IRC-Galleria

Ilta pimenee ja ystävä lähti juuri kotiinsa.
Msn on päällä ja valot eivät, eikä jaksaisi räpsytellä ikkunasta toiseen,mutta toisaalta olisi töykeää jättää vastaamatta.

Taas yksi tuttava kirjautui sisään. Kaikeksi onneksi hän näyttää olevan niin puolituttu ettei koskaan tule minulle juttelemaan.

Niin. Puolituttujahan riittää. Ja kavereitakin on ihan mukavasti. Ja Kunnon ystäviä jokunen. Sellaisia mihin todella voi luottaa.
Vai onkohan? Ainakin oli.
Tuntuu että kaikki jotenkin ettäntyy.
En näe parasta ystävääni juuri koskaan enää. Paras ystävä.. Niin. Kyllähän hän OLI, kun vielä yläaste oli käynnissä. Mutta nyt on virähtänyt melkein kuukausi näkemättä.
Tänään hän lainasi minulle rahaa pakon edessä,mutta sekin oli vain pikainen näkeminen.
Toisaalta onhan niitä uusiakin.. Nyt jo tuntuvat äärettömän tärkeiltä. He jotka tapasin protuleirilläni.. <3

Aika surullista itseasiassa tämä kaikki. Etääntyminen turvallisuudesta. Pelottaa koko lukio. Ajatus aikuisuudesta..


Puhun edelleen messengerissä.. Pikkusisko huutaa olohuoneessa faijaa kääntämään kanavaa..
Sisko. kauhean rakas. Miksi sitä tajuaa ja osoittaa niin harvoin? Liian harvoin.

Synkistelyä. Taidan mennä suihkuun.
Ehkä valuva vesi vie huolet mukanaan edes hetkeksi.