IRC-Galleria

Perjantaina ostettiin heti aamusta paikallinen Frankfurt Card, kortti jolla voi käyttää kaupungin julkisia miten tahtoo. Sillä pääsi myös lentokentälle, joten lähtiessäkään ei tarvinnut maksaa erikseen kyydistä. Kortti on muuten vastaava kuin StuttCard, mutta jokainen ei tarvinnut omaa korttia, vaan sillä sai matkustaa 1-5 henkilöä. Lisäksi kortti on voimassa kalenterivuorokauden, ei täyttä 48 tuntia, minkä vuoksi kortti kannatti ostaa vasta perjantaina. Kortti maksoi alle 30 euroa, eli vitosen päivässä per henkilö. Sen halvemmalla ei voi matkustaa! Kortilla pääsi myös museoihin ja eläintarhaan puoleen hintaan.

Ensimmäisenä käytiin Museum of Communicationissa. Luultiin, että siellä olisi paljon puhelimiin, tekniikkaan ja viestintään liittyviä juttuja. No ei ihan, kellarissa oli kyllä vanhoja puhelimia, mutta kolme kerrosta oli täynnä epämääräisiä taideteoksia ja videonäyttelyistä, joista yksi näytti olevan lähikuvaa synnytyksestä, mutta taisikin (toivottavasti) olla jonkun mikroskooppisen elukan suusta kuvattu. Pienenä yllärinä oli museon katolla majaillut radioamatöörikoppi, jossa oli ihan aidot radiolaitteet ja radioharrastaja joka esitteli harrastustaan. Aloitti keskustelun meidän kanssa venäläisittäin "Das vidanja", ei siksi että olisi luullut meitä venäläisiksi, vaan siksi että oli juuri aiemmin saanut radiolla yhteyden Venäjälle ja keskustellut venäläisen radioharrastajan kanssa.

Seuraavaksi mentiin Experiminta-nimiseen tiedemuseoon. Tai no niinhän sen piti olla tiedemuseo. No ei ihan, taaskaan. Museon sisäänpääsy maksoi 8 euroa (puoleen hintaan alennuksen jälkeen!) ja koko museon sisältö koostui optisista harhoista ja 3D-teoksista, jotka olisivat olleet jänniä vielä viisivuotiaana. Tai 50-luvulla. 3D-efekti perustui punaviherlaseihin, joten illuusio jäi useimmiten kovin heikoksi. En tiedä minkälaiseen tarkoitukseen museo on tehty, koska noi jutut on tarkoitettu kouluikäisille, mutta silti puolet teoksista esitteli alastonta naista? No eipä tuo lasta satuta tai vahingoita, vaikka näkisi naisen paljaan takapuolen tai 3D-rinnat. Voi toki olla, että tällä tavalla saadaan teinipojatkin kiinnostumaan "tieteestä" ja "optisista illuusioista" :) Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että ilman metrisiä 3D-tissejä tuosta museosta ei olisi jäänyt mitään kerrottavaa x)

Meidän piti käydä vielä toisessa tiedemuseossa, mutta kahden let down -museon ja totaalisen pettymisen jälkeen, emme olleet enää kiinnostuneita pettymään uudestaan.

Timo bongasi eläintarhan niin mentiin sitten sinne. Oli ihan mielenkiintoinen kokemus käydä eläintarhassa, kun olen käynyt viimeksi lapsena Ähtärin eläinpuistossa. Nähtiin läheltä leijonia, eri apinalajeja, pingviinejä, seeproja, pieniä hiirilajeja ja vaikka mitä. Osa hiiristä oli niin nopeita että ne vain vilahtelivat ympäri puunrunkoja. Yksi apina tuli lasin taakse ikkunalaudalle istumaa ja rapsuttelemaan itseään, kun huomasi että sitä kuvataan. Lopulta meille tuli kiire pois kun vesisade yllätti. Saksassa aurinkoinen keli voi muuttua pienessä hetkessä tihkusateeksi ja siitä pian kaatosateeksi, eikä me haluttu kastua.

Käytiin vielä yhdessä ostoskeskuksessa jonne pääsi samalla junalinjalla kuin eläintarhaankin. Keskuksen nimi on Hessen Central (hessukeskus :) ) ja se oli täynnä paikallisia ruokakauppoja, pikaruokaravintoloita, krääsämyymälöitä, koruliikkeitä ynnä muita. Meillä oli nälkä eikä jaksettu etsiä kunnollista ruokapaikkaa, niin päätettiin mennä ensimmäistä kertaa Burger Kingiin. Me etsittiin sitä varmaan vartin ajan, ja lopulta löydettiin kulmasta Subwayn takaa. Subwayn kyltti peitti Burger Kingin kyltin, joten sitä ei huomattu. Olisi pitänyt jo tässä vaiheessa tajuta mennä Subwayhin syömään... Oli tarkoitus ostaa iso ateria, joten otin jonkun "King Max" aterian, joka kuulostaa nimensä puolesta isolta. Ehei, se oli sellainen kahdesti puraistava pulla, eikä edes mitenkään hyvää. Timo meinasi jo alkaa repimään tuoleja irti lattiasta kun ei tykännyt ateriasta, joka ei vienyt edes nälkää pois :D Enpä taida käydä Jyväskylän Burger Kingillä tämän jälkeen. Timo joutui ostamaan vielä palan pitsaa myöhemmin.

Hessen Centralin vieressä on Media Markt joka on kuin paikallinen Gigantti. Siellä oli alennuskampanjat menossa, ilmeisesti sen johdosta että Saksa pääsi jalkapallon finaaliin. Siellä oli lähes sama wlan-reititin, jota olin katsonut jo Conradissa, isossa alennuksessa joten ostin sellaisen 40 eurolla. Reititin on TP-600, tarkkaa mallia en nyt muista. Aika halpa gigabitin reititin n- ja ac- standardien wlanilla! Tuo oli saanut netissä hyvät arvostelut ja siihen voi asentaa dd-wrt tai open-wrt ohjelmiston, jolla ominaisuuksia voi säätää haluamikseen vielä tarkemmin kuin reitittimen vakio-ohjelmistolla. Pääsen eroon erillisistä palomuurikoneesta ja wlan-tukiasemasta kun virittelen tämän paikalleen. Juha on kiinnostunut mun vanhasta wlan-tukiasemasta joten voin myydä sen sitten Juhalle.

Illalla käytiin Frankfurtlaisessa yökerhossa Velvet Club, joka on aika perusklubi, Gigglin Marlinin oloinen paikka. Tuolla ei vain pauhannut listahitit tärykalvoja rikkovalla voimakkuudella, vaan sen sijaan siellä soi aika kevyt lounge-musiikki. Sisäänpääsy oli kympin ja heti ovella sai pienen omenaliköörishotin. Pitkät juomat olivat kalliita, mutta syy selvisi... Juoma oli todellakin pelkkää viinaa. Soodaa tai muuta täytettä oli lasista vain pieni osa. Ei todellakaan tarvinnut juoda kahta enempää, ja se toinenkin oli jo liikaa. Niin vahvat juomat ovat todella petollisia, nähtiinkin monen asiakkaan kohdalla se tilanne etteivät jalat enää kantaneet. Siisti paikka, täytyy vain olla varovainen juomiensa kanssa. Me lähdettiin baarista joskus kahden aikaan yöllä.