naapureihinsa ja ulkopuoliseen maailmaan

Huolimatta nimestään The Holocaust Is Over Avraham Burgin teos ei ole taas yksi uusi kirja, joka dokumentoi natsien julmuuksia ja holokaustin uhrien kohtaloita. Sen sijaan se on kiehtova matka israelilaisen yhteiskunnan luonteeseen ja sieluun.

Se on kaunopuheinen, mutta samalla puhutteleva analyysi maailmanpolitiikan polttopisteessä elävästä kansasta ja sen paikasta maailman historiassa %u2013 muistutus siitä, että israelilaisessa yhteiskunnassa on monia erilaisia tulkintoja todellisuudesta.

Israelissa holokaustista käytetään termiä shoah, joka tarkoittaa tuhoa, turmiota ja perikatoa. Burg väittää, että tuho ja sen pelko varjostaa israelilaista todellisuutta. Hitler ikään kuin kummittelee edelleen haudastaan. Kieltämättä Iranin presidentin Mahmoud Ahmadinejadin kaltaisten islamistien lausunnot Israelin olemassaolon oikeutuksesta eivät välttämättä vähennä tätä pelkoa.

Burg kyseenalaistaa monia näkemyksiä siitä, miten holokaustin kaltaisen tapahtuman muistoa tulisi vaalia.

Hän ei kiistä sen traagista merkitystä juutalaisen kansan historiassa ja Israelin valtion muodostumisessa. Burgin keskeinen väite onkin, että useat israelilaiset johtajat ja mielipiteen muokkaajat käyttävät holokaustin muistoa tavalla, joka luo turhaa pelkoa ja tekee mahdottomaksi saavuttaa rauhaa palestiinalaisten kanssa. Burgin sanoin:

"Me emme luota kehenkään, emme veljiimme, emme johtajiimme, emmekä varsinkaan ei-juutalaisiin. Meille jokainen tappo on murha, jokainen murha on vainoa, jokainen terroriteko on antisemitistinen tapahtuma ja jokainen uusi vihollinen on uusi Hitler. Jokaisen vaaran takana vaanii uusi holokausti."

Holokaustin varjossa eläminen on tehnyt juutalaisista ikuisia uhreja, mikä on Burgin mukaan johtanut siihen, että israelilainen yhteiskunta ei halua nähdä toisten kansojen kärsimyksiä.

Burg kirjoittaa, että menneitä ei pidä unohtaa, mutta mennyt ei saa orjuuttaa eikä muodostua patologiseksi pakkomielteeksi, joka muovaa kansakunnan identiteettiä ja suhtautumista tulevaisuuteen: "Israelin tulee jättää Auschwitz taakseen, sillä se on henkinen vankila".

"Holokaustiteollisuus" ruokkii Burgin mukaan osaltaan israelilaisen yhteiskunnan käsitystä itsestään ja paikasta maailmassa.

Israelilaisten nuorten aikuistumiseen kuuluu vierailuja Auschwitzin keskitysleirillä. Myöskään yhtään valtiovierailua Israelissa ei voi tapahtua ilman seppeleenlaskuseremoniaa Jerusalemin holokaustin uhrien muistoa vaalivassa Yad Vashem -museossa.

Burgin mukaan israelilaiset ovat holokaustin varjossa kasvaneita traumatisoituja ihmisiä, jotka ovat menettäneet kyvyn uskoa itseensä, naapureihinsa ja ulkopuoliseen maailmaan. Tämä on puolestaan johtanut kasvavaan kansallistunteeseen ja väkivaltaan, joka on osa israelilaisen yhteiskunnan arkea.

Burg kuitenkin muistuttaa, että nykyinen israelilainen yhteiskunta koostuu muistakin kuin holokaustin jälkeläisistä. Israelissa asuu maahanmuuttajia Lähi-idän maista, Etelä-Afrikasta, Yhdysvalloista ja entisen Neuvostoliiton alueen maista.

Tämä onkin israelilaisen demokratian vahvuus, sillä mielipiteiden kirjo on melkoinen eivätkä holokaustin tapahtumat ole enää kaikkien israelilaisten yhteinen nimittäjä eikä sen tulisi näin ollen muovata koko kansakunnan kollektiivista identiteettiä.

Kirjan tyyli on sekoitus poleemisia kannanottoja Israelin yhteiskunnan tilasta ja juutalaisuuden olemuksesta, henkilökohtaisia muistelmia sekä kunnianosoitus kirjoittajan vanhemmille.

The Holocaust Is Over avautuu kohtalaisen helposti ulkopuoliselle lukijalle, mutta holokaustin ja Lähi-idän historian perusasioiden osaaminen auttaa sijoittamaan Burgin näkemyksiä laajempiin poliittisiin viitekehyksiin.

Burg on sitä mieltä, että holokausti ja sen traumat eivät ole juutalaisten yksinoikeus. Muillakin kansoilla on ollut traagisia tapahtumia historiassaan.

Burg marssittaa esille ottomaanien tekemän armenialaisten kansanmurhan 1900-luvun alussa, Namibian hererojen murhat saksalaisten käsissä 1800-luvun lopussa, Kambod%u017Ean ja Ruandan kansanmurhat, Balkanin sotien uhrit sekä nykyisen tilanteen Darfurissa.

Kirjoittajan mukaan Israelin lainsäädännöstä tulisi poistaa kohta, joka käsittelee "rikoksia juutalaisia vastaan". Tätä lakia käytettiin kuuluisan natsirikollisen Adolf Eichmannin oikeudenkäynnissä 1960-luvun alussa. Burgin mukaan Israelin lainsäädännössä on kohta, joka käsittelee "rikoksia ihmisyyttä vastaan" ja tämän pitäisi riittää.

Burg kysyy, "eivätkö juutalaiset ole osa ihmisyyttä"?

Näillä provokatiivisilla kannanotoillaan hän kyseenalaistaa juutalaisen kansan erityisaseman. Ei ole ihme, että kirjansa hepreankielinen versio sai myrskyisän vastaanoton Israelissa.

Burgin mukaan nuorten israelilaisten vierailut Auschwitziin tulisi lopettaa, koska ne eivät tuota mitään uutta.

Sen sijaan israelilaisista arabi- ja juutalaisista nuorista koostuvat ryhmät voisivat vierailla Espanjassa tutustumassa keskiajan historiaan: silloin juutalaisuus ja islam elivät toisiaan hyödyttävässä vuorovaikutussuhteessa. Aikakaudesta käytetään termiä Convivencia. Juutalaiset ja muslimit elivät kristittyjen keskuudessa ennen vuoden 1492 karkotusta.

Näin nuoret näkisivät, että oli aika ilman itsemurhaiskuja ja terroritekoja. Espanjasta matka suuntautuisi Saksaan ja Itä-Eurooppaan. Oppimiskohteena olisi eurooppalaisen juutalaisuuden rikas historia: Baruch Spinozan, Moses Mendelsshonin ja Sigmund Freudin kaltaiset ajattelijat muuttivat maailmaa.

Matka päättyisi Israeliin, jossa kohteena olisi juutalaisten ja arabien konfliktin sävyttämä historia. Lopuksi osanottajat istuisivat pohtimaan näkemäänsä ja oppimaansa. Burgin mukaan osanottajat ymmärtäisivät, että ainoastaan toisten hyväksyminen tasavertaisina antaa mahdollisuuden uudelle alulle.

Tänään 27. tammikuuta vietetään vainojen uhrien muistopäivää. Taustalla on Auschwitzin keskitysleirin vapautuksen päivä ja holokaustin muiston vaaliminen.

Burg haluaa, että päivän motto olisi "Ei koskaan enää." Se koskisi koko ihmiskuntaa. "

Haluaisin vielä kiinnittää lukijan huomiota pariin kohtaan:

"Holokaustin varjossa eläminen on tehnyt juutalaisista ikuisia uhreja, mikä on Burgin mukaan johtanut siihen, että israelilainen yhteiskunta ei halua nähdä toisten kansojen kärsimyksiä."

Älyllisesti terävä, mutta ehkä sittenkin vain rehellinen huomio. Yksi kärsimys ei sulje pois toista. Tämä on jotain mikä kaikkien osapuolten tulisi pitää mielessä.

"Burgin mukaan nuorten israelilaisten vierailut Auschwitziin tulisi lopettaa, koska ne eivät tuota mitään uutta.

Sen sijaan israelilaisista arabi- ja juutalaisista nuorista koostuvat ryhmät voisivat vierailla Espanjassa tutustumassa keskiajan historiaan: silloin juutalaisuus ja islam elivät toisiaan hyödyttävässä vuorovaikutussuhteessa. Aikakaudesta käytetään termiä Convivencia. Juutalaiset ja muslimit elivät kristittyjen keskuudessa ennen vuoden 1492 karkotusta."

Sopivan radikaali mielipide suhteellisen radikaaliin kansalliseen kasvatuspolitiikkaan. Toivon että itse Krakovassa asuessani saan mahdollisuuksia keskustella juutalaisten kanssa heidän omakuvastaan. Auschwitzissa (puol. Oswiecim) aion luonnollisestikin käydä kunnioittamassa lukemattomien murhattujen muistoa, ja näkemässä itse mihin ihmisen pahuus toista ihmistä kohtaan voi kauheimmillaan johtaa. Auschwitzissa tiivistyy tietty äärimmäisyysarvo, siellä tapahtunut pahuus tuottaa varmasti myös autenttisen pyhän paikan kokemuksen juutalaisille ja muille siellä murhattujen ryhmien jäsenille, ja kaikille niille jotka heidän kohtaloihinsa samaistuvat.

Toinen hyvä, ellei jopa mainio, huomio on tuo yhteinen kulttuurihistoria. Konflikti on kuin musta aukko joka syö kaiken huomion itseensä ja jättää varjoonsa kaiken hyvän. Joskus historiakuvamme on vain konfliktia seuraava konflikti. Me valitsemme mikä on tärkeämpää. Jaksan uskoa että erilaiset ihmiset - olit sitten juutalainen, katolilainen tai muslimi - pystyvät elämään keskenään normaalien välien vallitessa. Perustelen väitettä vaikka koko maailmanhistorialla.

Kuka:

"Avraham Burg, 54, on holokaustista selvinneiden saksanjuutalaisten jälkeläinen. Isä kuului Israelin valtion perustajiin.

Burg on tunnettu poliitikko, entinen laskuvarjojoukkojen upseeri, työväenpuolueen uskonnollisen siiven edustaja, entinen Israelin parlamentin Knessetin puhemies, Jewish Agency -järjestön puheenjohtaja, Peace Now- rauhanliikkeen jäsen ja toisinajattelija.

Hän on myös tehnyt työtä juutalaisilta holokaustin aikana varastetun omaisuuden palauttamiseksi.

Burgia on luonnehdittu vallanpitäjien ja eliitin hyväksi perilliseksi, joka on muuttunut luopioksi.

Burg on eräänlainen israelilaisen politiikan ja ajattelevien piirien kauhukakara, joka kyseenalaistaa itsestäänselvyyksinä pidettyjä totuuksia.

Lukijan on kuitenkin hyvä muistaa, että israelilaiseen keskustelukulttuuriin kuuluu vahvojen soraäänien esittäminen ja hyökkääväkin kritiikki.

Burg lukeutuu kosmopoliitiksi, joka haluaa nähdä, että etno-nationalistisella ajattelulla on pimeät puolensa, jotka vievät pohjaa rauhanrakentamiselta. "